Sikses kiva paikka

Museo Milavidassa Tampereella on jälleen näyttely, joka sopii niin hyvin juuri tuohon museoon. Olen tykännyt Milavidan näyttelyistä ja olenkin varmaan nähnyt ne kaikki. Näyttelyt ovat aina olleet kauniisti rakennettuja ja museon koko takaa sen, että ne ovat olleet myös sopivan kokoisia. Ne jaksaa katsoa ja jaksaa vielä lukea tekstitkin. Ja onhan itse perusnäyttely talon rakennuttaneista Nottbeckeistakin hieno. Turandot-oopperan puvustuksia, suunnitellut taiteilija Ai Weiwei, 2021-2022. Jo viime keväästä saakka on Milavidassa ollut esillä näyttely Bravissimo! Pukuloistoa Rooman oppeerasta. Näyttely on esillä vielä joulun yli, 18.1.2026 saakka.  Sevillan parturi -oopperan puvustusta, 2015-2016. Minulle ooppera on vieras laji kulttuuria. Ei vaan ole tullut käytyä, enkä edes tunne kunnolla kuuluisien oopperakappaleiden juonia. Se ei estä nauttimasta hyvin tehdystä oopperan puvustuksista kertovasta näyttelystä. Bravissimo! -näyttely esittelee siis kaikkiaan 38 loistavaa pukua, joita o...

  Mennään vielä Mänttään. Viime kirjoituksessa kerroin Serlachius-museon Göstassa olevista näyttelyistä. Toinen museokohde Gustaf sijaitsee Mäntän keskustassa, tyylikkäässä Serlachius-yhtiöiden entisessä pääkonttorissa. Tässä museossa se päänäyttely on pidempään jo esillä ollut Paperiperkele, joka esittelee innostavalla tavalla kauppaneuvos Gustaf Serlachiuksen vaiheita ja elämää. Tämän näyttelyn olimme jo pariin kertaan kiertäneet, joten nyt keskityimme Ehrströmeihin. Toukokuun alkuun 2020 saakka esillä on näyttely, joka esittelee ainakin minulle aiemmin tuntemattoman taiteilijaparin elämää ja tuotoksia. Olli, eli Olga ja Bucklan, eli Eric Erhström tuntuivat tehneen vaikka mitä ja osallistuneet vaikka mihin. Tekstejä lukiessa jopa hymyilytti, kun aina tuli uusi asia, mitä etenkin Eric oli tehnyt. Eric Ehrström, omakuva 1933. Eric eli Bucklan taisi olla melkoinen persoona. Hän syntyi 1881, oli laiska opinnoissaan, mutta muuten kyllä aktiivinen. Hän ystävystyi Axel...

  Kun oli päässyt Mänttään asti, piti tietenkin nauttia taiteesta. Serlachius-museot eivät vielä koskaan ole pettäneet. Pelkästään rakennusten historia ja arkkitehtuuri puhuttelee, jos jostain syystä näyttelyt eivät sykähdyttäisi. Gösta-museo koostuu Joenniemen kartanosta, jossa on esillä Gösta Serlachiuksen taidesätiön klassikkoteoksia sekä upeasta Gösta-paviljongista, joka valmistui vuonna 2014. Tällä kertaa aloitimmekin Gösta-kierroksemme katsomalla lähes tunnin kestävän hienosti tehdyn dokumenttielokuvan modernia puuarkkitehtuuria edustavan Gösta-paviljongin valmistumisesta. Göstassa oli nyt esillä valokuvataiteilija Nanna Hännisen retrospektiivinen näyttely "How About the Future", jonka kantavana teemana on turvattomuus ja ilmastonmuutos. Oma näyttelynsä on myös videoteos "In Our Time", joka on irlantilaisen Gerard Byrnen installaatio kuvitteellisen paikallisradion rutiineista. Melko koukuttava äänineen, musiikkeineen ja lähikuvineen. Nanna Hännisen valokuv...

Ville Lenkkeri: Viimeinen pala kinkkua. Talviloman Mäntän retkellä poikkesimme myös toisessa Serlachius-museoiden kohteessa. Göstasta kirjoitinkin jo viime postauksessani. Gustaf-museo on Mäntän keskustassa, vanhassa Serlachius-yhtiöiden pääkonttorissa sijaitseva museo. Myös tässä museossa on esillä useita näyttelyitä. Yrityksen historiaa esittelee nerokkaasti Paperiperkele-niminen näyttely, jossa emme kuitenkaan nyt käyneet. Olen kirjoittanut näyttelystä aikaisemmin . Gustafissa jäimme yllätykseksemme tutkimaan lähes sulkemisaikaan saakka Pikkukaupungin sairaskertomus -nimistä valokuvanäyttelyä. Aluksi tuntui, ettei näyttely oikein aukea, sinänsä hienoja valokuvia ihmisistä, monissa sama mies. Mutta kun malttoi tutustua teksteihin ja etenkin istua katsomaan valkokankaalle ilmestyviä kirjoituskoneella kirjoitettuja liuskoja, oli pakko tutustua näyttelyyn vielä uudelleen. Ville Lenkkeri: Pikkukaupungin sairaskertomus. Kuvien tekstit oli kirjoitettu oivallisesti vaaleanp...

Kun talvilomapäivänä haluaa lähteä jonnekin päivämatkalle ja parinsadan kilometrin säteellä olevien isompien kaupunkien näyttelyt on jo koettu, meinaa usko jo loppua. Mitä kivaa (itseä ja kuskia kiinnostavaa) sitä voisi keksiä? Aika monet pienempien kaupunkien museot kun ovat talvisin kiinni. Mutta onneksi oli Mänttä. Mäntästä löytyy sopiva määrä näyttelyitä, museot, jotka ovat talvellakin iltakuuteen saakka avoinna ja vielä mukava lounaspaikkakin. Sinne siis ajelimme. Serlachius-museo Göstassa oli esillä useakin eri näyttely. Näistä hersyvin oli ehdottomasti Jiri Gellerin retrospektiivinen FUCK THE WORLD!–näyttely. Saimme kulkea näyttelytilassa käytännössä kahdestaan, museossa oli helmikuisena iltapäivänä jo sen verran rauhallista. Ja kyllä me kiersimmekin. Nämä pop taiteen teokset kun vaativat yksinkertaisuudessaan ainakin minulta useamman katselukerran. Teokset ovat kaikki yhdessä suuressa salissa, josta saa kokonaiskäsityksen jo tilaan tultaessa portaiden ylätasanteelta....