Lomalla autolla - autolomalla - lomalla 50-vuotiaalla autolla


Palasimme alkuviikolla kotiin puolentoista viikon tiiviiltä autolomareissulta. Matkaa kertyi runsaat 4000 kilometriä ja maisemat vaihtuivat tiiviiseen tahtiin. Loma ja matka oli mitä parhain, olihan sen suunnitellut "oma matkatoimistoni". Viime syksystä lähtien alkoi suunnitelma hahmottua, tällä kertaa aika ja reitti rakentui ensin yhden tapahtuman, aikaisemmin jo kirjoittamani pelimessujen ympärille. Googlettamalla löytyi sitten muitakin kiinnostavia asioita. Taiteilija Vincent van Goghin kuolemasta on tänä vuonna 125 vuotta. Olemmehan jo vuosia kullkeneet Vincentin jalanjälkiä. Mukaan matkalle lähtisi kuopuksemme, joka on kiinnostunut paitsi peleistä, myös historiasta. Waterloon taistelusta olisi kulunut 200 vuotta ja ensimmäistä maailmansotaakin sodittiin sata vuotta sitten. Näiden aiheiden ympärille matkareittimme sitten muodostui. Tulette kuulemaan vielä lukemattomia postauksia näistä kohteista, kunhan tästä toivutaan. Vielä yksi asia olisi ajankohtainen. Meillä on ollut tapana liikkua - ainakin kesäisin - vähän vanhemmalla autolla. Automme täyttää tänä vuonna 50-vuotta, joten pakkohan se oli sitten sillä lähteä juhla-ajelulle. Teemoja siis riitti.

Pidimme ainoana vaihtoehtona ajaa Tukholmasta Ruotsin ja Tanskan läpi Saksaan. Laivamatkat Saksaan olivat turhan kalliita ja laivamatkailu ei ole kenenkään meidän mielestä mitenkään miellyttävää, joten mieluummin ajetaan, jos ajamaan lähdetään. Erilaisia autopaketti- ja jäsentarjouksia seuraamalla saimme edulliset laivaliput Siljalla Turusta Tukholmaan (täytyy kyllä todeta, että viime kerrat kun on tullut matkustettua Viking Gracella, ei muistanut miten kovaa meteliä muiden laivojen moottorit tai potkurit yöllä pitivät).
 
Matkamme eteni suunnitelmien mukaan reittinään Lyypekki ja Bremen Saksassa, Zwolle, Otterlo ja Zundert Hollannissa, Leuven, Bryssel, Ypres, Mons ja Waterloo Belgiassa ja taas Aachen, Köln ja Hannover Saksassa.
Menomatkalla ajoimme Juutinrauman siltaa pitkin Malmöstä Kööpenhaminaan (52€) ja sitten lautalla Tanskan Rödbystä Saksan Puttgardeniin (en muistanutkaan, että se kolmen vartin lauttamatka olisi ollut niin kallis - 99€). Paluumatkalla tulimme Jyllannin kautta Isonbeltin siltaa pitkin (32€) ja sitten taas Juutinrauman siltaa pitkin Ruotsiin.
Juutinrauman sillalla
Me emme juurikaan automatkailussamme "noudata Autoliiton ohjeita". Meillä on hyvä, ajamiseen tottunut kuski (mies siis, joka kuulemma on kyltymätön siihen hommaan), mukava auto ja autossa maisemien katsomiseen kyltymätön kartanlukija. Myös takapenkkiläinen tuntui viihtyvän. Ajoimme matkalla käytännössä yhdeksänä päivänä, pisimmät päivämatkat olivat nuo Ruotsista Saksaan ja päinvastoin (noin 1000 km molemmat), muuten päivämatkat olivat 200-500 välillä. Elokuuta kun oli, niin liikennettäkin riitti. Brysselin ulosmenoteillä on varmaan aina ruuhkaa ja Hannoverista kohti pohjoista lähdettiin ajamaan helteisenä lauantaiaamuna - luonnollisesti liikenteessä oli paljon muitakin!
Hotellit olin varannut etukäteen. Meitä oli siis kaksi aikuista ja 14-vuotias, joka Suomessa jo usein hotelleissa lasketaan aikuiseksi. Kun matkasuunnitelmamme alkoi keväällä olla valmis, tutkin Hotels.comin kautta suuren määrän mahdollisia hotelleja. Tapamme matkustaa on sellainen, ettemme juurikaan vietä aikaa hotellissa, mutta toisaalta hyvä yöunikin on tarpeen. Varasin huoneen aika monesta B & B-ketjun hotellista, joissa olimme joskus aikaisemminkin olleet. Nämä ovat edullisia, autoilijoille sopivia hotelleja - vähän meidän Omenahotellin tyylisiä. Kun matkaan oli enää runsas kuukausi aikaa, kävin läpi uudelleen hotellivaihtoehtoja. Silloin huomasin Accor-ketjun (mm. Novotel- ja Mercure -hotellit) tarjouksen, jossa huoneen sai puoleen hintaan ja vielä aamiaisen kanssa, jos maksoi huoneen jo varatessa (ei mahdollisuutta perua).
Novotel Aachen City
Mercure hotel Mons
Otin riskin ja saimmekin todella loistavat hotellit naurettavaan hintaan. Hienoja 4-5 tähden hotelleja loistavalla palvelulla, autopaikoilla, erinomaisilla aamiaisilla keskimäärin 55 euron huonehintaan. Halvin taisi olla 47€ ja kallein näistä nippa nappa alle 70 euroa. Siis kolme henkeä ja runsaat aamiaiset pöytiin tarjottuine kahvineen ja tuorepuristettuine mehuineen. Aion kyllä seuraavankin kerran katsoa tuon ketjun tarjoukset!
Kerrankin minibaarin uskalsi edes avata
Kaipa joku tästä tuonkin maksoi, me alle 50€ ja kolme söi vielä aamiaistakin.
Aamupaloilla oli ihanan rauhallista!

Omalla autolla matkustaessa voi pysähtyä vastaan tulevalla hautausmaalla tai vanhan tavaran kaupassa. Tavarat kulkevat autossa mukana - ainakin jos takakoppa on iso.
Kaikki sujui loistavasti meidän viisikymppisellä. Olmme me toki sillä aikaisemminkin Euroopassa kierrelleet.
 
Auto myös herätti vilpitöntä kiinnostusta kaiken ikäisten keskuudessa, kuvia otettiin, ohikulkijat peukuttivat ja kysymyksiä tuli eniten siitä, mistä olemme tulleet (autossamme oli luonnollisesti SF-tarra eikä FIN). Olimme myös välittämättä Saksan vaatimuksesta auton ympäristötarrasta. Suureen osaan suuremmista saksalaisista kaupungeista (keskusta-alueista) kun ei saisi mennä ilman tuulilasissa olevaa ympäristötarraa. Sen taas saa sen mukaan, mikä on auton päästöluokka. Tarraa ei edes saisi autoon, joka on vanhempi kuin vuosimallia 1993. No, museorekisteröityjä autoja sääntö ei koske, eiköhän meidän auto olisi kuitenkin mennyt siihen luokkaan, vaikkei museoauto olekaan.
 
Kotimatkalla alkoi jo seuraavan autoreissun suunnittelu. Sitä ei tiedä, minä vuonna se tehdään ja keitä on mukana, mutta pelkästään sen ajatuksen avulla taas jaksaa.
Kokemuksia kohteista sitten myöhemmin.

Uusimmat blogipäivitykset löydät aina myös Facebookista. Liity seuraajaksi!

Kommentit

Lähetä kommentti