Sikses kiva paikka

Yksi aihe, joka tässäkin blogissa on usein ollut esillä, on arkkitehti Alvar Aalto. Arkkitehdin suunnittelemia rakennuksia ja alueita on vuosien, tai oikeammin vuosikymmenten aikana, käyty tutkimassa. Tämänkin kesän reissuihin on sisältynyt useampia Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia tai asuinalueita. Yksi näistä oli Tammisaaressa sijaitseva Villa Skeppet. Villa Skeppet, alkuperäiseltä nimeltään Villa Schildt, oli kirjailija Göran Schildtin koti. Rakennus sijaitsee Tammisaaren Etelälahden rannalla lähellä Ramsholmenin puistoa. Villa Skeppet on Alvar Aallon suunnittelemista yksityiskodeista pienin ja viimeinen, rakennus valmistui vuonna 1970. Göran Schildt syntyi Helsingissä vuonna 1917. Hän ihastui jo opiskeluaikanaan 1930-luvulla Välimereen. Hän osallistui talvisotaan, jossa haavoittui vakavasti. Tämän jälkeen hän oli päättänyt, että jos selväisi hengissä, matkustaisi purjeveneellä Välimerelle. Näin hän myös teki. Göran ja silloinen puolisonsa Mona purjehtivat Daphne-nimisell

Heinolan Rautatiepuistossa sijaitsee paikallisen ite-taiteilija Vesa Väänäsen taiteesta koottu Dorkin puisto.   Puisto koostuu nurmialueesta, jonka halki kulkee lehmuskäytävä. Puistoon on sinne tänne aseteltu Väänäsen kierrätysmateriaalista tehtyjä teoksia, joita täydentävät teosten nimikyltit. Usein juuri se nimi on teoksessa se eniten hymyä aiheuttava juttu.  Väänäsen koti sijaitsi puiston lähellä, mutta ymmärtääkseni taiteilijan kotitalo tuhoutui viime talvena tulipalossa. Tämä aiheutti sen, että alueen yksityinen omistaja oli häätämässä myös tämän ite-taiteen alueelta pois.   Alkuvuonna paikallisissa lehdissä on keskusteltu siitä mahdollisuudesta, että Heinolan kaupunki ottaisi puiston ja taiteen hoitaakseen. Miten asia eteni ja kenen maalla teokset nyt ovat, ei ole tiedossani.  Mutta eräänä heinäkuisena iltana kiertelimme kuitenkin alueella, joka sijaitsee ihan Heinolan lintupuiston vieressä. Puisto on siis aina avoinna ja alkupäässä ite-teos kutsuu vierailijoita "tuu smile

Tämän ja viime kesän ajeluiden parhaita hetkiä ovat olleet kohtaamiset ihmisten kanssa. Olemme varmaan jutelleet näiden koronakesien aikana ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa enemmän kuin vuosikymmeniin. Ja ehkä nämä kohtaamiset ovat olleetkin niitä parhaita muistoja. Olemme nyt, toki aikaisemminkin, reissuillamme mielellään pysähtyneet paikkoihin, joissa yksittäiset ihmiset esittelevät joko omaa taidettaan tai vaikka omia keräilyharrastuksiaan. Ite-taidetta, autojen keräilyä, vintagetavaran keräilyä, tai vaikka Elvis-aiheisten esineiden keräilyä. Miten upeaa, että keräilijät tai taiteilijat ovat myös avanneet ovensa meille kulkijoille. Ei niistä samoista asioista tarvitse tykätä tai sitä samaa asiaa harrastaa voidakseen nauttia toisten tekemisistä tai keräämisistä. Niin nytkin. Jyväskylästä Vaajakoskelta löytyy Elviskuja. Kujalla on maitolaituri ja kaksi mökkiä. Toinen niistä samankaltainen, kuin Tupelossa sijaitseva Elvis Presleyn syntymäkoti. Mökeistä tulee Elviksen musiikin sii

  Kemiönsaarella, Dragsfjärdissä, sijaitsee Amos Andersonin entinen kesäasunto Söderlångvik, joka on yleisölle avoinna oleva hieno ja mielenkiintoinen museo. Söderlångvikin kartano on toimiva tila, jossa kasvatetaan mm. kymmeniätuhansia omenapuita sekä mehiläisiä. Alueella järjestetään erilaisia tapahtumia ja siellä toimii myös viehättävä kahvila tilapuoteineen.  Liikemies, Hufvudstadsbladetin päätoimittaja ja kustantaja Amos Anderson (1878-1961) osti Söderlångvikin kartanon kesäasunnokseen vuonna 1927. Hän oli yksi aikansa merkittävimmistä liikemiehistä ja kulttuurimesenaateista. Vuonna 1940 Amos perusti Föreningen Konstsamfundet -yhdistyksen, joka hänen lopullisen testamenttinsa mukaan hallitsee hänen perintöään kokonaisuudessaan. Tämä yhdistys omistaa myös Söderlångvikin kartanon. Yhdistys omistaa paitsi kartanon, myös Amos Rex -taidemuseon kokoelmineen sekä Hufvudstadsbladetin. Amos Anderson oli syntynyt juuri Kemiössä ja hän kuoli Södelångvikin kartanossa 82-vuotiaana vuonna 1

Aika pitkään suhtauduin erilaisiin kesäisiin taidekeskuksiin tai -näyttelyihin vähän epäilevästi. Museot kun ovat sentään museoita. Mutta vanhemmiten sitä on tullut ihastuttua vaikka Taidekeskus Salmelaan, vierailtua vaikka Haihatuksessa ja nyt viimeisenä tuttavuutena naivistit Iittalassa -näyttelyssä. Siellä kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa. Tämän kesän yksi matkoista kulki Kalvolan ja Iittalan kautta, joten helteestä piittaamatta vierailimme myös naivistitaiteen vuotuisessa näyttelyssä. Maija Kanerva, Ruuhkaa rullakioskilla, linopiirros. Helsinkiläinen Heinäsen pariskunta alkoi jo 1960-luvulla kerätä naivistista taidetta. Monien muualla pidettyjen näyttelyiden jälkeen he päättivät perustaa oman naivistisen kesänäyttelyn Iittalaan vuonna 1989. Iittala valikoitu paikaksi osittain sen takia, että lasitehtaan yhteydessä olevaan matkailuryppääseen olivat matkailijat jo tottuneet pysähtymään. He hankkivat käytöstä poistetun, vuonna 1924 rakennetun koulurakennuksen Lasimäen vierestä. N