Pagodin mallinen Suomen pienin kivikirkko ja masuunin puodit Teijossa

 

Jos sain edellisellä kirjoituksellani teidät suunnittelemaan retkeä Mahtildedalin ruukkialueelle Salossa, niin ei kannata jättää myöskään Teijon ruukkialuetta väliin. Alueiden historiat liittyvät vahvasti toisiinsa. 

Itse asiassa näitä Salon alueen ruukkeja kutsutaan nimellä ”Teijon ruukkikylät”, joista yksi ruukki on Mathildedal (josta siis edellinen postaukseni), yksi Kirjakkala ja yksi juuri Teijo. Näistä kaksi viimeistä ruukkia ovat huomattavasti 1800-luvulla perustettua Mathildedalia vanhempia. Teijon ruukki perustettiin jo vuonna 1686. 

 

Teijossa on sijainnut myös mahtava aateliskartano jo keskiajalta lähtien. Nykyinen kartanorakennus on valmistunut  1770-luvulla, jolloin vuorineuvos Johan Kjik omisti ruukin ja sen maat. Kartano pihapiireineen on yksityisaluetta, mutta päärakennusta pääsee kyllä katsomaan julkisivun puolelta.

 

Teijon vanhan ruukkialueen maamerkki korkeine savupiippuineen on pääkonttoriksikin kutsuttu teollisuus-toimistokiinteistö, joka on rakennettu vuonna 1911. 

Sen sisällä on sata vuotta vanhempi punatiilinen masuuni. Runsaat sata vuotta sitten, 1908 masuunin toiminta päättyi ja alueesta muodostui etenkin maatalouskoneiden ja erilaisten työvälineiden syntysija. 

  

  

 

Nyt tästä masuuni-rakennuksesta löytyy mm. kahvila-ravintola, putiikkeja, näyttelytiloja ja käsityöläisten pajoja ja puoteja. Alueella on myös erilaista teollista toimintaa, käsittääkseni ainakin jonkinlaista veneteollisuutta.

 

Mielenkiintoisin Teijon nähtävyyksistä oli kuitenkin sen kirkko. Suomen pienin kivikirkko valmistui vuonna 1829 yksityiseksi, ruukin kartanon kirkoksi. Tarinan mukaan ruukinpatruuna Robert Bremer oli ennustanut, että vedenpaisumus tuhoaa koko Lounais-Suomen 15.2.1826. Kun se ei toteutunutkaan, päätti Bremer kiittää Jumalaa ja rakennuttaa sen johdosta kirkon. Siksi kirkko lienee sijoitettu myös korkealle mäelle. Bremer suunnitteli kirkon itse kiinalaista pagodia jäljitellen.

 

Kirkko oli siis kartanon omistuksessa, jonka 1970-luvulla omisti Antti Wihuri. Vuonna 1972 kirkossa oli määrä suorittaa lapsen kaste ja sitä oli lämmitetty usean päivän ajan, jonka johdosta kamiinan torvi oli kuumentunut ja se aiheutti tulipalon. Kirkon kattorakenteet ja torni kärsivät pahoin tässä palossa. 

 

Alueen omistajavaihdosten ja yritystoimien johdosta kirkkorakennus toimi seuraavina vuosikymmeninä milloin taidegalleriana milloin sinne suunniteltiin kuntosalia tai yökerhoa. Julkisuuttakin saaneessa konkurssihuutokaupassa kirkko siirtyi kyläläisten omistukseen vuonna 1999. Kirkko kunnostettiin jälleen seurakunnalliseen käyttöön.  Vuodesta 2010 lähtien kirkko on kuulunut Salon seurakunnalle ja toimii nyt tiekirkkona.