Sikses kiva paikka

Kesäajelun viimeinen päivä (juuri se, jolloin pitää katsoa koko ajan kelloa, että varmasti ehtii ajoissa laivasatamaan) oli tarkoitus viettää kesäisessä Tukholmassa. Facebookissa vinkattiin kuitenkin, että Uppsalassa kannattaisi poiketa (kiitos Mia) ja kun jo kesäkuussa tuli vietettyä se kesäinen päivä Tukholmassa, päätettiin sitten poiketa Ruotsin neljänneksi suurimpaan kaupunkiin.  Uppsala oli entuudestaan tuntematon kaupunki. Tiedossa toki yliopistot, tuomiokirkko ja Pekka Töpöhäntä. Aloitimme tuomiokirkosta. Se on kyllä hieno, peittoaa kauneudessa monet notre damet. Kirkkohan on yhtä pitkä kuin korkeakin, 118,7 metriä. Katot korkealla, maalaukset hienot jne. Kirkossa mm. Kustaa Vaasan, Pyhän Erikin, Swedenborgin ja Pyhän Birgitan vanhempien haudat.       Toinen pääkohteemme oli Ruotsin kuuluisimman tiedemiehen Carl von Linnén museo ja puutarha. Linné asui ja työskenteli Uppsalassa 1700-luvulla. Koti oli museona ja sen ympärillä kaunis pu...

Matkalla Carl Larssonin Sundbornista takaisin Falunin käytettiin hyödyksi kaikki etupenkille kerääntyneet esitteet. Paperiset kartat ja matkailuesitteet kun ovat yhä parhaita, hyviä matkailukohteita kun ei vaan löydä netistä. Jossakin Taalainmaan museoesitteessä kerrottiin, että "Torsångin pieni taajama on kuin Taalainmaan Venetsia". Sinne siis. No, olihan se ehkä vähän liioiteltua, mutta kaunis paikka kuitenkin. Wikipedian mukaan paikkakunnalla on viimeksi vahvistetussa tilastossa ollut 666 asukasta. Venetsiaan sitä verrataan, koska sen keskeisimmät kohteet sijoittuvat parin joen ja järven välisille kannaksille. Torsångissa sijaitsee Taalainmaan vanhin kirkko, keskiaikainen kivikirkko siis jostain 1300-luvulta. Ja ovetkin vielä avoinna ja tyylikäs vessa rakennettu hautuumaalle (oikeasti, 1700-luvun tyylisesti roiskemaalatut seinät, taotut saranat jne. - siinä vessassa siis). Joen toisella puolella oli se museo sitten. Nostalgia- ja moottorimuseo. Vähän vanhempi rouva o...

Wikimedia Ruotsalaisuuden kuvaajaa, taiteilija Carl Larssonia tuskin tarvitsee laajemmin esitellä. Meilläkin oli lapsuudenkodin keittiön seinässä painokuva, jossa Larssonin tytär seisoo heidän kodissaan. Katselin sitä aikanaan paljonkin ja toivoin jo silloin pääseväni joskus näkemään talon.   Sundbornissa, lähellä Falunia, sijaitsee Lilla Hyttnäs, joka oli ensin Larssonien kesäkoti. Myöhemmin perhe asui siinä vakituisesti. Paikka on kerrassaan viehättävä, sanoisin jopa snygg – ellei peräti söt. Ulkoasultaan jo mielenkiintoisen näköinen asuinrakennus pitää sisällään moninaisen kokonaisuuden. Carl Larssonin puoliso Karin oli myös taiteilija. Pariskunta sisusti kotiaan monella tavoin. Karin suunnitteli ja ompeli erilaisia tekstiilejä, Carl maalasi tekstein ja kuvin ovia, seiniä, kattoja, jopa kaakeiluuneja jne. Kodissa oli ja on vieläkin paljon viherkasveja ja luonnonkukkia. Ja tietenkin ne ruotsalaiset pelargoniat ikkunoilla.     Carl ...

Vielä elokuun alkuun ja Pirkanmaalle. Mäntästä oli palattava takaisin pelipaikalle Tampereelle. Mielellään kuitenkin eri reittiä kuin tullessa. Siispä ajoimme Vilppulan kautta Ruovedelle. Maantiekartasto kertoi Ruovedellä olevan Gallen-Kallelan ateljeen. Ajoimme sinnikkäästi sen tien päähän, mutta ei kyltin kylttiä. Ruoveden makasiinin opastytöltä sitten kuulimmekin, että Kalela on ollut muutaman vuoden jo suljettuna yleisöltä. Ruovedellä tien vieressä oli hannunvaakunakyltti, joka ohjasi Runebergin lähteelle. Sinne siis. Johan Ludvig Runeberg asui aikanaan Ruovedellä, jossa hän toimi kotiopettajana. Hänen kerrotaan istuneen usein tässä lähteen vieressä. Tämän ääressä hänen kerrotaan kirjoittaneen Lähteellä-runon (aluperäisen ruotsinkielisen tekstin siis) Sua lähde kaunis, katselen likellä vettäsi, kun pilven varjot vaeltavat kuvastimessasi. Kas, tuoll' on pilvi loistava, ihana, kaunoinen. Jo lähti pois pakenemaan - hyvästi varjoinen. Mä näitä nähden aattelen mun omaa...

Vähän aikaa sitten kirjoitin jo vierailustamme "Kokemäen suosituimmassa museossa" eli Piispa Henrikin muistohuoneessa . Kun kerran kaupunkiin olimme ensimmäistä kertaa eksyneet, päätimme kierrellä paikkakunnan muitakin nähtävyyksiä. Kokemäen kirkonmäeltä kuului hurja meteli. Ihmisiäkin oli liikkeellä paljon. Kirkkopuiston puiden oksille oli ripustettu kovaäänisiä, joista kuului virrenveisuu. Olimme tulleet keskelle rukoilevaisten kesäseuroja. No, ei se mitään, pääsi sitten kirkkoonkin kurkistamaan. Kokemäen kirkko on 1780-luvulla rakennettu kivikirkko, joka sata vuotta myöhemmin laajennettiin ristikirkoksi. Kirkon vieressä oli mielenkiintoisempi kohde. Museo, jota esitteessä luonnehditaan museoksi, jossa mikään ei ole muuttunut sitten 1930-luvun. No sehän tietenkin kiinnosti! Kokemäen maatalousmuseo vanhassa kivimakasiinissa on avoinna heinäkuussa. Opas lähes riemuitsi, kun kuuli että meidän seurueemme oli tullut oikeasti sitä museota varten paikalle. Seurat kun olivat v...

Monenlaisissa paikoissa on tullut käytyä. Useinkin miettii sitä, mikä tekee mistäkin paikasta merkittävän tai tunnetun. Tai miksi itse haluaa käydä katsomassa jotain paikkaa. Usein paikkaan liittyy jokin tapahtuma tai henkilö. Aina ei suinkaan ole tietoa, ovatko ne tarinat olleet lainkaan tosia. Toisaalta ei sillä niin väliä. Yhtä arvokkaita ja ehkä vielä mielenkiintoisempia ovat paikat, joihin liittyy tarinoita ja uskomuksia.   Tarinat ovat kulkeutuneet sukupolvelta toiselle. Tällaisia paikkoja kierrettiin eräänä heinäkuisena lauantaina Satakunnassa.   R.W. Ekmanin 1800-luvun näkemys Lallin surmateosta (Wikimedia) Piispa Henrik oli legendan mukaan keskiaikainen kirkonmies, joka olisi tullut Ruotsista Suomen puolelle levittämään kristinuskoa 1100-luvulla. Mukana olisi ollut Ruotsin kuningas Eerik. Tämän ristiretken jälkeen Eerikin kerrottiin palanneen Ruotsiin, mutta Henrik olisi jäänyt Suomeen levittämään kristinuskoa ja organisoimaan kirkon järjestystä.   Tunnetun ...

Rauman Pyhän Ristin kirkko rakennettiin alun perin fransiskaaniluostarin kirkoksi 1500-luvun alussa. Torni tosin rakennettiin vasta 1810-luvulla. Myös kirkon maalaukset ovat 1500-luvulta. Kun Rauman fransiskaaniluostari loppui 1530-luvulla, jäi myös tämä kirkko pois käytöstä. Vanhan Rauman itäpuolella ollut Pyhän Kolminaisuuden kirkko tuhoutui 1640-luvulla tulipalossa, jonka jälkeen tämä fransiskaaniluostarin kirkko otettiin seurakunnan uudeksi, luterilaiseksi kirkoksi. Heinäkuisena lauantaina ei kirkon sisäosia ehtinyt paljoakaan tutkia, joka tasatunti kun näytti olevan vihkiminen.  Meidän lisäksi näkyi kyllä muitakin turisteja, joilla oli Markus Hiekkasen ”Suomen keskiaikaiset kirkot” –kirja kainalossa (meillä se on vaan autossa). Sisällä oli kuitenkin mm. koristeellinen saarnatuoli 1620-luvulta ja urkufasadi 1720-luvulta. Kerttu Horilan kirkkovieras Rauman kirkossa. Kodisjoki kuuluu nykyään Rauman kaupunkiin. Kodisjoen puukirkko on rakennettu vanhemman, 1778 rakennet...