Trondheim, Norjan kolmanneksi suurin kaupunki. Roadtrip 2022, osa 6

Trondheimin kaivonkansissa on "oikeaoppisesti" vaakuna. Vaakuna perustuu kaupungin vanhaan sinettiin. Vasemmalla arkkipiispa (kaupungissa oli Norjan ensimmäinen piispanistuin), oikealla kuningas.

  

Syy, miksi tällä Ruotsi-roadtripillä kuitenkin poikettiin Norjan puolella, oli tämä Trondheim. Jo pitkään olin halunnut nähdä Trondheimin tuomiokirkon. Se kun poikkeaa ulkonäöltään pohjoismaisista kirkkorakennuksista. Miten ihmeessä jossain Norjassa on goottilaistyylinen tuomiokirkko?

Olimme tässä Atlantin, tai vuonon, rannalla olevassa Norjan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa kaksi yötä, eli kokonaisen päivän. Ainoa näin pitkä pysähdys tällä ajelulla. Yövyimme ihan tuomiokirkon vieressä, jälleen Nordic Choice -ketjun hotellissa.

Comfort Hotel Park, Trondheim.

Aamiaistarjoilut hotellissa.

Pelkkää positiivista tämän hotellin sijainnille, palvelulle ja aamiaiselle. Omaa parkkialuetta ei ollut, mutta me saimme auton läheisen kadun varteen ja vielä ilmaiseksi, sillä lauantai-illasta maanantaiaamuun paikoitus on kaupungissa ilmaista. Ja sehän sattui juuri olemaan se aika, jonka kaupungissa vietimme.

 

Kaupunki on mukavan kokoinen, siitä sai mielestäni hyvän käsityksen kävellen jo tässä ajassa. Ei välttämättä uskoisi, että siellä asuu noin 200.000 asukasta, tuntui pienemmältä. Toki jos olisi pelkästään kaupunkimatkalla, niin kannattaa varata ainakin toinen päivä, jolloin on ehkä energiaa vierailla museoissa tai kaupungin ulkopuolella olevissa puistoissa ja nähtävyyksissä. Kaupungin keskustaa kiertää Nidelva-joki. Keskustassa on helppo kulkea kävellen, alue ei ole kovin laaja.

Trondheimiin tutustuminen on varmaan helpointa aloittaa seuraamalla jokivartta. Suosituin valokuvauspaikka on vanha punaiseksi maalattu koristeellinen silta, Gamle Bybro (Vanhan kaupungin silta). Tätä siltaa vierailun aikana ylitettiinkin sitten todella monta kertaa. Ja joka kerta tietenkin piti ottaa kuvat niin sillasta kuin siltä avautuvasta näkymästäkin.

Silta tähän valmistui jo 1680-luvulla kaupunkipalon jälkeen. Sillan valmistuminen liittyy vastarannalla mäen päällä olevan Kristianstenin linnoituksen valmistumiseen. Alkuperäinen silta oli puinen ja sen yhteydessä oli aikanaan kaupungin tulliasema. Jokirannan vanhat värikkäät puutalot ovat siis paaluille rakennetut ja suoraan jokirannassa. Näkymä on kyllä Trondheimin matkan arvoinen.

Nimensä mukaan silta johtaa Trondheimin vanhaan kaupunkiin Bakklandetiin, joen itärannalle. Loppujen lopuksi vietimme vierailumme aikana varmaan eniten aikaa kuljeskellen tämän alueen kaduilla ja kujilla.

Niin kauniita puutaloja eri väreissä, sävyt kuin suoraan Virtasen tai Uulan värikartoista. kauniit kukkaistutukset ja pihat, kahviloita ja pikkupuoteja.

 

Kuvassa vasemmalla näkyvä "ura" on pyörähissi.

Vanhassa kaupungissa on myös yksi härveli, jonka jokainen turisti käy kuvaamassa. Aika pian jokirannan jälkeen alue nousee jyrkästi korkeammalle. Tähän on laitettu pyöräilijöille oma hissi. Hissi ei kuitenkaan toiminut, vaikka moni pyöräilijä sitä kävikin kokeilemassa. Pyöräilijä istuu pyörän selässä pitäen vasenta jalkaa polkimella ja oikeaa hississä. Kuulemma maailman ainoa laatuaan.

Kun mäkeä nousee tarpeeksi ylös, tulee Kristianstenin linnoitukselle. Kiipesimme myös mäen päälle.

Linnoituksessa on paitsi puolustusrakennelmat, myös valkeaksi rapattu linnoitusrakennus, johon on tehty näyttely paikan historiasta. Ja tännehän oli vapaa sisäänpääsy. Alueelta löytyy myös kahvila ja siistit wc-tilat.

Linnoitus rakennettiin 1680-luvulla ja näyttelyssä kävikin selväksi sen merkitys mm. Suuren pohjan sodan taistelussa, kun ruotsalaisjoukot suomalaisine hakkapeliittoineen yrittivät vallata kaupungin ja linnoituksen. Kaarle XII kun kesken kaiken muun sotimisen päättikin lähteä Norjaa valloittamaan. Armfeltin johtamat joukot suuntasivat nimenomaan Trondheimiin. Kuninkaan kuoltua Oslon lähellä, päätti Armfeltkin vetää joukkonsa. Alkoi ns. karoliinien kuolonmarssi, kun suomalais-ruotsalaiset sotilaat ylittivät vuoria ja tuntureita ankarissa talvioloissa. Itse asiassa matkalla Åresta Trondheimiin näimmekin muutamia opastekylttejä karoliinien muistomerkeille. Olisikohan pitänyt pysähtyä? Toisen maailmansodan aikana saksalaiset miehittivät Norjan ja tämäkin linnoitus oli saksalaisten käytössä. Viimeksi norjalaisten vastarintaliikeläisten vankilana ja teloituspaikkana, josta oli myös muistolaatta linnoituksessa. Mäelle kannattaa kiivetä jo pelkästään sieltä avautuvien maisemien takia.

Laivat, junat, lentokoneet ovat aina kiinnostavia. Siksi suuntasimme sunnuntain aamukävelyllä myös satamaan. Satuimme juuri ja juuri ehtimään rantaan, kun Hurtigruten-linjan risteilijä lähti kaupungista. Satamassa olisi ollut joitakin turisteja kiinnostava uimalaitos ja Rockhem-musiikkimuseo. Me jatkoimme kävelyä. 

Pieni saari (kaupungin rannasta katsoen pieni) kaupungin edustalla on Munkholmen. Linnoitus, luostari ja mitä kaikkea onkaan ollut. Sinne on mahdollisuus tehdä päiväretkiä vesibussilla. 

 

Kuten aikaisempia tämän roadtripin kirjoituksia lukeneet jo tietävät, tulimme Trondheimiin, koska Pyhän Olavin pyhiinvaellusreitti päättyy tänne. Jo keskiajalta lähtien ovat ihmiset kulkeneet kaupunkiin ja sen tuomiokirkkoon omilla toivioretkillään. Kirkko on monella tavalla erikoinen. Uskovaiset pyhiinvaeltajat ovat sinne kulkeneet, koska on haluttu päästä lähelle Olavin reliikkejä. 

Kirkko on ollut myös pitkään kuninkaallisten kirkko. Minä halusin kirkkoon, koska halusin selvittää, miten ihmeessä Trondheimissa on kirkko, jonka länsipääty on kuin ranskalaisissa tai englantilaisissa katedraaleissa. Eikä se minulle kyllä selvinnyt vielä kirkossakaan.  

Nidarosin katedraali, joksi kirkkoa kutsutaan, hallitsee kaupunkikuvaa, on se sen verran komea rakennus. Kirkko on suosittu nähtävyys ja pääsylippu kirkkoon ostetaan sen edustalla olevasta inforakennuksesta. Katsoimme tarkkaan kirkossa sisällä olleet infonäytöt, jotka kertoivat kirkon rakentamisen historiasta. Silti jäi vielä kysymysmerkkejä. Kirkon rakentaminen aloitettiin, kun 1030 kuolleen Olavin ruumis haudattiin tälle paikalle. Sen aikainen kirkko valmistui 1300-luvulla. Vanhimmat osat suuressa kirkossa ovat selkeästi romaanista tyyliä, sitten taas goottilaista. Monet kaupunkipalot ovat vuosisatojen aikana muokanneet kirkkorakennusta. Esimerkiksi vuonna 1708 kirkko paloi siten, että vain ulkoseinät säästyivät. 

 

Suuret kunnostus- ja uudelleenrakennustyöt aloitettiin kirkossa vuonna 1869 ja työt valmistuivat 2001. Ja kaikesta päätellen tuo kirkon pääty kaksine torneineen, lukemattomine veistoksineen, on valmistunut vasta tuona aikana. Joka tapauksessa hieno kirkko, korkea kuori, valaistus jännän sinertävä ja kyllähän tuota kirkkoa tuli kierrettyä päivän aikana moneen kertaan. 

Ja löytyihän kirkon vierestä tietenkin pyhiinvaelluskeskuskin, jossa vielä illalla viimeiseksi nautimme aiheeseen sopivat oluet.

Trondheim oli todellakin mukava kaupunki tällaiseen pysähdykseen roadtripillä. Vaikka kaupunki olikin eräänlainen etappi meille, ei matka todellakaan tähän päättynyt. Pakko oli tankata lisää.

 Roadtripin edellinen kirjoitus löytyy täältä. Ja seuraava taas täältä.

 

Blogia voi seurata myös Facebookissa.