Kesän 2022 Ruotsi (ja Norja) -roadtrip, osa 2, Sundsvall ja Pyhän Olavin pyhiinvaellusreitti

Sundsvall

 

Sundsvallista ei löytynyt vaakunallista kaivonkantta, mutta sentään kunnan nimi oli kirjoitettu.

 

Roadtrip Ruotissa jatkui. Ensimmäinen yö nukuttiin Pohjanlahden rannikkokaupunki Sundsvallissa. Olemme monilla Ruotsiin suunnatuilla reissuilla yöpyneet Nordic Choice -hotelliketjun hotelleissa. Niitä löytyy monilta paikkakunnilta ja ketjuun kuuluu myös eri tasoisia hotelleja. Ketjulla on jäsenohjelma, joka omasta mielestäni on aika hyvä. Hyviä tarjouksia, yöpymisestä kertyy pisteitä, peruutusturvat ym. ovat edulliset. Lisäksi osassa ketjun hotelleissa on tällaisille matkailijoille mitä mainioin mahdollisuus, huonehintaan kuuluu illallinen. Eipä tarvitse illalla nälkäisenä miettiä, mistä löytää syötävää. Meille kun ruokailu matkoilla on sellainen "pakollinen paha", kunhan hyvä aamiainen on tarjolla.

Näymä Sundsvallin Clarion hotellihuoneen ikkunasta. Tässä kohtaa Ruotsia alkoi jo näkyä korkeampiakin maisemia. Sundsvallin keskustan ohittaa meren puolelta runsaan kahden kilometrin mittainen, vuonna 2014 valmistunut silta.

No, tämä ensimmäinen yö siis yövyttiin jo korona-aikaa ennen kertyneillä pisteillä ilmaiseksi Sundsvallin Clarion hotellissa. Ehkä sellainen 90-luvulla konferenssikäyttöön remontoitu hotelli, mutta erittäin siisti ja loistavasti katettu aamupala. Sijainti kaupungin keskustassa, silti parkkipaikalla, oli erinomainen.

Myös Sundsvall on Kustaa II Aadolfin vuonna 1621 perustama satamakaupunki. Kaupunki oli 1800-luvulla Ruotsin sahateollisuuden keskus ja sahatavaraa vietiin satamasta purjelaivoilla maailmalle. Tämäkin kaupunki tuhoutui tulipalossa 1888, palo oli Ruotsin tuhoisin kaupunkipalo. Sen jälkeen keskusta rakennettiin pääasiassa kivestä. Kaupungin keskustaa sanotaankin "Stenstadeniksi", kivikaupungiksi. 

Kuningas Kustaa II Aadolfin patsas kaupungintalon edustalla.

Kivikaupungin keskustaa.

Sundsvallin kaupungintalo

Sundsvallissakin huomio kiinnittyi moniin kauniisiin puistoihin, katu- ja puistotaiteeseen, suihkulähteisiin ja kukkaistutuksiin. Tällaisessa kaupungissa on ilo tehdä kulttuurikävelyitä. 

Kaupunkipalon jälkeen keskustaan rakennettiin myös uusi uusgoottilainen tiilikirkko, joka valmistui 1890-luvulla.

 

Selångerin pyhiinvaelluskeskus, St Olavsleden

 

Sundsvallin nykyisestä keskustasta noin kuuden kilometrin päässä sisämaahan on paikka, jonne Norjan kuningas Olavi Haraldinpoika rantautui vuonna 1030, kun oli palaamassa pakomatkaltaan Novgorodista. 

Olavi oli entinen viikinkisotilas, joka oli tutustunut matkoillaan kristinuskoon. Hän käännytti norjalaisia osittain pakkokeinoin kristinuskoon ja oli siis Norjan hallitsija. Tästä eivät norjalaiset talonpojat pitäneet ja Tanskan Knut-kuninkaalla oli helppo työ vallata valtaistuin Olavilta. Hän joutui siis pakenemaan Norjasta. Palatessaan takaisin kotimaahansa, hän rantautui tässä ja aloitti tästä matkansa kohti Norjaa.  Päästyään Norjaan Stiklestadiin hän kohtasi talonpoikaissotilaat, jotka surmasivat hänet. Aika pian Olavi kuitenkin kanonisoitiin pyhimykseksi ja häntä on pidetty tärkeänä kristinuskon levittäjänä Norjassa ja koko Pohjolassa. Tästä hänen vaellusreitistä muodostui jo varhain pyhiinvaellusreitti, jota pitkin uskovaiset kulkivat Olavin jalanjäljissä Stiklestadiin ja etenkin Trondheimiin, jonne Olavin ruumis oli haudattu ja haudan paikalle oli rakennettu kirkko, Nidarosdomen. Olavin kuolinpäivä 29.7. on norjalaisille tärkeä päivä ja vietetäänhän Olavinpäivää monin paikoin myös Suomessa.

Selångerin pyhiinvaelluskeskus taustalla. Lasten liekkipuistokin oli tehty teeman mukaisesti.

Jokunen vuosi sitten Selångeriin rakennettiin komea pyhiinvaelluskeskus lähtöpaikaksi monille pyhiinvaeltajille, jotka yhä vaeltavat reitillä. Matka täältä Trondheimiin on noin 580 km. Keskuksessa on paitsi majoitustiloja, kahvila-ravintola, tietoa reitistä ja myös näyttely Olavista ja pyhiinvaelluksen historiasta. 

Paikalle, johon Olavi rantautui rakennettiin tietenkin myöhemmin (1200-luvulla) kirkko, jonka rauniot ovat yhä jäljellä Selångerissa.

 

Emme seuranneet orjallisesti tätä Olavinreittiä, mutta osan roadtripistämme ajelimme niitä teitä, joita myös pyhiinvaeltajat kulkevat. Saimme myös oman passimme, johon mm. reitin kirkoista keräsimme leimoja. Ja kyllä, tiedän, että pyhiinvaeltajan passi kuuluu kävelijöille tai pyöräilijöille. Mutta me taivalsimme omalla tavallamme tätä toivioretkeä. Pyhiinvaellukset ja se historia, mikä niihin liittyy on ollut niin olennainen osa länsimaista historiaamme, että tämän asian historia kiehtoo ja kiinnostaa kovin. Lisäksi tällä reitillä oli paljon hienoja vanhoja kirkkoja - ja maisemia. 

 

Roadtripin edellinen osa löytyy täältä.  Ja seuraava osa taas täältä.

Seuraa blogia myös Facebookissa.