Sikses kiva paikka

Aika pitkään suhtauduin erilaisiin kesäisiin taidekeskuksiin tai -näyttelyihin vähän epäilevästi. Museot kun ovat sentään museoita. Mutta vanhemmiten sitä on tullut ihastuttua vaikka Taidekeskus Salmelaan, vierailtua vaikka Haihatuksessa ja nyt viimeisenä tuttavuutena naivistit Iittalassa -näyttelyssä. Siellä kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa. Tämän kesän yksi matkoista kulki Kalvolan ja Iittalan kautta, joten helteestä piittaamatta vierailimme myös naivistitaiteen vuotuisessa näyttelyssä. Maija Kanerva, Ruuhkaa rullakioskilla, linopiirros. Helsinkiläinen Heinäsen pariskunta alkoi jo 1960-luvulla kerätä naivistista taidetta. Monien muualla pidettyjen näyttelyiden jälkeen he päättivät perustaa oman naivistisen kesänäyttelyn Iittalaan vuonna 1989. Iittala valikoitu paikaksi osittain sen takia, että lasitehtaan yhteydessä olevaan matkailuryppääseen olivat matkailijat jo tottuneet pysähtymään. He hankkivat käytöstä poistetun, vuonna 1924 rakennetun koulurakennuksen Lasimäen vierestä. N...

Otsikko voisi luvata vaikka mitä. Riehakasta illanviettoa varsinaissuomalaisessa maaseutupitäjässä. Mutta... Askainen lienee tunnetuin siellä sijaitsevasta Louhisaaren kartanolinnasta. Tuttu paikka, jossa on tullut lapsuudesta saakka käytyä. Nyt rakennusta ulkoa kiertäessä (juu, meni klo 17.00 kiinni) rupesi oikein kiukuttamaan. Upea, 1650-luvulla rakennettu rakennus, jossa on hieno sisustus ja historia. Ja miten vähän siitä kuitenkaan tiedetään. Opasteet Kustavintiellä, sitten parkkipaikka ja sitten... tyhjä mainosteline. Selvisihän se sitten tien päässä, suljetun portin vierestä, että paikka oli mennyt kiinni puoli tuntia aikaisemmin. Paikkahan on suomalaisittain kyllä aika upea ja ainutlaatuinen ja vielä meidän kaikkien omistuksessa, kuuluhan se Museoviraston alaisiin museoihin. No, ensi kerralla pitää kyllä tulla taas sellaiseen aikaan, että ehtisi myös museoon sisälle. Louhisaari on Herman Flemingin 1600-luvun puolivälissä rakennuttama asuinkartano. Rakennus on kolmikerroksin...

Meidän ajelumme ajoittuvat usein kellonaikoihin, jolloin monet paikat ovat jo suljettuina. Mutta onneksi meillä Suomessakin on kirkkoja ja hautausmaita! Viikonlopun ajelulla vastaan tuli mm. tämä kaunis kirkko ja sitä reunustava kirkkomaa. Merimaskun punamultainen ja paanukattoinen puukirkko on valmistunut vuonna 1726. Kirkon ympärillä on vanha hautausmaa, jota taas ympäröi punamullalla maalattu hirsiaita. Kaunis paikka, jossa mielellään olisi vieraillut myös sisällä. Naantalin seurakunnan (johon kirkko nykyään kuuluu) nettisivuilta pääsee kuitekin kurkistamaan myös kirkon sisätiloihin . Hieno tapa säilyttää vanhoja hautamuistomerkkejä, vaikka hautojen hoitoajat olisivatkin jo umpeutuneet. Hautausmaalla sijaitsee luonnollisesti myös viime sotien sankarihautausmaa, jossa on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen tekemä muistomerkki. Aivan kirkon seinän vieressä on myös pysäyttävä rautaristi, joka kertoo kai melko tavallisenkin tarinan 1860-luvun Suomesta. Kukolaisten Alistalon em...

No, ei tästä nyt kyllä kuitenkaan tullut Someron esittelyä. En vaan malttanut olla kirjoittamatta tuota otsikkoa. Juniorin turnaus suuntautui tällä kertaa Someron liikuntahalliin. Joukkueen lämmitellessä oli aikaa käydä tutustumassa Someron kirkkomaalle. Someron kirkko onkin ihan mielenkiintoinen. Tosin mielelläni olisin käynyt myös sisällä kirkossa. Keväisenä lauantaina se ei tietenkään ollut avoinna. Sisällä kirkossa kun olisi yhdet harvoista yhä käytössä olevista uusikaupunkilaisista Zachariassenin urkutehtaan valmistamista uruista. Urkutehdas toimi 1860-1910-luvuilla ja siellä valmistettiin pitkälti yli sadat kirkkourut. Käytössä niitä ei kuitenkaan enää moniakaan ole. Someron urut ovat vuodelta 1880. Kirkolla ja Uudellakaupungilla (kotikaupungillani siis) on muutakin yhteistä. Molempien kaupunkien kirkot kun ovat saman, lääninarkkitehti Georg Th Chiewitzin suunnittelemat. Someron punatiilikirkko on valmistunut vuonna 1859. Vähän kirkon alapuolella sijaitsevat hautausmaat. ...

Suomiretken oli pakko jatkua kohti länttä, sillä kotonakin oli taas välillä käytävä. Imatralta Lappeenrantaan ei ole pitkä matka. Ennen keskustaa poikettiin vielä "vanhoilla nähtävyyksillä", eli Saimaan kanavan varrella olevalla Mälkiän sululla. Auto sataman laidalle parkkiin ja kaupungille. Kolmen neljän tunnin kuluttua huomasimme kävelleemme noin kahdeksan kilometriä. Lappeenranta jopa yllätti kauneudellaan. Saimaan rannalla toki, mutta muutenkin kaupungin ilmeeseen oli selvästi panostettu. Kukkaistutuksia oli paljon, paikat olivat siistejä ja autoilijatkin antoivat jalankulkijalle tietä. Poikkesimme ensin kävelykadun varrella sijaitsevaan Wolkoffin talomuseoon , joka on kaupungin vanhimpia säilyneitä puurakennuksia. Vanhimmat osat ovat 1820-luvulta. Kaupungissa ei tosiaan ollut linnoitusaluetta lukuunottamatta juurikaan vanhoja rakennuksia. Talomuseoon pääsee tutustumaan ainoastaan opastetulla kierroksella, joka kesti noin kolme varttia.   Kierroksen aikana selvis...

Rauman Pyhän Ristin kirkko rakennettiin alun perin fransiskaaniluostarin kirkoksi 1500-luvun alussa. Torni tosin rakennettiin vasta 1810-luvulla. Myös kirkon maalaukset ovat 1500-luvulta. Kun Rauman fransiskaaniluostari loppui 1530-luvulla, jäi myös tämä kirkko pois käytöstä. Vanhan Rauman itäpuolella ollut Pyhän Kolminaisuuden kirkko tuhoutui 1640-luvulla tulipalossa, jonka jälkeen tämä fransiskaaniluostarin kirkko otettiin seurakunnan uudeksi, luterilaiseksi kirkoksi. Heinäkuisena lauantaina ei kirkon sisäosia ehtinyt paljoakaan tutkia, joka tasatunti kun näytti olevan vihkiminen.  Meidän lisäksi näkyi kyllä muitakin turisteja, joilla oli Markus Hiekkasen ”Suomen keskiaikaiset kirkot” –kirja kainalossa (meillä se on vaan autossa). Sisällä oli kuitenkin mm. koristeellinen saarnatuoli 1620-luvulta ja urkufasadi 1720-luvulta. Kerttu Horilan kirkkovieras Rauman kirkossa. Kodisjoki kuuluu nykyään Rauman kaupunkiin. Kodisjoen puukirkko on rakennettu vanhemman, 1778 rakennet...