Vreta kloster - Ruotsin vanhin luostari

Melko lähellä niitä edellisessä kirjoituksessa esittelemiäni Götan kanavan Berginsulkuja sijaitsee Vretan luostarin rauniot sekä vanha kirkko. Paikkoihin on lyhyt matka vaikka vain poiketa E4-tieltä siitä Linköpingin kohdalta.

Vretan luostari oli ensin benediktiiniläinen, sitten sistersiläinen luostari, joka toimi noin vuodesta 1100 aina 1500-luvulle. Nyt jäljellä ovat osittain rekonstruoidut rauniot ja luostarin kirkko, joka on edelleen käytössä. Luostari oli aikoinaan Ruotsin rikkain: se sai noin 300 maatilan verot ja runsaasti lahjoituksia. Luostarilla oli läheiset yhteydet kuningashuoneeseen ja usea nunna oli myös kuninkaallista sukua. Reformaation jälkeen luostarista tuli tyttökoulu ja myöhemmin Vretan seurakunnan kirkko. 

 

Luostarin perustivat noin 1100 kuningas Inge vanhempi ja kuningatar Helena paavin kehotuksesta. Luostari on siis vanhin tunnettu luostari Ruotsissa. Aika pian luostari muuttui sistersiläiseksi nunnaluostariksi. Lopullisesti luostari lakkautettiin vuonna 1582. Luostarirakennuksesta purettiin vuosien aikana kiviainesta mm. Linköpingin tuomiokirkon tornin rakentamiseen. 1700-luvulta on ainakin tieto, jonka mukaan itse luostari oli jo raunioitunut.

Ainoa luostaria varten rakennettu ja yhä jäljellä oleva rakennus on 1200-luvulla rakennettu viljavarasto, johon oli tehty nyt näyttelytila, jossa esiteltiin luostarin ja kirkon historiaa ja alueelta tehtyjä löytöjä.

Vretan kalkkikivestä rakennettu kirkko on myös valmistunut jo 1100-luvulla. On vähän vaikea hahmottaa, mikä kirkon osista on miltäkin ajalta, mutta alkuperäistä kirkossa on ainakin runkohuone.

 

 

Läheiset yhteydet kuninkaallisiin näkyvät kirkon useissa kuninkaallisissa hautamuistomerkeissä, mm. Stenkilin kuninkaallinen hautakappeli joka oli tehty ja koristeltu 1100-luvun alussa eli jo ennen sistersiläisaikaa.

 

  

Kirkon ja luostarin pihamaa on erityisen kaunis. Luostarin ristikäytävästä on tehty pergola ja siinä köynnösten alla kannattaa istua hetki ja miettiä, että vieressä on tosiaan rakennus, joka on ollut seurakuntalaisten käytössä jo tuhat vuotta. 

Tämä paikka oli meidän mieleen. Rauhallinen, seesteinen, mitä mukavin pysähdyspaikka niin fyysisesti kuin henkisestikin!