Tämän museon helmi on maisema - Liedon Vanhalinna

Tästä museokohteesta ei oikein tiedä, mitä kirjoittaisi. Se oli eräänlainen sekametelisoppa sinänsä mielenkiintoisine esineineen ja näyttelyineen. Liedon Vanhalinna on vanha kartanotila, jonka päärakennus on 1930-luvulta. Samoihin aikoihin tilan isäntäpariksi tuli Ester ja Mauno Vanhalinna. Pariskunta halusi koota tilalleen museon, jonka sitten lahjoittivat Turun Yliopistolle 1970-luvulla.
 
Museoalueella on useampi rakennus. Lipunmyynnin yhteydessä oli kahvila ja pieni museokauppa. Päärakennuksessa leijui vahva maskuliininen Vanhalinnan henki aseineen, sotilaskypärineen, tupakka-askeineen. Paikka, josta varmaan saisi aika paljon enemmän irti opastuksella. Ja paikka, jossa asiakkaalle tuli harvinaisen selväksi, ettei museoesineisiin saa koskea, tuoleihin ei saa istua eikä pöydällä olevia pullia ja karkkeja saa syödä.
 
  


Toisessa museorakennuksessa oli mukava näyttely Kupittaan saven historiasta ja tuotannosta. Ylärivissä Laila Zinkin suunnittelemat naisfiguurit ja alla Okki Laineen puunukkeja. 

Samassa rakennuksessa Kupittaan saven näyttelyn kanssa on osa perusnäyttelyä, jossa kerrotaan ihmiselämästä naisten näkökulmasta. Hyvin kansatieteellinen näyttely elämän eri vaiheista kasteesta arkun valmistamiseen.
Kolmannessa rakennuksessa oli sitten oikea kansatieteen opiskelijan unelmanäyttely. Tämä kaikella kunnioituksella sekä oppiainetta että näyttelyä kohtaan. Hyvin palautuivat 1980-luvun aineopinnot risukarheineen, tappureineen ja ennen kaikkea idän ja lännen eroavaisuuksineen. Oletan, että tämä näyttely on koottukin pitkälti Turun yliopiston opiskelijoiden tarpeita ajatellen. Hyvä niin.

Liedon Vanhalinnan ehdoton helmi on kuitenkin sen ympäristö ja maisemat. Vanhalinna sijaitsee Aurajokilaaksossa, Hämeen härkätien varrella. Vanhalinnan linnavuori on toiminut jo varhain esihistoriallisella ajalla Aurajokilaakson alueen hallinnollisena ja puolustuksellisena keskuksena. Vanhalinna on Suomen harvoja muinaislinnoja, joita käytettiin vielä keskiajallakin.

 
Linnavuorelle pääsee helposti kiipeämään puurappusia pitkin. Kallioinen mäki on 47 metrin korkeudella Aurajoen pinnasta.  Arkeologisten tutkimusten mukaan vuorella on ollut 1100-1200-luvulla ainakin kaksi muuria ja laella linna. 

Kommentit

  1. Hyvinhän sinä sanasi asettelit kohteen kanssa. Ja maisema todellakin on kaunis! Hauskaa että näyttelyssä on käytetty paljon nukkehahmoja, ilman ihmishahmoja useat näyttelyt jäävät vähän tylsiksi. Mutta nuo "ei saa koskea" kyltit tuntuvat nykyään vähän negatiivisilta ja lietsovat itselleni sitä ajatusta että museot ovat "vaikeasti lähestyttäviä", jos mieleen jää vain kaikki kiellot. Tuon tuvan lattian mattokimara oli hauskaa katseltavaa, en tosin tiedä kuinka käytännöllinen tuollainen mattosolmu on imuroida. ;) Paljon kivoja yksityiskohtia olet tallentanut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota koskemisasiaa ja sen kieltämistä pitää itsekin usein miettiä. Kyllä niitä "omasta" museostakin löytyy niitä kylttejä, mutta ehkä nyt sentään vain yksi tai kaksi. Kaksipiippuinen juttu.

      Poista

Lähetä kommentti