Satunnainen turisti Jyväskylässä

Suomiretkellä yöpymiskohteeksi valikoitui Jyväskylä. Kaupungissa olen pari kertaa aikaisemmin poikennut, mutta edellisestäkin kerrasta oli jo lähes vuosikymmen aikaa. Silloin tuli kierrettyä Alvar Aalto -museon lisäksi muita arkkitehdin kohteita. Nyt kävelimme iltapäivästä iltaan katselleen, mitä vastaan tuli.

Jyväskylä on moderni opiskelukaupunki, tai ainakin sen käsityksen sai. Keskusta on uusi kävelykatuineen ja väkinäisine ulkoterasseineen. Pitää sanoa, että kaupungista jäi kyllä päällimmäiseksi varsin sotkuinen ja likainen fiilis. Perjantailla saattoi olla osuutta asiaan, mutta kirkkopuiston ja kävelykadun penkeillä istui kyllä vähän enemmän kuin parin kesäsiiderin nauttinutta. Kaikki roskikset pursuivat ja kaduilla oli valtava määrä roskia. Vanhemmiten sitä näköjään on ruvennut kiinnittämään tällaisiin asioihin yhä enemmän huomiota.

Mutta positiivistakin oli - paljonkin. Upea, yksinkertainen idea taiteilija Juhani Petäjäniemeltä. Tylsään asvalttiin maalattu värikäs räsymatto ja vielä jalkalamppukin. Voipi olla, että tällä teoksella tulee olemaan matkijoita. Räsymattoa pitkin saattoi kävellä Väinönkadulla.

Osa seurueesta kulki omia reittejään ja heille paras nähtävyys taisi olla kesällä matkakeskuksen viereen avautunut Burger King -ravintola.

Myös museoista tulee paljon positiivista kerrottavaa. Satuimme olemaan helteisenä perjantaina, jolloin museoihin oli vielä vapaa sisäänpääsy. Ja ne olivat suomalaisittain vielä pitkään avoinna, eli klo 18:een saakka. Hienoa! Kävelimme pikaisesti läpi Suomen käsityön museon, jonka näyttelyitä olisi toki voinut tutkia pidempäänkin. Raikas esillepano, monipuolinen käsityön käsittely, sai koskea, kuunnella, haistella ja jopa maistella.

Erityisen hienot näyttelyt oli Jyväskylän taidemuseossa. Esillä oli Kuutti Lavosen Amanda ja Lavinia -niminen näyttely. Kaunis näyttely, kaunis ripustus ja tyylikäs museorakennus. Erityisen hienoksi näyttelyn teki se, että esillä oli vanhempiakin töitä aina 1980-luvulta saakka. Näyttely siis poikkesi esim. viimeksi Wäinö Aaltosen museossa näkemästäni Lavosen näyttelystä. Näyttelyssä sai kuvata, mutta kuvia ei saa julkaista. Näyttelyä kesätyönään ripustamassa ollut Hurmioituneen Hietzu esitteli taannoin blogikirjoituksessaan näyttelyn hienosti.

 

Hauska osuus taidemuseossa oli Pasi Rauhalan kotimuseo. Rauhala on ihan oikea taiteilija, joka on luonut museoon taideteoksen taideteoksista. Nämä teokset ovat osa Suomen taidegraafikot ry:n kokoelmaa, jotka ovat osa Oravien perheen kodin sisustusta vuonna 1967. Kodin kalusteet, esineet ja esillä olevat grafiikan työt kertovat aikakautensa tarinaa. Enpä ole ennen tällaista taidenäyttelyä nähnytkään. Aivan eri tavalla katseli grafiikan töitä, kun ne olivat osana sisustusta, osana aikakautensa ympäristöä. Ja miten mukavaa oli bongata sieltä useampikin uusikaupunkilaisen Reino Harstin grafiikantyö.

Keskustan kirkkokin oli pitkään auki, jopa iltaseitsemään. Hieno juttu. 1880 valmistunut tiilikirkko, jonka on suunnitellut arkkitehti L. I. Lindqvist.

Kahvit nautittiin viehättävässä Kahvila Muistossa Toivolan vanhalla pihalla. Pihan muut paikat olivat jos siihen aikaan illasta suljettuna.

Myöhäisillan kävely tehtiin vielä radan yli järven rantaan. Se näyttikin olevan suosittu ulkoilureitti. Sieltä sai myös näkymän järven vastakkaisella puolella pidettäville asuntomessuille, jonne moni hotellivieras näytti olevan menossa.

Aamulla jatkoimme matkaa. Vaajakoskella pistäydyttiin kunnon turistin tapaan Pandan tehtaanmyymälässä ja samaan aikaan sattui viereisellä Vaajakosken asemalla pysähtymään myös Keitele-museon museoajossa ollut lättähattu.