Sikses kiva paikka

Heinolan Rautatiepuistossa sijaitsee paikallisen ite-taiteilija Vesa Väänäsen taiteesta koottu Dorkin puisto.   Puisto koostuu nurmialueesta, jonka halki kulkee lehmuskäytävä. Puistoon on sinne tänne aseteltu Väänäsen kierrätysmateriaalista tehtyjä teoksia, joita täydentävät teosten nimikyltit. Usein juuri se nimi on teoksessa se eniten hymyä aiheuttava juttu.  Väänäsen koti sijaitsi puiston lähellä, mutta ymmärtääkseni taiteilijan kotitalo tuhoutui viime talvena tulipalossa. Tämä aiheutti sen, että alueen yksityinen omistaja oli häätämässä myös tämän ite-taiteen alueelta pois.   Alkuvuonna paikallisissa lehdissä on keskusteltu siitä mahdollisuudesta, että Heinolan kaupunki ottaisi puiston ja taiteen hoitaakseen. Miten asia eteni ja kenen maalla teokset nyt ovat, ei ole tiedossani.  Mutta eräänä heinäkuisena iltana kiertelimme kuitenkin alueella, joka sijaitsee ihan Heinolan lintupuiston vieressä. Puisto on siis aina avoinna ja alkupäässä ite-teos kutsuu vierailijo...

Kaksi vuotta sitten pääsin vihdoin toteuttamaan vuosikymmenten haaveeni ja pääsin vierailemaan Hollannissa Keukenhofin kukkapuistossa. Ja menihän siitä sekaisin. Ne miljoonat ja miljoonat hollantilaisten kukkaviljelijöiden moninaiset sipulikukat erilaisisssa muodostelmissaan. Vierailusta voit lukea täältä . Tämä uskomaton vihreä, joka suomalaisissa koivuissa juuri nyt on, on jotenkin niin epätodellinen väri. Jostain muiden somematkailjoiden viime kevään päivityksistä jäi minulle mieleen, että jossakin Hämeessä on myös tulppaanipuisto. Ja olihan, Pölkinvuoren kasvimaailma, jossa viikonloppuna vierailtiin. Kaunis, suomalainen versio Keukenhofista. No, kukkia toki aika paljon vähemmän ja aluekin monin kerroin suppeampi, mutta suomalaisittain kyllä hieno. Pölkinvuoren kukkapuisto kun on keskellä supisuomalaista koivuista metsänrinnettä ja toisaalta sitä "vuorenrinnettä", Pölkinvuorta. Kaunista ja vaikuttavaa siis oli tässäkin puistossa. Puiston taustalla toimii pariskunta ja eten...

Lapua ei taida olla mikään matkailutrendien ykkönen. Itselleni paikkakunta toi lähinnä mieleen Kobrat koripallosta ja lapsuudessa verkkokalvolle pysyvästi piirtyneet valkoiset ruumisarkut uutiskuvissa järkyttävän räjähdyksen jälkeen. Loppukesällä päätimme kuitenkin pysähtyä Lapualla. Jälleen kerran poikkesimme kaupungissa tietämättä ja tutkimatta kaupungin tarjontaa ennakolta kovinkaan paljon. Ja silloin ehkä yllättyykin positiivisimmin. Viitat ohjasivat Kulttuurikeskus Vanhaan Paukkuun. Sinne siis. Kyseessä on historiallinen tehdasrakennusten rypäs Lapuanjoen varrella. Rakennuksista löytyi niin kirjastoa, museoita, kappelia, elokuvateatteria kuin tehtaanmyymälääkin. Ympäristö on hieno, kuten kunnostetut tehdasmiljööt aina. Tehdasalueen historia liittyy Valtion patruunatehtaaseen, joka perustettiin vuonna 1923. Sotien aikana alueella oli jopa tuhat työntekijää ja patruunoita valmistettiin kymmeniä miljoonia vuodessa. Sotien jälkeen tehtaassa valmistettiin paitsi sotakorvaustuotteita ...