Sikses kiva paikka

  Keskellä Kangasalaa sijaitsee paikallinen kulttuuritalo, ruosteenruskea Kangasala-talo. Ja siellä taas sijaitsee Kimmo Pyykkö -taidemuseo. Taidemuseo on avattu vuonna 2015 ja sen perusnäyttely museon ylimmässä kerroksessa esittelee kuvanveistäjä Kimmo Pyykön uraa ja taidetta. Kahdessa alimmassa kerroksessa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä.  Teemu Luoto, Trapetsityttö (1995) ja Trapetsipoika (2010). Tänä keväänä esillä on näyttely Sirkusväkeä. Kaikkiaan 12:lta taiteilijalta on koottu teemoiltaan sirkukseen tai sirkustaiteeseen liittyviä taideteoksia. Näyttelyn taiteilijat ovat: Taisto Ahtola, Birger Carlstedt, Cris af Enehielm, Erik Enroth, Ester Helenius, Kerttu Horila, Alice Kaira, Virpi Kinnunen, Teemu Luoto, Tuulikki Pietilä, Kimmo Pyykkö, Taisto Toivonen. Esillä on niin keramiikkaa, tekstiilitaidetta, grafiikkaa, veistoksia kuin maalauksiakin 1930-luvulta 2010-luvulle. Ester Helenius, Harlekiini ja ruusu (1930) ja Harlekiini (1933). Taisto Ahola, Pierrot, 1982 Kimmo ...

Viimeiset puoli vuotta on kohdellut minua varmaan paremmin kuin monia muita. Elämä pikkukaupungissa, pienessä työpaikassa on jatkunut pääasiassa entisenlaisena. Ja kun ei niitä koululaisiakaan enää perheessä ole. Olemme täällä aika hyvin pikkukaupungin turvallisessa kuplassa. Toki kevään peruuntunut Ranskan roadtrip kismittää vieläkin, tuon keväisen, vuoden päämatkan merkitys kun on vuosi vuodelta ikää kertyessä tullut henkisen jaksamisen kannalta aina vaan tärkeämmäksi. Kesä kului kotosalla sekä kotimaan kirkkoja ja maaseutua katsastaessa. Syksyn tullessa sitä ehkä ajatuksissaan odotti, että alkaisi uusi vaihe ja voisi taas suunnitella seuraavaa kevättä, että jaksaa pimeän ajan ohi. No, tähän tilanteeseen jokainen viikonloppuretki, tapahtuman tynkä tai museonäyttely on merkitykseltään todella suuri oman henkisen hyvinvointini kannalta. Siihen tarkoitukseen retki Keravalle - kyllä, Keravalle oli mitä loistavin. Edellisessä postauksessani kirjoitin Keravalla sijaitsevasta purkutaiteen T...

  Rauma on uusikaupunkilaiselle tuttu kaupunki. Silti sinne on mukava tehdä aina "turistimatkoja". Onhan maailmanperintökohteeksikin valittu Vanha Rauma oikeasti aika hieno. Varsin perinteinen Pitsiviikko on myös tapahtuma, jonka aikana kaupunki antaa vielä parastaan. Pitsiviikko on tältä vuodelta jo ohi, mutta palataanpa vielä viikon takaisiin tunnelmiin. Jälleen kerran moni Vanhan Rauman talo oli avannut pihansa yleisölle ja siellä täällä kaupungilla kuljeskellessa olikin Kirpputori-kylttejä. Vanhan Rauman pihat ovat viehättäviä, niitä ei ole yleensä rakennettu liian paljon - niiltä ei juuti betonilaatoituksia löydy. Pitsiviikon kunniaksi vierailin pikaisesti myös Rauman museon Marelassa. Marelan museotalo on entinen laivanvarustajan koti, jossa osa huoneista kertookin kalusteineen ja esineineen raumalaisesta porvarisperheen elämästä. Näyttelytiloissa oli viikon johdosta esillä erilaisia nyplättyjä pitsejä. Ja olipa myös raumalaistaustainen Danny saanut oman näyttel...

Olen aikaisemmin jo kirjoittanut kiinnostuksestani Niki De Saint Phallen veistoksiin. Raumalaisessa keraamikko Kerttu Horilassa ja hänen taiteessaan on jotain samaa. Pidän siis niistäkin. Molemmat taiteilijat ovat tehneet ennemminkin naishahmoja, molemmat ovat käyttäneet rohkeita värejä ja molempien naishahmot ovat aika muodokkaita. Kerttu Horilan retrospektiivinen näyttely on tänä kesänä Rauman taidemuseossa. Kävimme museossa viikko sitten lauantaina ja näyttelyssä oli jopa pientä tungosta. Horila on kai raumalaisten "oma" taiteilija, sen verran hyvin hänen taiteensa on kaupungissa esillä. Kesäaikana Rauman keskustan kanaalissa seisovat kolme sulotarta . Teos on maalattua pronssia ja sen keraaminen versio on esillä Rauman uimahallissa. Rauman kirkossa taas istuu veisaaja ja myös Rauman jäähallin edessä on Horilan veistos. Rauman taidemuseon näyttely on runsas, esillä on noin sata Horilan teosta. Veistosten lisäksi esillä on hänen yllättävän art deco-h...