Sikses kiva paikka

Suomiretken oli pakko jatkua kohti länttä, sillä kotonakin oli taas välillä käytävä. Imatralta Lappeenrantaan ei ole pitkä matka. Ennen keskustaa poikettiin vielä "vanhoilla nähtävyyksillä", eli Saimaan kanavan varrella olevalla Mälkiän sululla. Auto sataman laidalle parkkiin ja kaupungille. Kolmen neljän tunnin kuluttua huomasimme kävelleemme noin kahdeksan kilometriä. Lappeenranta jopa yllätti kauneudellaan. Saimaan rannalla toki, mutta muutenkin kaupungin ilmeeseen oli selvästi panostettu. Kukkaistutuksia oli paljon, paikat olivat siistejä ja autoilijatkin antoivat jalankulkijalle tietä. Poikkesimme ensin kävelykadun varrella sijaitsevaan Wolkoffin talomuseoon , joka on kaupungin vanhimpia säilyneitä puurakennuksia. Vanhimmat osat ovat 1820-luvulta. Kaupungissa ei tosiaan ollut linnoitusaluetta lukuunottamatta juurikaan vanhoja rakennuksia. Talomuseoon pääsee tutustumaan ainoastaan opastetulla kierroksella, joka kesti noin kolme varttia.   Kierroksen aikana selvis

Ainakin Imatran matkailutoimi pitää Imatrankoskea Suomen ensimmäisenä matkailukohteena. Vuonna 1772 Venäjän keisarinna Katariina II seurueineen kävi ihmettelemässä vapaana pauhaavaa Imatrankoskea. Tästä kai laskevat matkailukohteena olon alkaneen. Joka tapauksessa 1800-luvun lopulla kosken kuohuja käytiin katsomassa ulkomaita myöten.  Etenkin pietarilaiset ottivat Imatran matkailukohteekseen. Monet taiteilijat, kirjailijat ja runoilijat saivat aiheensa Imatrankoskesta. Kosken äärelle rakennettiin 1903 Usko Nyströmin suunnittelema Valtionhotelli, joka luonnollisesti lisäsi matkailua. Kosken ympäröimä Kruunupuisto määrättiin vuonna 1842 luonnonsuojelualueeksi, lajissaan ensimmäisenä Suomessa. Imatrankoski on Vuoksen suurimpia koskia. Vedet virtaavat Vuoksea pitkin kohti Laatokkaa.  Imatrankosken voimala valmistui toukokuussa 1929. Aluksi vettä virtasi koskeen jonkin verran voimalaitoksen ohi. Lopullinen kosken kuivaaminen tapahtui v.1937. Tämän jälkeen vettä on juoksutettu koske

Suomiretken seuraava kohde oli sitten Savonlinna. Savonlinnassa kuljimme joitakin tunteja helteisenä sunnuntaina. Oopperajuhlien ansiosta kaupunki oli ihan erilainen kuin muut, vilskettä oli jo "kirkonmenojen aikaan". Menossa oli myös oopperajuhlien maraton, joten rannalla kävellessä piti väistellä salskeita nuoria juoksijoita.    Mukavia puoteja ja kahviloita oli ainakin parkkipaikkamme vieressä Puistokadulla. Oli eri käsityöläisten vähän raikkaampiakin tuotteita ja oli siellä "joku" Jukka Rintalakin myymässä tai esittelemässä omia luomuksiaan. Me jatkoimme kuitenkin Sotilaspojankadulle, jossa oli heinäkuun ajan esillä Lordi-yhtyeen aitoja asuja ja esiintymisrekvisiittaa. Suhtauduin vähän skeptisesti tähän koulutiloissa olleeseen näyttelyyn. Mutta, koska Lordi-yhtye on osa perheemme historiaa (kyllä, olen kesällä 2006 tehnyt Lordi-vaatteita ja keksinyt tapoja oikeanlaiseen maskeeraukseen), oli se näyttely nyt mentävä katsomaan. The other side of Lordi -nä

Suomiretken seuraavaksi yöpymispaikaksi oli valikoitunut Kuopio. Siellä kuitenkin oltiin vasta alkuillasta ja sunnuntaiaamuna taas jatkettiin matkaa. Tämä päätös tehtiin, kun kävi ilmi, että paikkakunnan museot ovat kesälläkin suljettuina sunnuntaisin. Mutta kyllä sitä kaupungista jo jonkinlaisen käsityksen sai. Kaupunginhan tekee yleisesti hienoksi se, että se sijaitsee meren äärellä. No, toiseksi kelpaa kyllä myös järvi. Ja Kuopiohan sijaitsee Kallaveden rannalla. Vanhat hyväksi koetut matkailukohteet ovat usein niitä parhaimpia. Meidänkin Suomiretki tehtiin 50-vuotiaalla autolla, mutta yhtä hyvin se olisi voitu tehdä yhtä vanhan matkaoppaan kanssa. Näkötornit, kirkot ja linnat olivat ne parhaat kohteet tuolloinkin. Kuopiossa on käytävä tietenkin Puijon tornissa. Nykyinen torni rakennettiin sen "nostalgisen" kivitornin tilalle vuonna 1963. Näkötorni oli avoinna vielä illallakin. Hyvällä säällä oli mukava tiirailla maisemia. Kuopion lisäksi löytyi ainakin Siilinj

  Suomiretkemme seuraava kohde oli Pieksämäki. Sielläkin ollaan käyty viimeksi vajaat kymmenen vuotta sitten, samasta syystä silloinkin poikettiin. Paikkakunnalla oli harrastajautojen kokoontuminen Big Wheels ja Savo Vintage -tapahtuma. Järjestäjien mukaan tässä viime viikonloppuna järjestetyssä tapahtumassa oli ollut runsaat tuhat autoa ja muita kävijöitä noin 13.000. Ei mikään pieni tapahtuma.   Tuolla tuli taas kyllä jotenkin konkreettisesti esiin savolaisten ja länsisuomalaisten erot. Kaikki sujui jouhevasti ja ystävällisesti jokainen huomioiden ja mainiosti haastellen. Kotimaan matkailun parasta antia onkin nämä Suomen murre-erot.     Minulle tällaisten tapahtumien mieluisinta antia on erilaisten ihmisten katseleminen, niin nytkin.