Sikses kiva paikka

Pääsin kuin pääsinkin lauantaina Tampereelle ja museokeskus Vapriikkiin. Joka kerta jaksan kehua kyseistä museota. Niin nytkin. Pääasiana oli vierailla Pyhiinvaellus-näyttelyssä, mutta toki kolmen tunnin museokäynnin aikana muutakin nähtiin. Museo on siitäkin mukava, että siellä on erilaisia näyttelytiloja ja siten tilaa eri tyylisille vaihtuville näyttelyille. Ajankohtaisena pienenä - tai suhteellista sekin on - näyttelynä oli nyt pääsiäiskorttien näyttely. Pääsiäinen - kevään airut -näyttely on esillä kuukauden ajan. Näyttelyhuoneessa on esillä kymmeniä hienoja pääsiäiskortteja pääasiassa yksityisten keräilijöiden kokoelmista. Jenny Nyströmin kortteja. Kortit oli järjestetty niiden aiheiden mukaan. En olisi tiennytkään, että esimerkiksi suutelu-aiheiset kortit liittyivät pääsiäiseen! Kukkoja! Pääsiäismunia aistillisesti... Aikaisemmin olen kirjoittanut mm. Olavi Vikaisen pääsiäiskorteista sekä esitellyt muutamia Uudenkaupungin museon pääsiäiskortteja.

  Olavi Vikainen (1915-2005) on vehmaalaisen Vikaisen yhdeksänlapsisen sisarussarjan nuorin. Taiteilijoina sisarussarjasta tunnetaan myös kuvanveistäjä, professori Jussi Vikainen sekä värigraafikko Voitto Vikainen ( Voiton näyttelystä olikin tammikuussa kirjoitus ). Olavi Vikainen on tunnettu etenkin sarjakuvapiirtäjänä. Hänen ensimmäinen sarjakuvansa julkaistiin vuonna 1934 ja parhaimmillaan hän piirsi samanaikaisesti noin kahteenkymmeneen eri lehteen. Hän myös riimitti sarjakuvien tekstit itse. Hänen tuotantoonsa kuului myös useita erilaisia kirjoja, tehtäväkirjoja, paperisia kaitaliinoja jne. Sarjakuvatuotannostaan hänet palkittiin vuonna 1996 Puupää-palkinnolla. 1940-luvulta lähtien Olavi Vikainen teki myös postikortteja.  Hän piirsi joulu-, pääsiäis- ja uudenvuoden kortteja. Vikainen piirsi mallit yleensä voipaperille lyijykynällä ja siirsi piirrokset siitä korttikartongille. Kortit on yleensä väritetty vesiväreillä. Kaikkiaan Olavi Vikaisen kortteja on laskettu olevan noi

Kesälomareissulla haluaa mielellään katsoa helppoja ja viihteellisiä taidenäyttelyitä. Sellaisia on tarjolla tänä kesänä Hämeenlinnan taidemuseossa. Engelin makasiinissa on esillä tunnetun kuvittaja Rudolf Koivun lapsiaiheisia kuvituksia ja punatiilisessä rakennuksessa on aikamoinen kavalkadi töitä museon omista kokoelmista. Rudolf Koivun työt museonäyttelyssä madaltavat varmaan aika paljon taidemuseon kynnystä.  Niin tunnettuja työt ovat ainakin itseäni vähän vanhempien keskuudessa. Sen verran Koivu on kuvittanut tuon ajan lapsille tuttuja koulu- ja satukirjoja. Näyttely oli koottu todella kauniisti. Pidin kovasti sen ripustuksesta ja siitä, että esille oli tuotu myös aikakauden lapsille kuuluneita museoesineitä Lahden museoiden kokoelmista. Yhdessä huoneessa oli katsottavana noin puolen tunnin mittainen elokuva Rudolf Koivusta. Onneksi, sillä se antoi vähän särmää näyttelyn katsomiselle. Jos taiteilijan elämä ei ole entuudestaan tuttu, saattaisi kauniiden lapsikuvien katseleminen

      Loma alkaa olla aika liki. Menopeli on vahattu ja suunnitelmissa päivän - kahden pyrähdyksiä kotimaassa ja ehkä vähän naapurimaassakin. Kohteita on katseltu ja suunniteltu, mutta aikataulu on silti avoin, mennään sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. Ainakin näissä kuvienkin maisemissa olisi ehkä aikomus liikkua kesän aikana. Kaikki kuvat ovat Uudenkaupungin museon postikorttikokoelmista luvalla julkaistuja.       Blogin tämän vuoden kirjoituksiin on lisätty vähän uutta tekstiä. Nimittäin Kapioneeri-bogin pitäjä Kari Hintsala heitti tuossa aiemmin keväällä ajatuksen sadan museon listasta. No, kyllähän sitä elämänsä aikana on sadassa museossa käynyt, ei epäilystäkään. Eihän se tee montaa museota elinvuotta kohden. Ja kun vanhemmat jo huolehtivat tästä museoinnostuksesta, niin varmaan on sata jo tullut täyteen. Mutta innosti se kuitenkin siihen, että päätin listata tai laskea tämän vuoden museokäynnit. Jokaisesta käynnistä ei ole omaa kirjo