Karis Suomen Paris

 

Otsikon lause on kuulemma vanha karjaalainen sanonta. Että siis Karjaa olisi kuin Suomen Pariisi. Minulle Karjaa herätti lähinnä mielikuvan rautatieasemasta, ruotsin kielestä ja marketeista kaupungin keskustassa. Kun somessa alkoi levitä mainokset elokuun ensimmäisenä lauantaina järjestettävästä vanhojen karjaalaisten talojen tapahtumasta, herätti se heti kiinnostuksen. Mitä, voisiko Karjaalla olla vanhoja mielenkiintoisia rakennuksia?

 

No, olihan niitä. Teimme siis kesäloman viimeisen viikonlopun retken pääkohteenamme Karjaa ja sen Karis on Suomen Paris -tapahtuma.

Avoimien kotien tai pihojen tapahtumiahan on Suomessa jo järjestetty useilla paikkakunnilla. Kaikki ovat taineet saada alun perin ideansa Loviisan wanhat talot -tapahtumasta, jossa mekin joku vuosi sitten kävimme. Meillä Uudessakaupungissa on järjestetty jo useamman kerran joka toinen vuosi vastaava tapahtuma, joka muuten oli alkuvuodet nimeltään "Pytinkien Paris" - eli meilläkin on oma Pariisimme. Tänä vuonna tämä Uudenkaupungin Vanhat talot -tapahtuma järjestetään syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tästä tapahtumasta olen muutaman kerran myös kirjoittanut (tässä tai vaikka tässä).

Vanhat puutalot ja niiden korjausrakentaminen olivat siis jo tuttuja. Tapahtumat ovat aina olleet hienoja ja ainutlaatuisia juuri sen takia, että asukkaat päästävät kylään koteihinsa. Kyseessä ei siis ole sisustus- tai asuntomessut vaan tapa nähdä ihmisten asumista vanhoissa taloissa, keskustella heidän kanssaan heidän ratkaisuistaan ja suoraan sanoen nähdä myös sitä itselle vierasta tapaa asua ja remontoida vanhaa taloa. Jokainen omalla tyylillään.

Karjaan tapahtuma järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Tapahtuma oli kävijälle kokonaan ilmainen. Opaskartan ja ohjeet sai joko Karjaan keskustasta tai Billnäsistä. Tapahtumassa oli eri kohteita noin viitisenkymmentä, joista avoinna olevia koteja runsaat kolmekymmentä. Aikaa kiertämiseen oli klo 10-17 välinen aika. Kohteet olivat melko hajallaan ja järjestäjät tarjosivatkin ilmaista pikkubussikuljetusta alueella.

 

Koska Karjaa oli meille entuudestaan vieras aloitimme opastetulla pikkubussikierroksella, jossa opas kertoi, millaisia kohteita minkäkin pysäkin vieressä olisi. Tämä kierros vei vajaan tunnin. Sen jälkeen osallistuimme vielä opastetulle kävelykierrokselle, jossa selvisi, että Karjaa on ns. kansanfunkiksen esimerkkikohde Suomessa. Alueella on paljon tavallisia, rakennusmestareiden suunnittelemia 1930-40-lukujen "sokeripalataloja" jäljellä. Etenkin nämä kohteet kiinnostivat.

Vähän jo hätäännyimme, koska aika oli rajallista. Valitsimme kartasta ne kohteet, jotka voisivat meitä kiinnostaa. Emme siis ehtineet päivän aikana vierailla kuin alle kymmenessä kodissa. Joissakin jäimme suustamme kiinni pidemmäksikin aikaa. On niin mukavaa kuulla talojen - ja miksei asukkaidenkin - tarinoita.

 

 

Aika pian erottuivat ne talot, jotka olivat mieluisia. Kun meni taloon, josta jo ulko-ovella näkyi, että yhtäkään ikkunasalpaa tai listaa ei ole uusittu, niin yhteistä juttua alkoi ihmeesti löytyä.

Karjaan tapahtumassa oli erityisen mukavaa se, että siellä tosiaan oli myös 1920-50 -lukujen taloja, joita näissä tapahtumissa harvemmin on ollut. Oli myös hienoa, että tapahtuma oli ilmainen, vaikka itse kyllä mielellään olisin voinut tapahtumasta kyllä maksaakin. Alue oli vähän hankalan laaja ja täytyy myöntää, että näin vieraalle vähän hankalaa oli löytää kohteita. Pienenä vinkkinä järjestäjille voisin heittää, että pelkästään jo kartassa olevan numeron näkyminen talon portilla auttaisi sen hahmottamista, missä nyt ollaan. Samoin lyhyt kuvaus talosta tai sen historiasta jossakin esillä (vaikka siinä kartassa tai talon seinässä) olisi mukavaa.

 

Toivottavasti karjaalaiset jaksavat jatkaa tapahtuman järjestämistä ja toivottavasti asukkaat jaksavat availla kotejaan jatkossakin.

Ja vielä yksi kohde, joka taisi olla tapahtuman suosituin. Tapahtuma-alue ulottui siis myös Billnäsin ruukkikylään. Avoinna oli myös yksityisomistuksessa oleva Billnäsin ruukinkartano, Villa Billnäs. Sata vuotta sitten valmistuneeseen, arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan kivikartanoon oli ollut pitkä jono koko päivän.

Me ehdimme juuri ennen viittä käymään vielä tässä sinänsä hienossa ja arvokkaassa kartanossa. Erityisen hienoa, että myös tällainen, varmasti etenkin paikallisia erityisesti kiinnostava kohde, oli avattu yleisölle.

 

Kiitos karjaalaisille asukkaille ja järjestäjille ja tervetuloa myös kaikki Uuteenkaupunkiin tutustumaan paikallisten koteihin (minut löytää Uudenkaupungin museosta tuon viikonlopun aikana).

Seuraa blogiani myös Facebookissa, niin tiedät, missä nyt ollaan menossa.