Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2014.

Pari museota Paimiosta

Kuva
Paimion kaupungin keskustassa, pääkatu Vistan varrella sijaitsee kaksi erikoismuseota. Toinen, Paimion sähkömuseo on toiminut jo pari vuosikymmentä, mutta toinen museoista avautui viime keväänä. Museot sijaitsevat lähes vastakkain toisiaan. Paimion seudulle perustettiin sähköyhtiö jo yli sata vuotta sitten ja alueelle muodostui sähköteollisuuden keskittymä. Sähkömuseota olivat perustamassakin mm. Lounais-Suomen Sähkö Oy sekä Sähkölähteenmäki Oy. Sähkömuseo sijaitsee komeassa 1800-luvun lopulla rakennetussa kivirakennuksessa. Rakennus on kai alunperin ollut varasto, mutta myöhemmin siinä on toiminut mm. elokuvateatteri. Kiviseinissä vuorottelevat harmaa ja punainen graniitti.   Museon perusnäyttelyssä kerrotaan sähköstä, sähköntuotannosta ja sähkölaitteista. Vistan toisella puolella sijaitsee sitten uusi käsityömuseo Miila . Näyttely kertoo kädentaitojen ja käsityön historiasta.    Museo pohjautuu pitkälti Tuomolan suvun testamenttilahjoitukseen. Paimion kaupunki otti vas

Vanhoja perinteitä, mutta jotain toki uuttakin - meidän juhannuksemme

Kuva
Meillä on ollut tapana viettää juhannusta hyvinkin perinteisesti. Omalla kotipihalla istutaan ja nautitaan kesäisistä ruuista ja perinteisestä seurasta. Niin tehtiin toki myös tänä vuonna. Sen verran oli kuitenkin myönnyttävä, että jo ennen puolta yötä oli pakko siirtyä sisätiloihin, kun oli jo toppatakit, villasukat, pipot ja hanskat käyty laittamassa päälle. Meillä ei kuitenkaan sade haitannut, joten grillissä valmistuivat perinteiset herkut. Kylmien juomien sijaan kauppansa tekivät ennemminkin lämpimät juomasekoitukset. Kun nuorisomme oli vielä lapsia, oli meillä usein tapana lähteä juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina jonnekin retkelle, vaikkapa Muumimaailmaan, Särkänniemeen tms. Tuolloin näissä lapsiperheiden kohteissa oli usein varsin rauhallista menoa. Juhannusvieraiden kanssa suunniteltiin tulevan kesäloman yhteistä Tallinnan reissua. Sinne matkalle ovat siis vain aikuiset lähdössä. Nuorisoa alkoi asia vähän vaivaamaan, ja tuloksena oli se, että esikoisen toiveesta pääti

Hiskin pimpulat ja vehmaalaistaidetta

Kuva
Vehmaalla on vilkas kulttuuritarjonta. Jostain syystä paikkakunnalta on kotoisin monia taiteilijoita, joita toki asuu paikassa vielä nykyäänkin. Jokunen vuosi sitten taiteilija Outi Heiskanen osti Vehmaalta vanhan eläinlääkärin talon, jossa oli viettänyt lapsuuttaan. Siihen avautui Oheistaidekoti . Taidekodissa on viime vuosien aikana ollut monipuolista näyttelytoimintaa. Sen lisäksi taidedalossa on järjestetty konsertteja, kursseja ja monia muitakin tapahtumia. Tämän kesän ajan Oheistaidekodin pihassa (osin sisälläkin) on esillä upeita, Jenni Tieahon luonnonmateriaaleista valmistamia hevosveistoksia. Varsinaisena kesänäyttelynä Oheistaidekodissa avautui tänään Heljä Liukko-Sundströmin keramiikkatöiden näyttely. Myös Heljän juuret ovat Vehmaalla. Näyttelyn teemana onkin "Lapsuusmaisemassa". Näyttelystä saa aina enemmän irti, jos siihen saa opastuksen. Avajaisissa on usein mahdollisuus myös kuulla taiteilijan itse esittelevän töitään. Tänään V

Onk teil pitsei myyrä?

Kuva
  Raumalaiset haukkuivat uusikaupunkilaisia aikanaan ämpärporilaisiksi, mutta niinpä vaan uusikaupunkilaisetkin kyselivät raumalaisia tavatessaan, että "onk teil pitsei myyrä". Rauma lienee laajemminkin tunnettu pitseistään, etenkin nyplätyistä. Mutta myös muualla tehtiin pitsejä. Kunnollisen porvarisneidon kunnia-asia oli osata itse tehdä hienot käsityöt ja koristella alusvaatteet tai liinavaatteet joko kirjailuin tai erilaisin pitsein.   Naantalin museossa on kesän ajan esillä näyttely Pitsien aikaa! Näyttely on koottu kahden yksityisen keräilijän, Maija Aatelon ja Marjatta Hietaniemen kokoelmista. Myös museon omat pitsikokoelmat on nyt koottu esille. Naantalin museo sijaitsee aivan vanhan kaupungin sydämessä ja näyttelyn varsinainen tietoisku löytyy koristeellisesta keltaisesta puurakennuksesta, ns. Humpista.    Vieressä sijaitsevassa Hiilolan museotalossa pitsit oli laitettu osaksi talon 1700-1800 -lukujen sisustusta.      Naantalin museo on avoi

Rompetorin syvin olemus

Kuva
Vaikka laskisin kuinka alakanttiin, olen elämäni aikana käynyt noin parilla sadalla rompetorilla. Se nyt vaan on kuulunut perheen yhteisiin harrastuksiin alusta lähtien - eli lähes kolme vuosikymmentä. Vaikken perheen mobilisti olekaan - no, siis ei meillä kyllä sellaista varsinaisesti asukaan - löytyy romutoreilta monenlaista katsottavaa ja joskus ostettavaakin myös minulle. Leppoisa tunnelma, mukavia myyjiä, tutkittavaa ja hymisteltävää. Tämän päivän romutori on lajissaan niitä, joissa myydään pääasiassa autoihin tai muihin menopeleihin liittyvää tavaraa. Kyseessä oli Turun mobilistien järjestämä Kesä-Heikki. Joillekin "Nippeli-Tepon" korit olivat kuin lapselle karkkikauppa. Hauskahan sitä oli seurata.     Minulla oli uusi kamera olalla ja kun vielä opettelen sen käyttöä, oli kamera jostain syystä päälle jäädessään "ottanut itsekseen" kuvia. Meinasin ensin vaan poistaa nämä otokset, mutta tarkemmin katsoen niistä löytyikin mainio kokoelma rompetorin tunnel

Keräilijän taidekokoelmat kesän ajan Sastamalassa

Kuva
Jos tässä kesä-heinäkuun aikana kuljette Sastamalan ohi... siis minkä? No, Vammalan sitten. Niin poiketkaa kulttuuritalo Jaatsissa sekä viereisessä Galleria Akselissa. Heinäkuun loppuun saakka on esillä paikallisen autokauppias Aulis Ylösen kokoelmista koottu näyttely. Näyttelyn yhdistävänä tekijänä on paikallisuus. Taiteilijat tai heidän aiheensa liittyvät jotenkin Vammalan-Tyrvään-Sastamalan seutuun. Minä ainakin miellän Vammalan kirjallisuuden kaupungiksi, joten oli vähän yllätyskin, miten sinne on aikojen saatossa keskittynyt myös monenlaista taidevaikuttajaa. Jaatsi -kulttuuritalo on aikanaan ollut Akseli Gallen-Kallelan lapsuudenkoti. Akselin isä oli Tyrväällä nimismiehenä ja monilapsinen perhe asui talossa, jossa nyt toimii Sastamalan kulttuuritoimisto. Talossa on myös näyttelytila. Nyt, heinäkuun loppuun asti esillä on tosiaan yllättävän monipuolinen taidenäyttely (johon on vapaa pääsy). Taiteilija Emil Danielson vietti kesiään Karkun Pirunvuorelle rakentamassaan kivi

Kesäkuun ensimmäinen

Kuva
    Kesän alku, kesäkuun ensimmäinen päivä, lasten ensimmäinen lomapäivä, sunnuntai. Aamu vielä sumuinen ja kylmä, päivän tullen aurinkokin tuli esiin. Alkaa olla se aika vuodesta, jolloin pitää joka päivä kiertää "tarkistamassa rajapyykit". Vaikkei sen enempää harrastakaan puutarhanhoitoa, on pihalle kertynyt monenlaista. Kukat puhkeavat niin nopeasti kukkaan, että on kyllä päivittäin tarkistettava tilanne. Mielikukkani Iiris aloittaa kukintaansa. Viime vuoden pelakuut talvehtivat ihan hyvin miehen hoidossa autotallissa. Papelorikon kukinta alkaa olla jo ohitse. Tänään sai myös tuo äitienpäivälahja oman pienen kukkamaan, johon pelastettiin hylyn hallussa olleet mansikantaimet, istutettiin vähän auringonkukkia ja kylvettiin rinkeplummia. Ja jos vaikka ruukun krassit kasvaisivat kesän kuluessa sen verran, että nähtäisiin, miltä tämä minun hieno tornini sitten näyttää.   Minä en ole tähän päivään mennessä omistanut digijärjestelmäkameraa. Kun olen