Ehkä ei ole lukijalle mitenkään yllätys, että kiertelemme matkoillamme myös
hautausmailla. Ainakin silloin tällöin. Ja jos hautausmaa on vielä kaiken
lisäksi valittu Unescon maailmanperintökohteeksi, voisi melkeinpä ihmetellä,
miksi emme siellä jo ole aikaisemmin käyneet!
Tukholmassa on siis maailmanperintöluetteloon valittu kaupunkihautausmaa,
tai oikeastaan metsähautausmaa. Valintaperusteena maailmanperintöluetteloon
valitsemisessa oli mm. se, että koko hautausmaa-alue rakennuksineen ja
rakennusten yksityiskohtineen on arkkitehtonisesti yhtenäinen alue. Maailmanperintökohteeksi
tämä
Skogskyrkogården valittiin vuonna 1994, koska sillä katsottiin olevan
merkittävä vaikutus hautausmaiden suunnitteluun maailmanlaajuisesti.
Hautausmaan suunnittelusta järjestettiin runsaat sata vuotta sitten kilpailu,
jonka voittivat arkkitehdit Gunnar Asplund ja Sigurd Lewerentz. Ajatus suunnittelussa
oli se, että alue säilyy mahdollisimman pitkälti luonnonmukaisena ja metsä ja
puisto on osa hautausmaata myös sen valmistuttua. Alue vihittiin käyttöön
vuonna 1920. Aluetta on kuitenkin laajennettu vuosikymmenten aikana.
Hautausmaan alue on yli sata hehtaaria.
Pääsisäänkäynnistä avautuu laaja
nurmikkoalue, jossa on yksinkertainen suuri risti ja sen oikealla puolella
kukkula. Aivan kuin vanha hautakumpu. Sen tarkoituksena on ymmärtääkseni olla
hiljentymispaikka. Lähellä ristiä on myös Asplundin suunnittelema, vuonna 1940 valmistunut krematoriorakennus, jossa on kolme kappelia - Usko, Toivo ja Pyhä risti. Hautausmaalla on useampi kappeli, joista yksi on ns. metsäkappeli. Sen
suunnitteli Gunnar Asplund vuonna 1920.
Me olimme (tietenkin) autolla, mutta hautausmaalle pääsee helposti myös
metrolla, vihreää linjaa etelään ja pysäkkinä Skogskyrkogården. Autolla voi
ajaa myös hautausmaan alueella, joka siis on melko laaja.
Alueella on myös vierailukeskus, maailmanperintökohde kun kerran on.
Rakennus on vanha hautausmaatyöntekijöiden rakennus, jossa ovat säilyneet
hienosti mm. vanhat pukukaapit ym. Nyt rakennuksessa on mm. kahvila, kauppa
(jossa siis myytiin matkamuistoja) ja näyttelytila. Sekä tietenkin vessat.
Hautausmaan yli 100000:sta haudasta vierailluin lienee ruotsalaisen näyttelijä Greta Garbon hauta, joka sijaitsee lähellä metsäkappelia.
Seuraa blogia myös
Facebookissa, niin näet, vieläkö ollaan Ruotsissa.
Paljonhan et olette ehtineetkin. Kun auto on alla niin reissaaminen sujuu nokkelammin. Turismilla elävät Tukholman saaristolaiset ovat valittaneet kylmää kesää, joka on saanut turistit pysmyään pois saaristosta. Ja kylmä tämä kesä on ollutkin. Ilman villatakkia ei ole tarjennut päivääkään.
VastaaPoistaNo aika paljon kyllä taas nähtiin. Toisaalta oli kyllä taas hyvin suunnteltukin. Onhan tämä kylmä ollut, mutta jotenkin en ole kokenut tämän kesän säätä mitenkään huonoksi. Meidän lomallamme on ollut ihan hyvät kelit. Sadetta ei ainakaan ole paljon ollut.
PoistaTämä tuli tutuksi aikoinaan opintomatkalla. Meillä oli miltei tismalleen samanlainen sää vierailun aikaan, sillä olen ottanut miltei samanlaisia kuvia kuin sinäkin. Meillä taitaa olla visuaalisesti samanlainen silmä? ;)
VastaaPoistaItsekin usein matkustaessa pistäydyn paikallisilla hautausmailla. On jotenkin rauhoittavaa kulkea hautakivien seassa ja kuvitella minkälaisia ihmisiä sinne haudatut olivat eläessään. Skogskyrkogårdenin hautausmaalla en vielä olekaan käynyt, mutta ihana kun he ovat pitäneet paikan niin luonnonmukaisena ja metsä ympärillä on säästetty.
VastaaPoista