Kesän 2022 Ruotsi (ja Norja) -roadtrip, osa 1, Tukholmasta Söderhamniin ja Hudiksvallin

Tänäkin vuonna ajelimme vajaat pari viikkoa nyt jo suosikkiajelumaaksemme nousseessa Ruotsissa. Siellä tuntuu riittävän katsottavaa juuri meidän makuumme. Eikä se maa vieläkään tainnut valmiiksi tulla. Omaksi muistoksi, ja toivottavasti jollekin toiselle vihjeeksi, aion kirjoittaa roadtripistä useammankin blogipostauksen. Ja etenen siinä järjestyksessä kuin ajelummekin eteni. Kaikkiaan olimme matkalla 12 yötä, sisältäen tosin myös laivamatkat. Matkaa kertyi noin 2700 km ja reitti muodostui pitkälti alla olevan kartan pisteistä. Matkaa teimme jo aikaisemmiltakin roadtripeiltämme tutuksi varmaan jo tulleella, nyt tosin taas vuoden vanhemmalla, vuoden 1965 autolla. Yöt yövyimme hotelleissa, ne olin varannut ennakolta ja hyödyntänyt monia kesä- ja pistetarjouksia. Niin ja kuten kartasta huomaa, kävimme myös Norjassa, jossa olimme Trondheimissa kaksi yötä.

Turku-Tukholma -välin matkustimme Siljan laivalla, osittain siksi, että Vikingin laivat ja niiden autopaikat olivat aikoja sitten jo varatut ja osittain myös siksi, että aikataulullisesti Siljan reitti on hyvä, koska se on jo aamulla kuuden aikaan Tukholmassa. Aamupalat ovat meidän reissuilla lähes pyhiä, eli niihin koitamme panostaa. Usein koitamme katsoa jonkun mukavan hotellin, jonne pysähdymme ensimmäiselle aamiaiselle. Nyt ajoimme Gävlen kaupungin keskustaan Elite Grand hotelliin, jossa nautimme ensimmäisen aamiaisen kristalliruunujen loisteessa. 

Ruotsissahan on jo pitkään ollut käteisen käyttö todella vähäistä. Niin museot, ravintolat kuin hotellitkin ovat suurin osa "käteisvapaita", kuten ilmaisevat. Käteistä ei siis juuri tarvitse, paitsi ehkä kirppiksillä, torimyynnissä tai ihan kotiseutumuseoissa. Niissäkin olisi vaihtoehtona aina se ruotsalainen MobilPay - eli Swish, jolla näköjään kirkkojenkin kolehdit kerättiin. Parkkimaksujen osalta oli välillä vähän haastetta, kun tuntui, että jokaisella kaupungilla oli parkkipaikoillaan oma sovelluksensa. Monessa toki löytyi EasyPark, mutta reissun aikana oli pakko ladata ainakin Parkster, MobilPark, EPark ja joku muukin. Mutta ei siis käteisellä tässäkään olisi mitään tehnyt. Monessa toki onnistui myös pankkikortilla maksaminen. 

Söderhamn

Söderhamnin kaivonkannessa oikeaoppisesti myös kunnan vaakuna, joka pohjautuu kaupungin sinettiin 1600-luvulta.

 Ensimmäinen varsinainen meille uusi kaupunki tällä matkalla oli pieni Pohjanlahden rantakaupunki Söderhamn. Kaupunki on pieni ja se on monen muun tapaan palanut useasti, viimeksi 1880-luvulla. Kaupungin vanhat rakennukset ovat pääasiassa sen jälkeen rakennettuja, esimerkiksi tämä koristeellinen tiilinen raatihuonerakennus. 

Raatihuoneen vieressä on muuten hieno kahvila (Alba Bistro), jonka sisustus on säilynyt melko autenttisena 1950-luvulta. 

Söderhamn on vanha kaupunki, Kustaa II Aadolf perusti kaupungin 1620. Kaupungissa, kuten niin monessa muussakin ruotsalaiskaupungissa, huomio kiinnittyy kauniisiin puistoihin ja kukkaistutuksiin. Kävelimme keskustan läpi, kiipesimme mäelle, jossa sijaitsee puinen ristikirkko 1690-luvulta. Ulrika Eleonoran kirkon on suunnitellut tunnettu arkkitehti Nicodemus Tessin. 

 

Puiston ruosteinen veistos on kunnianosoitus Nathan Söderblomille, joka toimi mm. arkkipiispana ja on saanut Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1930. 

Yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä on Oscarsborgin näkötorni 1890-luvulta.

 

Erik-Anders -maatila

Hieman Söderhamnin keskustan ulkopuolella sijaitsee Erik-Anders -maatila, joka on osa maailmanperintökohteeksi nimettyjä Hälsingelandin koristeellisia maatiloja. Alueen vanhat säilyneet maatilat ovat usein omaa statustaan arvokkaammin koristeltuja, seinät, katot ja lattiat maalauskoristeltuja, usein kaksikerroksisia ym. Näitä on jonkun verran säilynyt ja osa näistä on myös yleisölle avoimia. Lisätietoa näistä maatiloista löytyy täältä. 

Erik Aders -maatila on yksi näistä, joihin pääsee sisälle. Kaunis punamultainen kaksikerroksinen asuintalo, puutarha, pihalla kahvilarakennus ja myymälä ja maailmanperintökohteen infopiste. Eli täältä löytyy tietoa myös näistä alueen muista Unesco-kohteeseen valituista maataloista. Itse päärakennuksessa näkee eri vuosikymmenten sisustusta 1850-luvulta 1950-luvulle. Erityisen kaunis on talon suuri sali marmorimaalauksineen.  

Matka jatkui pohjoiseen kohti Hudiksvallia. Tässä vaiheessa kannattaa ehdottomasti valita vanha "riksvägen". Sen varrelta löytyi nimittäin kolme mielenkiintoista pysähdyspaikkaa.

Enångersin keskiaikainen kirkko

Ensimmäinen tämän roadtripin keskiaikaisista kirkoista löytyi Enångersin pienestä kylästä. Korkea, valkoiseksi kalkittu kirkkorakennus on 1400-luvulta. Avaimen kirkon oveen sai hakea läheisestä pappilarakennuksesta. Ja se kannatti. 

Kirkossa on upeat maalaukset, jotka ovat myös 1400-luvun lopulta tai 1500-luvun alusta ja tätä kirkkoa ei ole koskaan kalkkimaalattu sisältä. Eli keskiaikaiset maalaukset ovat säilyneet alkuperäisinä. 

Anna, Maria ja Jeesus-lapsi, veistos 1520-luvulta.

Njutångersin vanha kirkko

Seuraavana tiellä tuli vastaan Njutångersin pieni keskiaikainen kirkko. Kirkko on jopa 1200-luvulta ja nykyinenkin kirkon muoto 1400-luvulta. Tämän kirkon maalaukset ovat 1520-luvulta, ne kalkittiin yli 1700-luvun alussa ja otettiin taas esille 1920-luvulla. Tämän kirkon vieressä on tyypillinen ruotsalainen kellotorni 1700-luvulta.

Iggesundin rautaruukki ja ruukkimuseo

Jatkettaessa samaa tietä kohti Hudiksvallia on ihan pakko pysähtyä Iggesundin vanhan rautaruukin kohdalla. Monessa ruukissa ja ruukkimuseossa käyneenä pitää kyllä tässä kohtaa todeta tämän paikan olleen ehkä sarjassaan autenttisin ja vaikuttavin. 

Rautaruukki on perustettu jo 1680-luvulla ja laitos oli toiminnassa vielä 1950-luvun alkuun asti. Slagitiiliset tehdasrakennukset masuuneineen ovat nyt yleisölle avoinna. Nyt näkyvillä olevat masuunit ja sulatusuunit ovat 1800-luvulta. Tämä oli ainoa paikka, jossa me tarvitsimme käteistä, kortti ei kelvannut. Pääsymaksu oli tosin vain 20 kruunua hengeltä. Vaikuttava vanha tehdaslaitos, jossa pääsi kulkemaan vapaasti monessa eri kerroksessa. Jos teollisuushistoria kiinnostaa, niin tässä kohtaa kannattaa jarruttaa.

Hudiksvall

Hudiksvallin rannikkokaupungin perusti Kustaa Vaasa jo 1500-luvulla. Tapulikaupunkina se oli tärkeä satama, josta vietiin mm. kuparia, turkiksia, rautaa ja puutavaraa. Meidän vierailumme oli vain piipahdus ja ruokailu paikassa, jossa varmaan jokainen kaupungissa vieraileva käy, eli möljällä. Vanhoissa satamamakasiineissa on muutama putiikki ja ravintola. Ja ovathan ne kuvauksellisia!

Ensimmäinen retkipäivä päättyi noin 400 kilometrin jälkeen Sundsvalliin, siitä seuraavassa.

Roadtripin seuraavaan etappiin pääset tästä.

Menneiden vuosien Ruotsi-ajeluiden kirjoituksia löytyy blogista tunnisteella Ruotsi.

Seuraa blogia myös Facebookissa.