Sikses kiva paikka

Kun kerran eilen kirjoitin penkinpainajaisperinteestä, niin tänään sitten siitä seuraavasta. Kun abiturientit jättävät koulun, tulee seuraavasta vuosiluokasta sitten koulun vanhimpia. Vanhojenpäivää on ainakin täällä Uudessakaupungissa vietetty 1960-luvun lopulta lähtien. Alkuaikoina koulupäivä oli normaali, mutta etenkin tytöt olivat kotoaan tai isovanhemmiltaan löytäneet erilaisia hartiahuiveja ja pitkiä mekkoja. Uudenkaupungin lyseon vanhoja 1967. Kuva Liisa Jalavan arkistosta. Pikku hiljaa tapa laajentui ja kaikki pukeutuivat vanhoihin vaatteisiin ja koulupäivän ohjelmakin vapautui. Tuli koulun omat perinteet. Uudessakaupungissa on ainakin jo 1980-luvun alussa käyty paikallisessa museossa ottamassa valokuvia "aidossa ympäristössä" ja käyty kaupungin torilla tanssimassa vanhoja tansseja. Nämä tanssit ovatkin varmaan se tyypillisin tapa viettää tätä vanhojenpäivää. Uudenkaupungin lukion vanhat museossa v.1983 (Kuva: Uudenkaupungin museo) Vanhat tanssivat Uudenk...

Tämä on nyt vähän vaarallinen kirjoitus. Sillä joku saattaa nyt ottaa meidän perheen turhaan tosissaan. Mutta sama se. Lapsi, joka ei vapaaehtoisesti kirjoita käsin juuri mitään, kirjoitti eräänä iltana itsekseen tämän. Arvaatteko mikä se on? Perheen nuorimmainen, 12v on noin vuoden ajan ahminut tietoa Yhdysvaltain itsenäisyysjulistusta edeltäneestä tilanteesta, itsenäisyyssodasta, ensimmäisistä presidenteistä jne. Mistä kiinnostus lähti, ei ole tarkkaa selvyyttä. Mutta joka tapauksessa ainakin joku peli hänellä on, jossa hän voi tätä itsenäisyystaistelua pelata. Hän tuntee brittien ja ranskalaisten ja muiden taktiikat ja tunnetuimmat sankarit ja taistelupaikat. Hän on katsonut aika monta elokuvaa ja televisiosarjaa aiheesta. Jos joku tietää vielä lisää niitä, saa vihjaista. Hänen sänkynsä vieressä seinässä on Yhdysvaltojen kartta, josta hän osaa nimetä osavaltiot. Hän myös kieltää meitä tuhlaamasta rahojamme lähimatkailuun, sillä hän on tehnyt meille jo suunnitelman matkas...

Odotan aina juhannusta. Se on yleensä kesän ensimmäiden pidempi vapaa, pysähdys ja laskeutuminen myöhemmin tulevaan kesälomaan. Kaikki juhannukset, jotka olemme tässä talossa asuneet (16), olemme viettäneet omalla pihallamme - se on meidän mökkimme. Sillä erolla, että saa nukkua omassa sängyssä ja pääsee aamulla suihkuun. Juhannuksesta ei stressata. Olennaista on kerätä kukkasia maljakoihin, laittaa pöytäliinoja niin sisälle kuin pihallekin, ehkä juhannuskoivujakin, asetella grilliä valmiiksi, kuunnella Suomiradiota ja odottaa Saarenmaan valssia, nostaa Suomen lippu salkoon, seurustella juhannusvieraiden - niiden perinteisten - kanssa. Ihastella värivaloja, tulta, kuutamoa. Ihmetellä, jos joku kulkee kadulla. Jos kulkee, saattavat hekin liittyä seuraamme. Syödä moneen otteeseen, ensin uusia perunoita ja kalaa, välillä kahvia ja mansikkakakkua, yöllä vasta grillataan - me vanhanaikaisina vielä herkkusieniä, emmekä vielä parsaa.   Toiset ovat ottaneet tavoitteeksi od...

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin teille laulamme nyt näkemiin. Turvallista matkaa me toivotamme näin On aika purjeet nostaa ylöspäin Turvallista matkaa aalloilla elämän, kanssa hyvän ystävän. Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa, on joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa on yksi joka pystyy, kaiken ymmärtää, Jeesus vierellemme aina jää. - tämän laulun aikana on pakko aina tarkistaa, oliko se niin, että tuolla alttarin takana olevalla seinällä oli se 183 maalattua tähteä. Olihan se niin. Ei tarvittu talouspaperirullaa nyt liikutukseen. Ensi vuonna tosin kuopus on tämän laulun kohteena. Sitä kauhulla odotellessa. Kirkkohaaste 4/2013

Tänään vietettävä Ystävänpäivä on niitä juhlapäiviä, joiden Suomeen rantautumisen muistaa itsekin hyvin. Muistan, että ensimmäistä kertaa olisin huomannut juhlaa jotenkin vietettävän ollessani 1980-luvun alkuvuosina yläasteella ja lukiossa. Käsittääkseni vaihto-oppilasvuottaan viettäneet lukiolaiset ”toivat” Valentinen päivän jotenkin myös kouluumme. Käytävillä oli kartonkiarkeista tehtyjä sydämenmuotoisia julisteita, joissa toivotettiin Valentinenpäivää. Koulun keskusradioissa pidettiin 14.2. päivän kunniaksi enkä tunnin kestänyt toivekonsertti, johon oli voinut jättää etukäteen lapulla terveisiä jollekin koulukaverille. Toki me muutkin tunsimme päivän vieton Amerikassa. Olimmehan katsoneet ja lukeneet niin Tenavaa, Onnenpäiviä kuin Aku Ankkaakin. Pikku hiljaa päivän vietto alkoi näkyä myös lehdistössä – etenkin mainoksissa. Ensimmäisinä päivän otti Suomen Punainen Risti ja postilaitos. Molemmat huomasivat, että sydän ja korttien lähettäminen sopii tähän päivään. Suomalai...

Jos ei vielä ole tullut selväksi, niin täällä noudatetaan perinteitä. Ainakin niitä omia. Ja jouluhan päättyy Nuutinpäivään - nykyään 13. päivänä tammikuuta. Olen periaatteenani pitänyt, että kuusemmekin on siihen saakka. Tästä on kyllä välillä pitänyt joustaa - ja niin kävi nytkin. Kuusi varisti neulasiaan niin kovasti, ettei voinut ajatella, että se vielä olisi yli viikon säilynyt tuossa. Tai ainakin koristeet olisivat jo pudonneet neulasten mukana. Tänään se sai siis lähteä. Ja tällaista jälkeä syntyi. Tuosta Nuutinpäivästä voisinkin kirjoittaa myöhemmin. Se kun on täällä Vakka-Suomessa säilynyt vieläkin joulun päätöspäivänä, jolloin Nuuttipukit kiertävät talosta taloon. Minä ainakin toivon, että se perinne säilyisi täällä. Uusi perinne on ihan yhtä arvokasta - nämä virpojat täällä lännessä tai karkkien ja kepposten keirtäjät. Mutta nämä Nuuttipukit ovat olleet täällä vuosikymmeniä - jopa vuosisatoja vanha perinne. Itse olen lapsena kiertänyt Nuuttipukkina ja niin ovat omat...

Uusi vuosi otettiin vastaan perinteisesti hyvien naapurien kanssa - ja muutama yllätysvieraskin kävi ampumassa kanssamme raketteja silkassa vesisateessa. En kyllä muista, että olisi koskaan ollut tällaista keliä uuden vuoden yönä. Mukavaa oli ja nukkumaan mentiin vasta puoli neljän aikaan aamulla.