Keskiaikaisia kirkkoja ja kuivunut koski, kesän 2022 Ruotsi (ja Norja) -roadtrip, osa 4

Ruotsin itärannikolta suunnattiin Härnösandin pohjoispuolella sijaitsevalta pitkältä Höga Kustenin sillalta länteen sisämaahan tielle numero 90. Sen varrella jarrutettiin ensin houkuttelevan kahvilan kohdalla. Nämä on ehkä niitä roadtripien parhaimpia juttuja, että kun näkee jotain mielenkiintoista, voi tehdä U-käännöksen ja poiketa. Wästerlundin konditoria on Kramforsin kunnassa, pitkän sillan vieressä sijaitseva kahvila, joka on avautunut jo 1940-luvulla. Kahvila on vuosikymmenten aikana muuttunut vain vähän, siksi juuri se pistikin meidät jarruttamaan. Pelkästään hieno neonkyltti (se vuodelta 1952) rakennuksen seinässä oli pysähdyksen väärti. 

Neonkyltti oli kuulemma tuohon aikaan maakunnan suurin. Sisältä kahvila oli pitkälti 1960-luvun asussa. Kahvilan lähellä on muuten yksi automuseo, Ådalensin automuseo,  jossa emme kuitenkaan tällä kertaa poikenneet.

Keskiaikaisten kirkkojen päivä, Ytterlännäsin kirkko

 

Koko matkan ehkä vaikuttavin kirkko (niitä siis näimme ja koimme monia) löytyi tämän reitin varrelta. Ytterlännäsin vanha kirkko oli hieno! Kirkkorakennuksen vanhimmat osat ovat jo 1200-luvulta, mutta kirkossa on monen eri aikakauden vaikutteita. Kirkon ulko-ovessa on rautainen leijona-aiheinen vedin, joka on jopa 800-luvulta, kirkon vanhin esine. 

Kirkon sisäseinien erittäin hyvin säilyneet kalkkimaalaukset ovat 1400-luvun lopulta. Kirkon lehterit, puulattia ja penkit ovat taas 1600-luvulta. Kahdessa kerroksessa olevat lehterit pylväineen ovat upeasti omalle ajalleen tyypillisesti koristellut.

Ytterlännäsin kirkon sisätilojen tunnelma oli erittäin vaikuttava.

Döda Fallet

Ennen seuraavaa keskiaikaista kirkkokäyntiä pysähdyimme melko erikoisessa luontokohteessa. Keski-Ruotsissa, Jämtlandissa, Ragundan kunnassa sijaitseva Döda Fallet on nyt luonnonsuojelualue luontopolkuineen, kahvilapalveluineen ja kesäteattereineen. 

Kyseessä on entinen koski, Storforsen, joka oli aikanaan 35 meterin korkuinen ja oli Ruotsin suurimpia. Sitä pitkin kuljetettiin mm. puutavaraa. Vesi laski koskea pitkin Ragundajärvestä Indaljokeen. Laskisi kai vieläkin, jos ei Magnus Huss -niminen kaveri olisi ollut niin innokas innovoimaan. Koska tukinuitto oli vähän hankalaa koskessa ja puut kärsivät kosken kivissä, suunnitteli Magnus vuonna 1796 uittokanavan kosken ohittamiseksi. 6.6.1796 yöllä kanavan rakennustyömaan sorainen maaperä petti ja järven vesi pääsi virtaamaan kanavan kautta. Järvi tyhjeni neljässä tunnissa kuiviin aiheuttaen 15-metrisen hyökyaallon jokea pitkin. Aalto vei mukanaan taloja ja puita, mutta ihmishenget säilyivät. Nyt alue on vaikuttava luontokohde, jonka kohdalla kannattaa jarruttaa.

Ragundan vanha kirkko

Lähellä Döda Falletia kannattaa jarruttaa toisenkin kerran. Tien vieressä on nimittäin Ragundan kirkot, uudempi ja vanhempi. 

Vanhempi on keskiaikainen, rakennusaikaa ei tosin tiedetä tarkkaan. On päädytty siihen, että se olisi vuosien 1364-1510 välillä. Tämäkin kirkko oli hieno (ja sitä paitsi opas tarjosi täällä myös kahvia).

Kirkon sisustus on pääosin 1600-luvulta ja paljon lähiseudun puuseppien tekemää. Täällä on säilynyt Ruotsissakin melko harvinainen puinen alttarikaide alttarin ja kirkkosalin välissä. Erityisen hieno oli mielestäni alttarikaappi, jonka on myös valmistanut paikallinen talonpoika 1680-luvulla. Kirkon urutkin ovat jo 1600-luvulta. Ja se tyypillinen kellotornikin löytyi.

Frösön

Matkapäivän viimeinen kirkkovierailu oli jo lähellä sen illan yöpymispaikkaa Frösössä, lähellä Östersundia. Nyt oltiin jälleen Pyhän Olavin reitillä ja passiinkin tuli leima. 

Tämä kirkko on myös 1200-luvulta, mutta se rakennettiin pitkälti uudelleen 1700-luvulla ja sisustus olikin sen mukainen.

Matkan toinen hotelliyö nukuttiin jälleen Nordic Choice -ketjun hotellissa Frösössä, aivan lentokentän vieressä. 

Roadtripin edelliseen etappiin pääset tästä. Ja seuraavaan taas tästä.