Pärnu - suomalaisten aurinkoranta

Saavuimme Pärnun rantakaupunkiin melko myöhään illalla. Hotellimme Rannahotell sijaitsi lähes rantahietikolla, joten vanhaan kaupunkiin oli pieni kävelymatka. Menimme syömään ensimmäiseen mukavan näköiseen ulkoravintolaan. Hetken kuluttua alkoi ravintolan kahden miehen bändi soittaa kadun toisella puolella kasarihittejä. Eikä aikaakaan, kun suomalaiset tädit ryntäsivät kadulle tanssimaan Modern Talkingia - aivan kuin olivat tehneet jo 30 vuotta aikaisemminkin. Katsoimme toisiamme ja totesimme, että palaammeko takaisin rauhalliseen Tarttoon...
Hyvin nukutun yön jälkeen ja hulppean kuohuviiniaamiaisen jälkeen Pärnu antoi kuitenkin toisen mahdollisuuden.
 

Kaunis kesäinen päivä, kilometrien hiekkaranta, aava meri, tyylikäs 1930-luvulla rakennettu, mutta juuri remontoitu hotelli, laajat puistoalueet, idyllinen vanha kaupunki kävelykatuineen, bulevardien puuhuvilat, kahviloiden kakut ja palvelu... Olihan se kaupunki myös meille sopiva.
Yllätyin kaupungin luonteesta. En ole käynyt juurikaan etelän matkailukohteissa, mutta voisin kuvitella, että Pärnun tunnelma oli vähän sen suuntaista. Rannalla olisi ollut vaikka minkälaista laitetta vuokrattavana, Kursaalissa yökerho (jossa olisi ollut seuraavana lauantaina Dingo esiintymässä), myöhään avoinna olevia ravintoloita, erilaisia kylpylöitä ja vesipuistoja, veneajeluja, varjoliitoilua ja mitä niitä olikaan.
 
 
 
Mutta myös meille löytyi. Kävelimme pitkät reitit ja tutustuimme mm. rannan luonnonsuojelualueeseen (lähellä Tervis-kylpylää on rakennettu puiset "pitkospuut" ja lintutornit), kävelimme jokivartta aallonmurtajille, satamaan ja hiekkarannalle, tutustuimme tyylikkäästi vanhaan rakennukseen kunnostettuun kaupunginmuseoon, istuimme kahviloissa, kiertelimme antiikkikaupoissa - emmekä antaneet toisten suomalaisten häiritä kokemustamme. Minulle oli yllätys, että kaikki kaupungissa heinäkuussa lomailevat ovat juuri suomalaisia.
 
 
 
  
 
Niin että pidinkö vai en? Jos minulla olisi pieniä lapsia ja jos pitäisin uimisesta, kylpylöistä tai auringonotosta, niin voisin tykätäkin. Ja tykkäsin minä nytkin. Esimerkiksi niistä funkishuviloista, pitsihuviloista ja kauniista kukkaistutuksista. 
 
 
 
 
Ja kyllä me jo suunnittelimme Rannahotellia jonkun tulevan matkan yhdeksi välietapiksi.

 Seuraa blogia myös Facebookissa, niin tiedät, missä mennään.

Kommentit

Lähetä kommentti