Mitä löytyi Karviasta, Parkanosta ja Hämeenkyröstä?

Tämän vuoden aikana olemme ajelleet ahkerasti Satakunnan ja Pirkanmaan teitä. Vielä oli kuitenkin "tarkistamatta" Satakunnan tiet Kankaanpään pohjoispuolella. Mitä ihmettä voisi löytyä vaikkapa Karviasta? Jollain viime vuoden reissulla kiinnitti huomio esitteeseen, jossa mainostettiin täällä olevan Taiteiden reitti. Ja pitää kyllä sanoa, että Karvia on kyllä esimerkillisellä tavalla osannut tuotteistaa yksittäiset matkailukohteensa selkeäksi tuotteeksi, joka jopa houkutteli paikkakunnalle. Esitteen ja nettisivujen ilme on vieläpä ainakin minua miellyttävä. No, taiteiden tien suorittaminen jäi meiltä kyllä vähän osittaiseksi. 

Reitin eteläisin kohde on Kulttuurikeskus Skanz. Siinä pysähdyimme ja kävimme - yllätys yllätys - vessassa. Kyseessä on kulttuurikeskus, jossa on ulkoilmanäyttämö katsomoineen, joka on rakennettu huomioimalla paikalla olleen 1630-luvun linnakkeen tyyliä.

Karvian kirkko

 

Reitillä seuraavana pysähdyimme keskustassa sijaitsevaan Karvian kirkkoon. Kannatti. Tämän vuoden aikana olemme vierailleet kymmenissä suomalaisissa kirkoissa ja lähes sadan kirkon olemme ainakin ulkoa kiertäneet. Tämä Karvian kirkko oli todella kaunis ja vaikuttava. Ja mikä hienointa, se oli myös avoinna. Ovessa olevan lapun mukaan kirkko oli kesäkuukausina avoinna jopa 9-21, poikkeuksellista Suomessa! Kirkon historiasta tiedetään, että paikkakunnalla oli 1780-luvulla vain noin 50 taloa ja he saivat luvan saarnahuoneen rakentamiseen. Hepä päättivätkin rakentaa itselleen kirkon keskelle pitäjää. Kirkko vihittiin käyttöön 1799. 



Nykyiseen asuun kirkkoa laajennettiin 1800-luvun kuluessa. Vuonna 1843 tehtiin sivuristeihin lehterit ja alttaritaulun maalasi Carl Gabriel Diederichs. Koristeellinen sisämaalaus tehtiin samaan aikaan. Kirkon maalaus olikin sen helmi. Kaunista roiskemaalausta, toisiinsa loistavasti sopivat värisävyt. Ikkunoiden ja alttariseinän maalatut  verhot ym., todella kaunista.

Anne Mattilan Taidekahvila

Seuraava kohde yllätti meidät. Anne Mattilan taidekahvilan nimi ei välttämättä houkutellut meitä. Tiesin toki artisti Anne Mattilan sisaruksineen. Pihalle päästessä ei voinut kuin ihmetellä, että mistä ihmeestä nämä ihmiset olivat tänne tulleet, kun missään muualla emme olleet ketään nähneet. Paikka vilisi turisteja. 

Karviasta kotoisin oleva Anne Mattila aloitti maalaamisen jo lapsena ja ensimmäisen taidenäyttelynsä hän piti jo 13-vuotiaana kotikylänsä kahvilassa. Lapsena hän oli kiinnostunut vanhojen mestarien töistä ja kopioi maalauksiinsa mm. Hugo Simbergin tai Akseli Gallen-Kallelan töitä. Alta parikymppisenä musiikki ja taide täyttivät Anne Mattilan elämän. Iskelmälaulajan ura alkoi, mutta vapaalla hän maalasi omia aiheitaan ja mielikuviaan tauluihin.

Kesällä 2013 Anne Mattila hankki Karviasta pienen tilan, jossa oli punainen mökki, aitta ja lampi. Siihen hän perusti gallerian ja hänen äitinsä ryhtyi pitämään kahvilaa. Vuosien aikana paikka on kuitenkin laajentunut ja monipuolistunut. 



Tapa, millä tämä Taidekahvilan alue on tehty, oli juuri se, joka teki meihin vaikutuksen. Rakennukset on korjattu tyylikkäästi, uudet rakennettu paikkaan sopiviksi. Pihat, metsäpolut ja rakennukset on sisustettu hyvällä maulla ja hengellä. Kaikki näytti hyvältä. 


Nyt alueelta löytyy myös konserttisali, metsäpolku taiderasteineen, kappeli, myymälä, kahvilarakennus, galleria-aitat, suuri ateljee jne. Ja kaikki meille vierailijoille aivan ilmaiseksi! 




Olit Anne Mattilan musiikista tai taiteestakin mitä mieltä tahansa, niin suosittelen kyllä poikkeamaan täällä. Lämminhenkinen ja kaunis taukopaikka, jota emäntä itse oli ateljeessaan myös esittelemässä. 


Tänä vuonna Taidekahvila on avoinna vielä elo-syyskuussa keskiviikosta sunnuntaihin 11-16. Sen jälkeen vain ryhmille varauksesta. 

ITE-taidetta Parkanossa

Emme jatkaneet Taiteiden reittiä enää Alpon Savannille, vaan ajelimme katsomaan muuta ITE-taidetta Parkanoon. Parkano tarkoittaa itselleni sitä risteystä, josta käännytään kohti Seinäjokea. Instagram-postauksista oli kesän aikana käynyt ilmi, että Parkanossa olisi esillä jonkinlaista ITE-taidetta. Nettisivujen mukaan kaupunki oli 2018 julistautunut ITE-taiteen kesäkaupungiksi. Se näkyi ainakin siten, että vuosittain kaupungin keskustassa on esillä vaihtuva ITE-taiteen näyttely. 


Kaupungintalon vierestä löytyi juuri siitä paikasta, josta satunnainen turisti niitä etsikin ihan aitoja paperikarttoja, joihin reitin taideteokset oli merkitty - hyvä Parkano!


No, reitti oli lähinnä hyvä taukoliikuntahetki, kun kävelimme raitin edestakaisin. Mieleen jäivät oikeastaan vain nuo Leena Nion mosaiikkityöt. Tästä olikin seurauksena seuraavan viikonlopun ajelu sinne taiteilijan pihanäyttelyyn, josta jo kirjoitinkin postauksen.

Hämeenkyrössä

Vielä ei maltettu lähteä suorinta reittiä kotiin. Ajelimme siis Hämeenkyrön kautta. Paikkakunnalla olisi varmaan monenlaistakin nähtävää. Poikkesimme mm. Mäntyrinteen hautausmaalla sekä vanhalla hautausmaalla. 

 

Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalla lepää mm. Irwin Goodman.

Hämeenkyrön vanhan hautausmaan kappeli on valmistunut 1895. Hautausmaalta löytyy mm. Frans Emil Sillanpään hauta.

Suositteluun Hämeenkyröstä nousee oikein viehättävä kahvila Pikkumökin vohvelikahvila. 

  

Heiskan vanhan maalaistalon pihapiirissä on kaksi kaunista puutaloa, joissa toisessa on tarjolla kotiruokalounasta ja toisessa mm. vohveleita. Aluella on myös mm. kesäteatteri. Kuulemma pitävät kahvilan avoinna myös talvella! 



 

Koski-Baari

Tuolla suunnalla jos ajelette, niin muistakaa Mahnalan maisematie. Melkein kuin Toscanassa! Kotimatka taittui tätä tietä pitkin Nokian Siuroon, jossa nyt vaan pitää aina pysähtyä legendaarisessa Koski-Baarissa. Tällä kertaa mansikkapitsalla. Koski-Baari sijaitsee myös kauniilla paikalla Siuron kirkon "alapuolella" aivan tien vieressä. Baari on toiminut jo 1950-luvulta lähtien. 

Tällaisia ovat meidän tyypilliset päiväretket. Paljon nähdään ja talteen jää talven varalle paljon mukavia muistoja. 

Seuraa blogia myös Facebookissa. 


 

Kommentit

  1. Noilla seuduilla sijaitsee muuten myös Kauhanevan–Pohjankankaan ja Lauhanvuoren kansallispuistot, jos luontokohteista yhtään on kiinnostunut. Eikä Seitsemisenkään kansallispuistokaan kovin kaukana ole...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi olla, että joku kerta kierrellään niitäkin, kiitos vinkistä.

      Poista
  2. Sikses kiva juttu tämäkin. Olin menossa Parkanoon viime vuoden kesällä, kun siellä tapahtui kamala kuolonkolari. Matka juuttui autojonoon pikatiellä. Sieltäpäin suosittelen Luhalahtea, jossa on maisemaa ja erikoisen kiva kyläkauppa. Rannikolla kannattaa kokea rantatie Ahlainen-Merikarvia-Siipyy (jossa persoonallinen vintageliike) - Härkmerki-Kristiina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä keväänä ollaan ajeltu myös Ahlaisissa ja viime vuonna tuolla Siipyyn maisemissa. Mutta vintageliikkeestä en tiennytkään mitään.

      Poista

Lähetä kommentti