Punaisia unikkoja valkoisten marmorien joukossa – Tyne Cotin hautausmaa Ypresissä
Ypresin (Ieper) kaupunki Belgian Flanderissa koki
ensimmäisessä maailmansodassa yhdet länsirintaman tuhoisimmat taistelut. Kaikkiaan
ensimmäisen maailmansodan aikana tämän kaupungin ympäristössä taisteltiin viisi
mittavaa ja tuhoisaa taistelua, kaikki ainoastaan noin kymmenen kilometrin tähden.
Ensimmäinen taistelu, joka tunnetaan myös Flanderin taisteluna sodittiin
syksyllä 1914. Kuukauden ajan kestäneissä taisteluissa kaatui 250.000
sotilasta, niin brittejä, ranskalaisia, belgialaisia kuin saksalaisiakin.
Varsinkin Saksa lähetti tähän taisteluun suuria määriä kokemattomia
nuorukaisia. Kun taistelut olivat päättyneet marraskuun 22. vuonna 1914 oli
näky lohduton. Seuraavana keväänä, 1915 nämä mutaiset taistelukentät olivat
muuttuneet punaisena kukkiviksi unikkopelloiksi.
Toukokuussa 1915 kentillä taisteltiin jälleen.
Liittoutuneiden puolella lääkintämiehenä taistellut kanadalainen John McCrae vaikuttui unikkopelloista ja kun hän saattoi ystävänsä
kenttähautausmaalle, kirjoitti hän kuuluisaksi tulleen runon In Flanders
Fields. Runossa hän kuvailee, miten punaiset unikot puhkeavat kukkaan
hautausmaiden ristien välissä. Runo julkaistiin ja siitä tuli yksi
tunnetuimmista ensimmäisen maailmansodan kuvauksista.
» In Flanders
fields the poppies blow
Between the
crosses, row on row,
That mark our place;
and in the sky
The larks, still
bravely singing, fly
Scarce heard amid
the guns below.
We are the dead.
Short days ago
We lived, felt
dawn, saw sunset glow,
Loved, and were
loved, and now we lie
In Flanders
fields.
Take up our
quarrel with the foe:
To you from
failing hands we throw
The torch; be
yours to hold it high.
If ye break faith
with us who die
We shall not
sleep, though poppies grow
In Flanders
fields.»
(John McCrae
(1872–1918))
Runon ansiosta punaisesta unikosta on tullut
ensimmäisen maailmansodan symboli.
Neljän vuoden aikana Ypresin alueella haavoittui 1,2
miljoonaa ja kaatui yli 500 000 sotilasta. Täällä Saksa otti myös ensimmäistä
kertaa käyttöön tuhoisat kemialliset aseet. Myös kaupunki ja sen vanhat rakennukset tuhoutuivat moneen kertaan. Kaupungin keskustassa on hieno ensimmäisestä maailmansodasta kertova museo, In Flanders Fields. Siitä kuitenkin myöhemmin.
Kaupungin ympäristössä on noin 160 sotilashautausmaata.
Niitä ei todellakaan tarvitse etsiä, niitä on joka tien varrella. Yksi
suurimmista ja vaikuttavimmista on Tyne Cotin hautausmaa, jonne on haudattu 11.954 vainajaa, pääasiassa brittejä. Näistä 70%
on nimeltä tuntemattomia vainajia. Tämän lisäksi hautausmaan muuriin on
kaiverrettu osa niiden sotilaiden nimistä, joiden hautapaikkaa ei tunneta.
Täällä näitä nimiä on 34.000.
Ensimmäisen maailmansodan aikana sotilailla ei välttämättä
ollut käytössä ”nykyisenlaisia” kaksiosaisia tunnistuslaattoja. Vainajia ei
siis ollut helppo tunnistaa. Kotimaa ja joukko-osasto selvisivät univormusta,
joten monessa hautakivessä ovat vain nämä tekstit.
Tyne Cot on länsivaltojen hautausmaa. Siellä on kuitenkin
myös kaksi saksalaishautaa paikalla, jonne nämä saksalaissotilaat ovat kaatuneet. Hautakivet
erottuvat mm. siitä, että niiden yläosa on suora, länsivaltojen sotilaiden
kaarevat.
Hautausmaan yhteyteen on kymmenisen vuotta sitten
valmistunut pieni vierailukeskus. Tunnelma jo hautausmaalle tai
vierailukeskukseen mennessä on vaikuttava. Kaiuttimista kuuluu lakoninen naisen
ääni, joka lukee hautausmaalle haudattujen miesten nimiä. Vierailukeskuksessa
vaihtuvat samaan aikaan myös sotilaiden valokuvat. Varsin vaikuttava paikka, myös teini-ikäisen mielestä.
Uusimmat blogipäivitykset löydät aina myös Facebookista. Liity seuraajaksi!
Kommentit
Lähetä kommentti