Sikses kiva paikka

Tästä museokohteesta ei oikein tiedä, mitä kirjoittaisi. Se oli eräänlainen sekametelisoppa sinänsä mielenkiintoisine esineineen ja näyttelyineen. Liedon Vanhalinna on vanha kartanotila, jonka päärakennus on 1930-luvulta. Samoihin aikoihin tilan isäntäpariksi tuli Ester ja Mauno Vanhalinna. Pariskunta halusi koota tilalleen museon, jonka sitten lahjoittivat Turun Yliopistolle 1970-luvulla.   Museoalueella on useampi rakennus. Lipunmyynnin yhteydessä oli kahvila ja pieni museokauppa. Päärakennuksessa leijui vahva maskuliininen Vanhalinnan henki aseineen, sotilaskypärineen, tupakka-askeineen. Paikka, josta varmaan saisi aika paljon enemmän irti opastuksella. Ja paikka, jossa asiakkaalle tuli harvinaisen selväksi, ettei museoesineisiin saa koskea, tuoleihin ei saa istua eikä pöydällä olevia pullia ja karkkeja saa syödä.       Toisessa museorakennuksessa oli mukava näyttely Kupittaan saven historiasta ja tuotannosta. Ylärivissä Laila Zinkin suunnitte...

Olen niin mielissäni, että juuri Tampereen museokeskus Vapriikki on tuonut terrakotta-armeijan sotureita Suomeen. Vapriikki on yksi ehdottomia museosuosikkejani ja niin suon heille, että näyttelyssä käy väkeä ja siitä puhutaan. Liian usein julkisuudessa tuodaan esiin ainoastaan pääkaupungin museot ja vieläkin lähes pelkästään taidemuseot. Vapriikki on vuosi vuodelta terävöittänyt toimintaansa yhdistäen aika hienosti paikallismuseotoiminnan (Tampereen historian esittelyn) kaikkeen muuhun. Saman katon altahan löytyy tälläkin hetkellä niin kenkähistoriaa, luonnonhistoriaa, teknistä historiaa, leikkikaluja, sisällissodan historiaa, paperinukkeja, jääkiekkoa jne (olen tänä vuonna kirjoittanut jo mm. paperinukkenäyttelystä ja Jari Kurrin näyttelystä ). Lisää on tulossa, sillä pian siellä avataan myös postimuseo, joka aikaisemmin toimi Helsingin pääpostin yhteydessä. Ja sitten nämä näyttelyt. Terrakotta-armeija -näyttely avautui kesäkuun puolivälissä ja näyttelyä on käyn...

Monenlaisissa paikoissa on tullut käytyä. Useinkin miettii sitä, mikä tekee mistäkin paikasta merkittävän tai tunnetun. Tai miksi itse haluaa käydä katsomassa jotain paikkaa. Usein paikkaan liittyy jokin tapahtuma tai henkilö. Aina ei suinkaan ole tietoa, ovatko ne tarinat olleet lainkaan tosia. Toisaalta ei sillä niin väliä. Yhtä arvokkaita ja ehkä vielä mielenkiintoisempia ovat paikat, joihin liittyy tarinoita ja uskomuksia.   Tarinat ovat kulkeutuneet sukupolvelta toiselle. Tällaisia paikkoja kierrettiin eräänä heinäkuisena lauantaina Satakunnassa.   R.W. Ekmanin 1800-luvun näkemys Lallin surmateosta (Wikimedia) Piispa Henrik oli legendan mukaan keskiaikainen kirkonmies, joka olisi tullut Ruotsista Suomen puolelle levittämään kristinuskoa 1100-luvulla. Mukana olisi ollut Ruotsin kuningas Eerik. Tämän ristiretken jälkeen Eerikin kerrottiin palanneen Ruotsiin, mutta Henrik olisi jäänyt Suomeen levittämään kristinuskoa ja organisoimaan kirkon järjestystä.   Tunnetun ...

Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue hyväksyttiin 4.12.1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena maailmanperintöluetteloon.  "Huilun pitkä raunio" yläkuvissa. Paikka sijaitsee Kivikylässä, entisessä Lapin kunnassa, joka nykyään on osa Rauman kaupunkia. Sinne on ihan hyvät opasteet sekä valtatieltä 12 Rauman ja Euran puolivälistä tai valtatieltä 8 Eurajoen kohdilta. Matkaa Raumalta tulee noin 20 km.   Ennen parkkipaikkaa ajetaan Kivikylän palvaamon parkkipaikan läpi. Kuulemma siellä on arkisin hyvä lounaspöytä ja tehtaanmyymäläkin näytti olevan. Me olimme taas liikkeellä sellaiseen aikaan, ettei mikään paikka enää ollut avoinna. Parkkipaikalta löytyy myös siisti wc ja opastaulu sekä laatikollinen esitelehtisiä. Maastoon on tehty polku, jota suositellaan seurattavan. Noin parin kilometrin mittainen lenkki on myös merkitty pienillä hannunvaakuna-opasteilla. Matalan Saarnijärven rantakallioilla on lähes neljäkymmentä kivistä koottua röykkiötä. Ne k...

Jos kaipaa erinomaista eväsretkipaikkaa, kannattaa suunnistaa Kaarinaan, Kuusiston linnanraunioille. Merenlahden rannalla sijaitseva, todellisessa kulttuurimaisemassa sijaitseva piispanlinna on ympäristöineen mitä sopivin piknikpaikka. Kuusiston piispanlinna   oli Suomen katolisten piispojen linna Piikkiönlahden rannalla Kuusistossa, nykyisen Kaarinan kaupungin alueella. 1200-luvun lopulla tai 1300-luvun alussa perustettu linna oli käytössä uskonpuhdistukseen asti. Se purettiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528. Tiedetään, että piispa Maunu I on päivännyt erään 1295 kirjoittamansa kirjeen Kuusistossa. Silloin paikalla taisi olla puinen rakennus. Kivisen kolmikerroksisen linnan rakennustyöt alkoivat 1300-luvulla. 1400-luvulla piispa Maunu Tavastin aikana kartanoa ryhdyttiin kutsumaan linnaksi. Samaan aikaan sitä varusteltiin puolustusta varten. Keskiaikaisen Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki yritti paeta Kuusistosta vuonna 1522 Ruotsiin, hän kuitenkin hukk...

Ajellessa löytyy aina jotain uutta ja ihmeellistä. Niin tutulla Turun satamaan johtavalla tiellä oli erään rakennuksen päätyyn ilmestynyt nyt tällainen upea graffiti. Mustan joutsenen on maalannut Jukka Hakanen. On muuten hieno!    Kuten on tullut aiemminkin täällä todettua, ei meillä ole mökkiä tai paattia - kuten täällä päin on tapana. Meille oma piha ja talo edustaa mökkiä. Täällä on oma rauha, puusauna, tarpeeksi alkeelliset olosuhteet, grillit ja muut siihen "mökkeilyyn" liittyvät jutut. Veneajelulle tekee ehkä kerran kesässä mieli. Ja vene nyt sopisi tuohon vielä tuohon pihalle, kunhan löytyisi oikean tyylinen vene, joka siihen sopisi. "Sarkasmia", kuten kuopus tähän sanoisi. Tosin lauantaina kyllä tehtiin jo vähän hankintoja viidellä eurolla tulevaa paattia varten. Joka tapauksessa autot, kesäinen ajelu kauniissa maisemissa, eväiden syönti mitä merkillisimmissä paikoissa, edustaa meille sitä veneilyä. Lauantaina oli taas tyypillinen kes...

Tähän lauantaipäivään mahtui monenlaista. Ensinnäkin päivä oli yksi kesän hienoimmista sään puolesta. Aamulla sankka sumu ja kosteus, sitten upea auringonpaiste ja mitä hienoin kesäilta. Eihän tuollaisena päivänä voinut olla kotona. Suunnistuskisapaikka herää aamulla hienoon sumuun.  Päivän ohjelmassa oli kauan odotettu urheilutapahtuma. Lähikunnassa Vehmaalla järjestettiin Nuorten Jukola -suunnistusviesti. Suunnistus nyt vaan on niin mukava ja hyvä harrastus ja onneksi perheen lapsetkin ovat siitä olleet jonkin verran kiinnostuneita. Tällä kertaa omasta seurasta saatiin koottua joukkue tuohon kisaan. Myös esikoinen oli mukana. Joukkue selviytyi hienosti, kaikki saivat hyväksytyn suorituksen ja olivat varmasti tyytyväisiä suorituksiinsa. Tapahtuma oli muutenkin hienosti järjestetty. Osallistujia oli myös Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä - kaikkiaan 169 joukkuetta, kaikissa tietenkin seitsemän juoksijaa. Joten jo pelkästään nuoria 10-18 -vuotiaita suunnistajia oli paljo...