Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2013.

Onnea Willie 80 v

Kuva
Jos minun nyt pitäisi nimetä joku artisti, jonka ääni saa ihon kananlihalle, olisi se ehdottomasti Willie Nelson. Laulaja, jonka persoonallisessa äänessä ja konstailemattomassa laulutyylissä on todellakin karismaa. Countrylaulaja, lauluntekijä, näyttelijä ja kansalaisvaikuttaja Willie täyttää vapunaattona 80 vuotta. Olen aina silloin tällöin katsellut hänen keikkakalenteriaan ja ei voi kuin ihmetellä sitä tahtia, joka hänellä yhä on. Esimerkiksi tästä päivästä elokuun loppuun asti hänen keikkakalenterissaan on yli 40 konserttia. Willie Nelsonin yhdestä tunnetuimmista kappaleista on muodostunut myös perheemme yhteinen tunnuskappale. Tämän kappaleen sanat lapsetkin oppivat jo melkein heti puhumaan opittuaan. Sen soitolla aloitetaan ainakin joka kesän ajelukausi.  Willie Nelson on esiintynyt myös yhdessä lukemattomien muiden artistien kanssa. Ehkä tunnetuin ryhmä oli The Highwaymen, johon Nelsonin lisäksi kuuluivat Johnny Cash, Kris Kristofferson ja Waylon Jennings. Olen

Kaivonkansia

Kuva
  Voiko näitäkin bongata? Mahtaako kukaan muu kulkea uusissa kaupungeissa yrittäen koko ajan havaita kaupungin omaa valurautaista kaivon kantta? No joo, tiedän että tämä suku voi - mutta entä joku muu?  Joka tapauksessa näitä vois olla enemmänkin käytössä. Liian usein niissä lukee Niemisen Valimo tai joku vastaava. Ehdottomasti kotikaupungissanikin pitäisi olla kansia, joissa komeilisivat kaksi haukea. Senkin takia, että meidän kaupungissa olisi myös oma valimokin.  

Silkkiä ja satiinia - Kirsi Neuvosen grafiikkaa

Kuva
Turussa Auran galleriassa oli eiliseen saakka näytillä taidegraafikko Kirsi Neuvosen näyttely Silkkiä ja satiinia. En olisi ehkä tiennyt taiteilijasta tai hänen tyylistään mitään, jos en olisi aikanaan nähnyt tätä Hurmioituneen blogikirjoitusta . Kirsi Neuvonen on keskisuomalainen vuonna 1960 syntynyt graafikko. Näyttely koostui pelkästään mekoista. - kukkamekoista vintagemekkoihin. Teoksissa oli käytetty monia eri grafiikanmenetelmiä tai sitten oli kierrätetty vanhoja vedoksia, jotka oli leikattu rautalangasta roikkuviksi kesämekoiksi.   Monen mekon pinta oli täyttynyt erilaisista luonnonaiheista. Oli kukkia, eläimiä, perhosia, metsää jne. Teokset olivat aika mielenkiintoisia ja aiheestaan huolimatta ne olivat paljon muutakin kuin ”kauniita mekkoja”. Käyntimme oli huonosti ajoitettu – menimme galleriaan kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa ja heti Reidar Särestöniemen näyttelyn jälkeen. Mikään kun ei olisi näyttänyt miltään sen näyttelyn jälkeen. Sikses kivoja t

Kevätpäivä

Kuva
Kevään aurinkoisin ja lämpimin päivä.  Kotipihalla.       

Väriterapiaa kevääseen - Reidaria ihailemassa Turussa

Kuva
Viikkoa ennen näyttelyn sulkeutumista ehdimme vihdoin Turun taidemuseon Reidar Särestöniemen näyttelyyn. Tänään olisi ollut tarjolla myös mielenkiintoinen opastus, kun taiteilijasta romaanin kirjoittanut Rosa Liksom olisi kertonut Reitarista. Halusimme kuitenkin kiertää näyttelyn ilman tungosta ja ajoitimme kierroksen juuri kahden yleisöopastuksen väliin. Väkeä olikin museossa aika paljon liikkeellä ja niinhän siinä sitten kävikin, että Liksomin opastukselle eivät olleet kaikki mahtuneet. Skannattu Rovaniemen taidemuseon julkaisemista postikorteista, kuvaaja Arto Liiti (alhaalla oikealla näyttelystä otettu kuva). Turun näyttely: Harvoin lempeä tuuli puhaltaa arktisille jängille on koottu Rovaniemen taidemuseon hallussa olevasta Kirsi ja Keio Eerikäisen taidesäätiön kokoelmista. Näyttely oli mukavasti koottu. Se ei edennyt kronologisesti vaan teemoittain. Yhdessä huoneessa oli Reidarin omakuvia, toisessa ilveksiä tai riekkoja, kolmannessa hänen homoseksuaalisuuteen liittyviä tö

Tähtiaukion keskellä - riemukaari

Kuva
Pariisissa vieraileva turisti ei voi välttyä tältä rakennukselta. Kaikkiaan 12 katua - tai paremminkin bulevardia -  yhtyy tällä suurella aukiolla, jonka keskellä on yksi Pariisin kuuluisimmista nähtävyyksistä, Riemukaari. Aukion nimi on nykyään Place Charles de Gaulle. Mutta mm. metroaseman teksteissä käytetään myös nimeä Étoile (tähti). ­Napoleon päätti vuonna 1806 rakennuttaa voitto­jensa kunniaksi ­riemukaaren antiikin Rooman ­sotapäälliköiden mallin mukaan. Antiikki oli tuolloin muotia ja ranskalaiset kopioivat mielellään antiikin Kreikkaa ja Roomaa niin arkkitehtuurissa kuin taiteessa. Riemukaari valmistui vasta vuonna 1836. Arkkitehti Jean Chalgrin suunnitteli valtavan kaaren, jonka ulkopuolta koristivat Napoleonin taisteluja kuvaavat kuva-aiheet. Koko kaari sisältää valtavan määrän erilaisia kaiverruksia, jotka kertovat joko voitetuista taisteluista tai niiden sankareista.   Tässä lepää tuntematon ranskalainen sotilas kuollut isänmaan puolesta 1914–1918. Myö

Vapaudenpatsaan pikkusisko Seinen rannalla

Kuva
Perheen kuopusta (12v) kiinnostaa Amerikan vapaussota. Sen päättymisen 100-vuotisjuhlan kunniaksihan ranskalaiset ra kensivat ja lahjoittivat yhdysvaltalaisille Vapaudenpatsaan vuonna 1886. Patsaasta on muutamia miniversioita Pariisissa. Meidän oli siis määrä kävellä katsomaan Seine-joen keskellä seisovaa Vapaudenpatsasta. Kyseinen muistomerkki oli pojalle tuttu myös elokuvasta National Treasure II. Ei siinä sitten auttanut kuin kävellä sen juurelle. Vanhin vapaudenpatsaista sijaitsee tällä hetkellä Orsay-taidemuseossa. Se oli aikaisemmin ulkona Pariisin Luxemburgin puistossa. Tuo patsas on vuodelta 1870 ja sen pohjalta itse asiassa rakennettiin se varsinainen New Yorkin patsas. Vuosi sitten varas vei tältä patsaalta soihdun, joten se päätettiin siirtää turvaan sisätiloihin museoon. Puistoon vaihdettiin patsaan kopio. Tämä museossa sijaitseva vapaudenpatsas on vajaat kolme metriä korkea. Kuva Wikipediasta. Vapaudenpatsas pitkän saaren yläpäässä. Saarelle mentäessä kävel

Tiedät olevasi vanha, kun...pidät Humppilan lasimaljasta

Kuva
Pikainen vierailu tänään kotikaupungin ainoalla sunnuntaisin avoinna olevalla kirpputorilla. Olen usein ajatellut, että pitäisi ryhtyä kokoamaan 1970-80-luvun rumaa kotimaista lasia, johon lasken kuuluvan mm. suurimman osan Humppilan lasitehtaan tuon ajan tuotannosta. Sitä ruskeaa Revontulta jne. Sitä kun saa kirppiksiltä välillä todella edullisesti. Se on sitten vaan jäänyt. En ole keräilijä, en tunne taidelasia, ostan ainoastaan sellaista, josta pidän - on se sitten arvostettua tai ei.  Tänään kuitenkin on ollut pakko hymyillä itselleni. En vaan voinut jättää tätä lasikulhoa sinne hyllyyn. Ihan vaan sen takia, että pidän siitä. Se on siis mielestän kaunis. Humppilan lasitehtaan tarra siinä on ja tyypillistä ruskeaa lasiakin. Tähän on tultu.  Jos joku tuntee kulhon mallin tai suunnittelijan, saa kertoa. Hinta oli sopiva: kahdeksan euroa. 

Vincentin jalanjäljillä Pariisissa

Kuva
Tästäkin harrastuksestani olen jo aiemminkin kirjoittanut. Matkoilla pitää bongata myös Vincent van Goghin jälkiä. Taiteilija Vincent van Gogh eli Pariisissa jo nuoruudessaan, mutta täysipäiväisenä taiteilijana hän vietti kaupungissa kaksi vuotta. Nuo vuodet muuttivat melko paljon myös taiteilijan maalaustyyliä. Vincent van Gogh muutti Alankomaista Pariisiin vuonna 1886. Vincentille läheinen veli Theo asui Pariisissa. Vincent oli jo pitkään kirjoittanut veljelleen haluavansa myös tulla Pariisiin. Theo kuitenkin vastusti ajatusta, joten Vincent saapui yllättäen Pariisiin veljensä asunnon ovelle maaliskuun alussa 1886. Theo-veljen oli pakko majoittaa Vincent. Theo asui tuolloin Rue Lavalilla (nykyään talo numero 25 Rue Victor Massé).  Matkallamme asuimme hotellissa, joka sijaitsi lähellä Pigallen metroasemaa. Hotellin ikkunasta näkyi tämä kerrostalo, johon Vincent majoittui keväällä 1886.  Van Goghin Pariisin aika muutti häntä taiteilijana. Meidän kannalta on kuitenkin ikä

Pariisin Nikit

Kuva
Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut , olemme matkoillamme bonganneet milloin mitäkin. Yksi aihe on ollut Niki de Saint Phallen veistokset, jos niitä on sattunut paikkakunnalla olemaan.  Pariisissa on kokonainen suihkulähde, jossa on yhteensä 16 Nikin ja hänen aviomiehensä Jean Tinguelyn veistosta. Säveltäjä Igor Stravinskyn sävellyksiä kuvaavat veistokset sijaitsevat suihkulähteessä aivan Pompidou-keskuksen vieressä.  Vuonna 1981 Stravinsky-suihkulähteen rakentaminen päätettiin antaa kuvanveistäjä Jean Tinguelylle. Taiteilija kuitenkin halusi, että suihkulähteeseen tulee myös hänen vaimonsa Niki de Saint Phallen värikkäitä veistoksia. Suihkulähde vihittiin käyttöön maaliskuussa 1983 - se täytti siis juuri 30 vuotta.  Suihkulähde ei ollut nyt huhtikuun alkupäivinä vielä toiminnassa, joten hieman jäi tästä taidekokemuksesta uupumatta, kun ei nähnyt, miten Tinguelyn työt liikkuvat tai mistä kohtaa mistäkin teoksesta suihkuaa vettä.  Itse asiassa teki ihan pahaa, kun