Rautapäivien tunnelmia Karkkilasta

  

Kun kerroin matkustavani Karkkilaan, sain aika monelta kommentin: Ai, sehän on se uusi Mathildedal! Hesarin kirjoitus ja somevaikuttajien maksetut kumppanuudet olivat tehneet tehtävänsä. Mutta ei se mitään, sillä viime viikonlopun Karkkila-vierailu oli ehkä tämän kesän mukavimpia. Ja hei, olemme sentään ajelleet toukokuusta lähtien 9000 km pitkin ja poikin Suomea.

Viime vuonna osuimme vähän sattumalta Karkkilan Rautapäivien yhteydessä järjestetylle romutorille. Paikan fiilis ja tunnelma tekivät vaikutuksen. Kävimme vielä syömässä kivatunnelmaisessa Tammen alla -ravintolassa, jossa kirjaimellisesti syötiin siis tammen alla. Tuolloin päätettiin, että tännehän voisi tulla joskus hieman pidemmäksikin aikaa.

Tänä vuonna varasimme jo hyvissä ajoin majoituksen tuosta Tammen alla -ravintolan yhteydessä olevasta Tehtaan hotellista. Sen punaisesta talosta, joka on valmistunut 1900-luvun alussa ja nyt joitakin vuosia toiminut hotellin majoitustilana. Huone toimi "itsepalveluperiaatteella" ja aamiainen oli yhteiskeittiön jääkaapissa valmiina syötäväksi. 

 

Samassa käytävässä oli kolme huonetta. Oikein siisti ja rauhallinen majoituspaikka. Kävimme myös niin lounaalla kuin iltaa istumassa sen samaisen tammen alla tänäkin vuonna. Tuossa paikassa vaan jotenkin kaikki on kohdillaan: tunnelma, ruoka, palvelu, valot, taustamusiikki ja maisema.

Karkkilassa on kymmenisen vuotta järjestetty vuosittain koko kaupungin yhteistä tapahtumaviikonloppua Rautapäivää. Päivien ohjelmaan kuuluu monenlaista, yhtenä tapahtumana siis myös tuo romutori. Tänä vuonna tapahtuman teemana oli 200-vuotias rautaruukki. Karkkilassa aistii hienosti sen, miten raudanvalmistus on keskeinen osa kaupungin identiteettiä ja juuri sitä halutaan korostaa. 



Karikkilasta löydettiin 1800-luvun alussa rautamalmia ja sinne perustettiin kaivos. Parisataa vuotta sitten Karkkilan kosken partaalle perustettiin Högforsin ruukki masuuneineen, valimoineen, konepajoineen jne. Ja kun kerran ruukki oli, muodostui alueelle myös ruukinkartanot, paloasemat, koulut, työväenasunnot jne. Tämä komea pääasiassa punatiilinen tehdasalue on myös tämän romutoritapahtuman näyttämönä, upea ympäristö siis. 


Tällä alueella sijaitsee myös Karkkilan ruukkimuseo Senkka, jonka yhteydessä on myös hieno masuuni, jossa joskus aikanaan minä ainakin ensimmäistä kertaa sain käsityksen siitä, miten sitä rautaa ruukeissa oikein valmistettiin. Tällä kertaa emme museossa vierailleet. Sen sijaan osallistuimme museonjohtajan vetämälle hautausmaakierrokselle Karkkilan kirkkomaalla. Teemana olivat paikallisessa valimossa valmistetut rautaiset hautaristit. Tai tarinat niiden taustalla. 


Tämä Karkkilan keskustassa sijaitseva entinen ruukkiympäristö on muutama vuosi sitten vaihtanut omistajaa ja sen nykyinen omistaja on edelleen vuokrannut tai myynyt tiloja erilaiseen toimintaan. Niin hienolla tavalla. Alueelle on perustettu erilaisia kulttuuritiloja, on avattu putiikkeja ym. Karkkilaan on asettunut asumaan useita eri kulttuuralan tekijöitä, mm. elokuva-alalta. Ja nämä tietenkin imevät mukanaan muita kulttuurialan ammattilaisia.

Tehdasalueella kävellessämme kohtasimme ensimmäisenä jonkun pienen kuvausryhmän. Ohi kävellessä tunnistimme asialla olleen herra Ylpön. Seuraavana kävimme vierailulla parin kuukauden sisällä avautuvassa Aki Kaurismäen Laika-elokuvateatterissa. Jatkoimme romutorille, jossa seuraavana oli maestro Remu myymässä mm. entisiä esiintymisasujaan ja vieressä myivät tavaraansa Vintage-valtakunnasta tutut Mike ja Tomppa.


Samassa Ala-Emalin rakennuksessa (rakennus, jossa mm. Högforsin rautaisia kylpyammeita emaloitiin), johon elokuvateatteri valmistuu, on myös juuri vähän aikaa avautunut tyylikäs usean yrityksen yhteinen liiketila. Vintamo, Pajastamo, Luomukaista ja Malanka -nimiset yrityksen myyvät mm. vintage-tavaraa ja paikalla valmistettua kosmetiikkaa.

Etsi kuvasta kirjoittaja ja "kuski".


Romutorin lisäksi tosiaan kiertelimme alueen eri tiloissa. Ala-Emalin lisäksi kurkkasimme muistakin avoimista ovista sisälle. Yhdessä tilassa toimi Fillarikorjaamo Neljäysi ja yhden oven takaa löytyi moottoripyörätalli. Ja millainen se olikaan! Parin kaveruksen perustama talli sijaitsee Högforsin valumestarin entisissä tiloissa ja oli kyllä yksi tyylikkäimpiä harrastetiloja baareineen, jossa olen käynyt.




Se, mikä jätti nytkin Karkkilasta erityisen mukavan fiiliksen, oli ihmisten avoimuus ja ihana ylpeys siitä, mitä tekevät. Hienoille rakennuksille on selvästi löytynyt oikea omistaja ja tiloille oikeat vuokraajat tai omistajat. Joka paikassa meidät houkuteltiin sisälle, kerrottiin tiloista, niiden historiasta ja nykyisyydestä. Ja nämä kaikki tuntuivat olevan ihan karkkilalaisia, jotka selvästi olivat ylpeitä siitä, mitä ja miten tekevät. Ja syystä. 


Miten on karkkilalaiset, milloinkas ensi vuonna Rautapäivät pidetään?

Seuraa blogia myös Facebookissa, niin tiedät, missä mennään.




Kommentit

  1. Heh, itselläni on Karkkilasta todella negatiiviset mielikuvat, todennäköisesti syyttä. Pitäisi ehkä antaa Karkkilallelin mahdollisuus, varsinkin kun se vieläpä varsin lähellä sijaitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa antaa mahdollisuus. Mutta niinhän se on, että jollakin pienelläkin asialla on vaikutus siihen, miten paikan kokee. Tänä kesänä tosiaan on tullut hyviä esimerkkejä siitä, miten esim. yksittäinen huono palvelu luo koko kaupungista tylsän fiiliksen.

      Poista

Lähetä kommentti