Dalahäst, Taalainmaan ja koko Ruotsin symboli ja vähän muutakin Siljan-järven rannoilta. (Ruotsi-roadtrip 4)

Päätimme kiertää Siljan-järven. Rättvikissä olimme jo useamman kerran tällä reissulla poikenneet, nyt jatkoimme sen ohi. Pysähdyimme pienessä kesäkahvilassa, joita Ruotsissa tuntuu riittävän. Vanha huoltoasemarakennus ja sen yhteydessä kahvila ja kirpputori. Tämä Caltexmacken sijaitsee pikkutien päässä Stumsnäsissä.

Nusnäs

 

Kaikkihan sen maalatun puisen hevosen yhdistävät Ruotsiin ja ruotsalaisuuteen. Dalahäst, Taalainmaanhevonen, on paitsi Ruotsin etenkin Taalainmaan ja Moran alueen symboli. Kukkamaalauksin koristeltu hevonen löytyy etenkin tällä alueella ihan mistä tahansa, pöytäliinoista, näkkileipäpaketeista, verhoista, palapeleistä, piirakkamuoteista. pehmoleluista ym.

On tietoja, että jo 1600-luvun alussa papisto saarnasi sitä vastaan, että markkinoille oli ilmestynyt myyntiin puisia hevosia. Hevosen kun uskottiin omaavan maagisia voimia ja epäiltiin, että niitä käytettiin noituuden välineinä. Tiedetään, että puisia hevosia on myös annettu syntymälahjaksi vauvoille, jotta ne suojelisivat lasta paholaista vastaan. Dalahästin esikuvat lienevät kuitenkin niitä puuveistoksia, joita metsämiehet pimeinä talvi-iltoina veistivät aikansa kuluksi ja lastensa iloksi.

Viimeistään 1830-luvulla ryhdyttiin puuhevosia myös koristelemaan maalaamalla. Ja kuten täällä Taalainmaalla oli tapana muutenkin, etenkin kukkakuvioilla. Kodeissa kiersi kulkukauppiaita. jotka ostivat talonpojilta puutavaraa tai esim. koreja alkoivat ostaa myös näitä maalattuja puuhevosia ja kauppiaiden kautta hevoset levisivät koko maahan. Puuhevosten veistäminen oli keskittynyt nimenomaan Siljan-järven itärannikolle, Moran Nusnäsin ja Vattnäsin alueelle. 

Avestasta löytyy "maailman korkein" Dalahäst, vieressä verrattavana Duplantisin seiväshyppukorkeus.

Vuonna 1939 järjestetyssä New Yorkin maailmannäyttelyssä näistä koristemaalatuista puuhevosista tuli maailmanlaajuisesti tunnettuja ruotsalaisuuden symboleja. Ruotsin paviljongin sisäänkäynti koristeltiin jättiläismäisellä hevosella ja se herätti huomiota. Nyt "maailman suurimman" Dalahästin voi löytää tien varrelta Avestan liikekeskittymästä.

Koristeltuja puuhevosia myydään yhä valtava määrä. Niitä valmistetaan ainakin kahdessa verstaassa, jotka sijaitsevat vierekkäin Nusnäsin kylässä lähellä Moraa. Ja molempiin verstaisiin pääsee myös tutustumaan. Toisistaan ne haluavat erottautua sillä, että toinen kehuu tekevänsä kaikki työvaiheet käsin ja toinen esittelee robottiaan.  

Nils Olsson 

Veljekset Nils ja Jannes Olsson syntyivät köyhään perheeseen Nusnäsissä, yhdessä niistä kylistä, joissa ensimmäisiä taalainmaanhevosia valmistettiin. He joutuivat jo nuorena auttamaan perheen elannon hankinnassa veistämällä koulupäivän jälkeen näitä hevosia. Vuonna 1928, kun pojat olivat vasta 13- ja 15-vuotiaita, perustivat he oman "tehtaan". Paitsi veistivät, he myös sekoittivat itse värit ja maalasivat ne oravan hännästä valmistetuilla pensseleillä.

Nils ja Jannes Olssonin verstaalla on käytössä sahausrobotti, joka sahaa karkean hevosen muotoisen aihion puupalikasta. He korostavat, että 70% valmistuksesta on kuitenkin yhä käsityötä. Yritys on yhä Hils ja Jannes Olssonin perillisten omistuksessa. 

 

Grannas 

Se toinen verstas sijaitsee edellisen vieressä. Grannas mainostaa olevansa vanhin yhä toimiva Taalainmaanhevosten valmistaja ja se, joka tekee yhä kaiken käsin. Grannas Olsson perusti puuhevosia valmistavan verstaan vuonna 1922. 

Nykyään tässä yrityksessä työskentelee noin 40 veistäjää ja 15 koristemaalaria ja hevosia valmistuu vuodessa noin 50.000 kpl. 

Hevosten valmistamista on mielenkiintoista seurata ja alueelta löytyy luonnollisesti molempien yritysten hevos- ja matkamuistomyymälät. 

Mora

Mora on Siljan-järven rannan yksi suurimmista kaupungeista. Siellä olemme käyneet aikaisemminkin ja sieltä olen kirjoittanutkin tänne blogiin kesällä 2022. Jos liikutte kaupungissa, niin ei missään nimessä kannata jättää Zorn-museota väliin. Kaupunkihan on tuttu myös siitä, että hiihtokilpailu Vasaloppet päättyy Moraan. 

Vasaloppetin maali Morassa.

Siljan-järvessä on useitakin saaria, mutta suurin on Sollerön saari, jonne on siltayhteys. Täältä löytyy mm. arkeologisia kohteita ja kotiseutumuseoita, me lähinnä ajoimme saaren läpi.  

Sollerönissä, kuten muuallakin järven ympäristössä kiinnitimme huomiota näihin hienoihin savupiippumalleihin.

Moran ja Siljan-järven ympäristössä on maaston korkeuserot jo hyvin vaihtelevia. Tämä kuva on Siljansnäsin Naturum-keskuksen korkealla olevalta parkkipaikalta. 

 

 

 

Päivän päätteeksi poikkesimme vielä yhdessä museossa, Clas Ohlsonin museossa! Itse asiassa olen tänne blogiinkin vuonna 2013 jo kirjoittanut kyseisestä museosta. Nyt se oli tosin uudistunut ja eri rakennuksessa. 

Clas Ohlson perusti juuri tänne Insjöniin vuonna 1918 polkupyöräkorjaamon ja postimyyntiyrityksen. Yritys myi mm. koneiden, rakennusten, veneiden ym. ohjekirjoja ja piirustuksia, oppikirjoja ym. Ajatuksena oli, että myös maaseudun asukkailla oli mahdollisuus tekniikan oppikirjoihin tai tee-se-itse -ohjeisiin. Liikeidea osoittautui toimivaksi ja yritys kasvoi. 

Clas Ohlson johti yritystä kuolemaansa vuonna 1979 saakka. Viimeisinä vuosina hänen poikansa, insinööri Tore Ohlson, toimi toimitusjohtajana. Museo kertoo mielenkiintoisesti siitä, mitä eri vuosikymmeninä yritys on myynyt ja ja mitä siis ruotsalaiskodeissa on ollut.

 

Kirjoituksen kohteet kartalla.

 

Edellisessä kirjoituksissa oltiin mm. Leksandissa.

Seuraa blogia Facebookissa, niin tiedät, missä mennään.