Sikses kiva paikka

  Myönnän, mielikuvani ja tietoni Marilyn Monroesta olivat melko hatarat. Toki minä nyt aistillisen blondin tunsin ja olin hänen elokuviaan nähnyt ja laulujaankin kuullut. Tiesin hänen olleen useasti naimisissa ja kuolleen nuorena ja saavuttaneen silti - tai juuri siksi eräänlaisen ikonisen maineen. Kun aikanaan kuulin, että Vapriikkiin tulee Marilynistä kertova näyttely, en ehkä ihan ymmärtänyt. Miksi? No, menin kuitenkin katsomaan tuon Tampereen museokeskus Vapriikissa viime viikolla avautuneen näyttelyn Marilyn - nainen roolien takana.   Ja jälleen kerran viisastuin. Kuten niin usein (onneksi) museoissa. Näyttely avasi nimensä mukaisesti sitä, millainen nainen Marilyn oli noiden suuren yleisön tuntemien roolien takana. Hänen elämäntarinansa tuotiin selkeän järjestelmällisesti vaihe vaiheelta.   Näyttely koostuu kiehtovista valokuvista - onhan Marilyn kaikella tavalla kuvauksellinen, hänelle kuuluneista esineistä, asiakirjoista, filmimateriaalista jne. Jos Marilynin eläm

  Tammikuussa avautui museokeskus Vapriikissa Tampereella Suomen pelimuseo . Tai itse asiassa se avautui rahoittajilleen jo joulukuussa 2016. Museo nimittäin rahoitettiin osittain joukkorahoituskampanjalla, johon myös minä ja perheen pelaava kuopus osallistuimme. Vasta toukokuun lopussa me kuitenkin ehdimme ensimmäistä kertaa museoon. Ajankohta olikin hyvä, sillä toukokuisena lauantaina museossa oli aika hiljaista ja pelimuseon pelit olivat hyvinkin jonottamatta pelattavissa.   Suomen pelimuseo esittelee suomalaista pelikulttuuria ja kertoo, kuinka digitaalinen pelaaminen Suomessa alkoi ja kehittyi vuosien saatossa. Digitaalisten pelien lisäksi osuutensa ovat saaneet myös suomalaiset lautapelit.  Mukana museovierailulla oli perheen ysiluokkalainen, joka on lähes koko elämänsä ajan pelannut erilaisia konsolipelejä. Nuori piti museosta, oli jopa selvästi yllättynyt sen laajuudesta. Museossa esitellään tosiaan noin sata peliä, joista lähes kaikki ovat myös pelattavina. En

Kielletty kaupunki oli vuosisatoja Kiinan salainen vallan keskus, jota hallitsiu keisari, Taivaan poika. Keisarin palatsi oli koko maailman keskipiste. Pekingin Kielletty kaupunki rakennettiin keisarilliseksi palatsiksi 1400-luvun alussa. Kiinan keisarivalta päättyi vuonna 1911 ja tuona aikana Kielletyn kaupungin palatsissa ehti asua yhteensä 24 keisaria. Silkille maalattu keisari Qianlongin kuva, 1736-1795 Kielletty kaupunki oli maailman suurin palatsialue, kaikkiaan se oli kooltaan 72 hehtaaria. Keskellä tuota kiellettyä kaupunkia sijaitsi keisarillisen perheen asuintilat. Koko aluetta kiersi korkea muuri ja vallihauta. Alue oli vuosisatoja tavallisten kiinalaisten tavoittamattomissa. Itse palatsialuetta ympäröi vielä laaja keisarillinen kaupunki puistoineen ja temppeleineen. Nykyään koko alue on yksi Kiinan tunnetuimpia matkailukohteita ja luonnollisesti myös Unescon maailmanperintökohde. No, minä en Kiinaan lähtenyt. Minä lähdin Tampereelle. Museokeskus Vapriikki on

  Yksi kesä-Tampereen vierailukohteistamme oli Vapriikin Hurriganes-näyttely . En voi väittää olleeni koskaan mikään kiihkeä Hurriganes-fani. Ehkä olin siihen vähän liian nuori, ja kun tulin sopivaan ikään, vei Eput, Pelle ja Hassisen kone voiton. Mutta Suosikkini luin, joten Remusta ja Hurriganesista ei voinut olla tietämättä. Itse asiassa Vapriikin näyttelyssä kierrellessä ymmärsi, että kyllähän ne melkein kaikki kappaleet kyllä selkäytimestä löytyivät.   Hurriganes ja sen luoma rock-kulttuuri oli kuitenkin jotain aivan uutta ja erilaista. Se aloitti uuden aikakauden suomalaisessa musiikki- ja fanikulttuurissa. Remu taisi olla monessa asiassa aikaansa edellä. Tosin luonteeltaan ei ehkä kuitenkaan se paras henkilö niitä asioita itse hoitamaan. Vapriikin näyttely oli hyvin perinteisesti tehty. Ja hyvä niin. Minä pidän, että mennessäni katsomaan Hurriganesista tehtyä näyttelyä, saan itselleni tiedon milloin ja miten kaikki alkoi – ja päättyi. Näyttely eteni kronologisest