Sikses kiva paikka

Tämä portaikon päästä avautunut näkymä oli näyttelyn vaikuttavin. Taustalla maalaus Atlantis, 1930 ja edessä Runoilija (kullattu kipsi), 1943.   Tampereen taidemuseossa on 21.5.2023 saakka esillä Wäinö Aaltosen retrospektiivinen näyttely Luomisen riemu. 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten suomalaista identiteettiä ja kansallistunnetta nostaneet Aaltosen monumentaaliveistokset lienevät suurelle osalle tuttuja.   Eduskuntatalon suuren salin veistokset, Tampereen Hämeensillan Pirkkalalaisveistokset, Paavo Nurmet, Lilja-patsas Turussa, Aleksis Kiven muistomerkki jne. Näyttely esittelee etenkin näitä Wäinö Aaltosen Tampereelle ja Turkuun tekemiä monumentaaliveistoksia, niiden suunnitelmia ja luonnoksia. Näyttelyssä on esillä yli sata teosta: veistoksia, mitaleita, maalauksia, piirustuksia ja kirjankuvituksia. Itselleni mielenkiintoisimpia olivat Aaltosen maalaukset, jotka ovat jääneet ehkä näiden suurten ja merkittävien veistosten varjoon. Ja ehkä juuri näissä töissä hän pys...

Turun kaupungin omistama Wäinö Aaltosen museo (Lue:Wäiski) on aina ollut yksi suosikkimuseoistani. Ehkä siksi, että se nyt on tuossa Turussa, jossa tulee käytyä usein ja jossa jollain lailla tuli jokunen vuosi asuttuakin. Mutta sen lisäksi jotenkin se museon 1960-luvun arkkitehtuuri viehättää. Toki museon näyttelyt ovat yleensä olleet se syy, miksi museossa olen vieraillut. Ja onhan siellä myös hyvä kahvila, jonka seinässä olevaa akvaariota tuli jo lapsena ihailtua.   Wäinö Aaltosen museon peruskokoelma koostuu Turun kaupungin taidekokoelmasta, jossa on mukana laaja kokoelma juuri Wäinö Aaltosen töitä. Näyttelytoiminta keskittyy pääasiassa moderniin taiteeseen. Tanssijatar, 1928, patinoitu pronssi. Taustalla Ruskea tanssi, 1927, valmistunut 1940-50-luvulla. Öljy ja hiili kankaalle. Museorakennus on siis ikätoverini. Ja juhlavuoden kunniaksi siellä on nyt esillä näyttely, joka sopii niin rakennuksen 50-vuotisnäyttelyksi, kuin yhdeksi Suomi 100-vuotta juhlavuoden näyttelyks...