Lähdön ja saapumisen tunnelmia junamatkalla

Kun minä olin lapsi, ei perheemme tehnyt ulkomaanmatkoja (sitä yhtä kaksitahtisaabilla tehtyä Hammerfestin matkaa lukuun ottamatta). Sitäkin enemmän kiertelimme kotiseudun nähtävyyksiä, ajelimme, kävimme kirkoissa ja museoissa. Kiehtovinta oli kuitenkin käydä rautatieasemilla, Turun laivaterminaaleissa tai lentokentällä. Se tunne, että astumalla laivaan tai lentokoneeseen olisi maailma avoin. Se kiehtoo vieläkin. Samaa olemme harrastaneet jo pari vuosikymmentä oman perheemme kanssa, ja samat aiheet kiinnostavat myös jälkipolvea. Kotipaikkakunnaltamme on 70 kilometrin matka lähimmälle sellaiselle rautatieasemalle, josta pääsee junan kyytiin, joten junamatkustaminen on luonnollisesti ollut vähän hankalaa. Kesälomapäivän ohjelmaksi riitti siis vähäisen shoppailun lisäksi junamatka pääkaupungin lentokentälle.
Heinäkuun alussa avautui Kehärata. Rautatie, joka kiertää sydämenmuotoista lenkkiä yhdistäen Helsingin päärautatieaseman Helsinki-Vantaan lentokenttään. Lentokentälle on avattu jo yksi asema, mutta suora yhteys terminaalien väliin avautuu vasta syksyllä. Siihen asti asemalta on vielä kuljettava hyytävän kylmää, mutta jotenkin hienoa betonivuorattua kallioseinämäistä käytävää ja useita liukuportaita pitkin maan tasalle, josta voi mennä joko bussilla tai kävellen parkkihallien kautta terminaaleihin.
Junalla muualta matkustavien kannattaa ostaa matkalippunsa jo suoraan lentokentälle. Tikkurilassa tai Pasilassa junasta pois ja siitä voi jatkaa sitten joko myötä- tai vastapäivään kulkevilla I- tai P-junilla lentokentälle. Lentokenttä on noin puolessa välissä kierrosta, joka rautatieasemalta takaisin kestää yhteensä noin tunnin. Junia kulkee päiväsaikaan ainakin kymmenen minuutin välein. Meillä oli halvat kesähintaiset tarjousliput (Turku-Helsinki-Turku - yht. 10€), joten me ostimme Kehäradalle omat liput. Aikuisten seutulippu maksaa 5€.
Tällä kertaa junat kulkivat lähes tyhjillään, muutamia meidän kaltaisia turisteja kameroineen kylläkin oli. Ja asuntomessuvieraita. Kehäradalla pääsee helposti myös Vantaan Kivistön asuntomessuille.

Kehäradan pituus on 18 kilometriä, josta noin kahdeksan kulkee tunnelissa. Lentokentän asema sijaitsee 45 metrin syvyydessä, joten liukuportaita toki tarvitaankin.
 
Lentoasemalla voi paitsi haaveilla matkalle lähtemisestä myös bongata lentokoneita. Terminaali 2:n takana Hotelli Hiltonin edustalla on näköalatasanne, josta voi seurata nousevia ja laskeutuvia lentokoneita.

Lomapäivän voi aivan hyvin viettää näinkin!

Kommentit

  1. Sama täällä...mekin käytiin Haaparannassa ja sitten ylempänä vielä Norjan puolella..::)

    VastaaPoista
  2. Lähtemisen tunnelmaa - tuttu tunne, joka tosin valtaa minut erityisesti satamassa (takana on jokunen automatka Saksaan), ei niinkään juna-asemalla.

    Tuo kehärata on kyllä kätevä, etenkin näin helsinkiläisen lähiöasukin näkökulmasta. :)

    P.S. Täysin aiheeseen liittymättä: blogissani on sinulle haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olen otettu haasteestasi. Olen vaan tosi huono vastaamaan niihin. Katsotaan...

      Poista
  3. Lapsena oli minusta jännittävintä hakea kummitätiäni paikalliselta lentoasemalta, joka ei todellakaan koossaan ole juuri minkään kokoinen. Mutta siellä oli sitä lähdön ja saapumisen tunnelmaa, vaikka vasta monta monta vuotta myöhemmin astuin itse lentokoneeseen. Tämä oli jännittävä postaus! Jee! Kehärata on kyllä odotettu tulokas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sama "tauti" on tuttu muillekin. Kehärata on kyllä kätevää, ainakin jos asuisi itse rautatien varrella. No siis asunhan minäkin, mutta siitä kulkevat vain ammoniakkivaunut...

      Poista

Lähetä kommentti