Teollisuushistoriaa parhaimmillaan - Pihlgren & Ritolan tapettitehdas ja -museo Toijalassa



Muistan jo 1980-luvulla käyneeni paikallisessa Aallon maali- ja tapettikaupassa ihailemassa vanhan suomalaisen Toijalan tapettitehtaan kuvastoja. Ihania paperitapetteja, joiden mallit olivat aitoja funkistyylisiä - tyyli, joka on aina kiehtonut. Tehdas sinnitteli Suomen nousukauden ja laman kuin vain odottaen tätä retrobuumia, joka 2000-luvulla tuntuu heränneen. Nyt näitä heidän tapettejaan näkyy jokaisessa sisustuslehdessä ja -blogissa.

Toijalan tapettitehtaan perustivat Pihlgren ja Ritola nimiset miehet 1930-luvulla nykyiseen Akaan kaupunkiin, Toijalaan. Myöhemmin 1960-luvulla Pihlgren myi osuutensa yrityksestä ja se jäi Ritolan perheelle. Perheyrityksenä tapettitehdas on säilynytkin, siinä varmaan syy, miksi se on yhä olemassa. Meille oli esittelemässä tapettimuseota ja tehdasmyymälää perustajan poika ja toimitusjohtaja Erkki Ritola, jonka puheesta huokui hieno ylpeys oman yrityksen toimintaan ja osaamiseen. Suomessahan on enää kaksi toimivaa tapettitehdasta, toinen on Sandudd ja molemmat toimivat Toijalassa.

Pihlgren & Ritolan tapetit tehdään yhä lähes käsityönä. Tapetit painetaan yli 160 vuotta vanhalla liimapainomenetelmällä eikä niihin lisätä niin vahvaa suojakäsittelyä, että vesihöyryn imeytyminen tapetin läpi estyisi. Tehtaan varastossa on painorullat liki kahteen tuhanteen malliin. Oikea aarre siis vanhan talon kunnostajalle. Nykyisetkin käytössä olevat koneet ovat jo noin sata vuotta vanhoja.

Tehdas sijaitsee Satamatiellä ja sen tunnistaa punatiilisestä rakennuksesta ja savupiipusta, jotka ovat myös heidän logossaan. Sivurakennuksen sivuseinässä on kyltti: Museo ja Myymälä. Ovet ovat lukossa, mutta painamalla napista, luvataan jonkun tulevan hetken kuluttua. Kuluu ehkä viisi minuuttia ja mies saapuu autolla. Ilmenee, että avaajaksi ja oppaaksi oli valikoitunut tehtaan toimitusjohtaja.

Hän esitteli myymälän tapettimalleja ja kertoi mielenkiintoisia tarinoita mallien historiasta. Moni heidän malleistaan on tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden suunnittelemia. Osa erilaisten suunnittelukilpailujen tuloksia, osa tilaustöitä. Tapettisuunnittelijoita olivat mm. Birger Kaipiainen (Kiurujen yö on yksi heidän suosituimmista malleista), Tapio Wirkkala, Rut Bryk, Vuokko ja Antti Nurmesniemi, Annikki ja Ilmari Tapiovaara, Erik Bruum, Yki Nummi... Tehtaan perustajan pojalla oli paljon muistoja näistä taiteilijoista.

Me olemme viimeksi hankkineet tätä Helsinki-nimistä tapettia. Mallin suunnittelija oli belgialainen, jonka perustaja Ritola tunsi. Belgialainen oli yöpynyt Helsingissä hotellissa ja aikansa kuluksi hahmotellut helsinkiläisnäkymiä. Isä-Ritola hankki piirustuksen heti sen nähtyään. Siinä on kuvattu Helsingin kauppakorkeakoulu, rautatieasema, stadionin torni ja lastenlinna. Meille se tulee toivottavasti vielä joskus alakerran vessaan. Tällä kertaa ostimme muistoksi yhden rullan mustapohjaista, kultakuvioista Maaria Wirkkalan enkeliä. Maaria oli tuon enkelin 4-vuotiaana piirtänyt. Tämä väri ei ole aina tuotannossa, vaan sitä on tehty suunnittelijan omasta pyynnöstä erikoispainos. En vielä tiedä, mihin se meillä aikanaan tulee...

Mutta sitten se tapettimuseo. Esillä on tehtaan ensimmäinen tapettikone, tapettirullien valmistusvaiheita, rullauskoneita, värimalleja jne. Vaikuttavimpia olivat erilaiset puiset tapettimuottirullat. On niissä aikanaan ollut valtava työ. Nykyään, jos uusia malleja teetetään, voi tuollaisia rullia valmistaa jo erilaisilla 3D-menetelmillä helposti. Museo, jonka sanotaan olevan Pohjoismaiden ainoa tapettimuseo, oli toki tosi viehättävä. Aidossa ymäristössä aitoja esineitä ja mitä paras opas. Pienellä siistimisellä paikasta saisi vielä paljon hienomman, mutta toisaalta, ehkä juuri tällaisena se on erityislaatuinen.



Toivon todella tapettitehtaalle hyvää tulevaisuutta myös seuraavien sukupolvien johdossa.

Museossa siis tuli käytyä - Tämän vuoden museohaastekohde 23/100