Viimeisen etapin marmorit, linnat, kirkot ja ruukit. Ruotsi-roadtrip 10

Päättyvät ne meidänkin roadtripit joskus (okei, ollaan me kyseisen reissunkin jälkeen jo tehty lyhyt Ruotsi-ajelu). Tässä siis viimeinen tämän kesäajelun kirjoitus. Siihen viimeiseen ajelupäivään osui tällä kertaa vähän yllättäenkin sama teema kuin reissun ensimmäisenä päivänä. Bongailimme siis kemiöläistä marmoria!

Olen siis aiemmin kirjoittanut, kesälomalla kävimme Kemiönsaaressa valokuvanäyttelyssä, jossa esiteltiin mielenkiintoista historiaa Kemiössä sijainneesta marmorilouhoksesta. Näyttelyn kokoaja oli selvittänyt paikkoja, joista tätä puna-harmaan kirjavaa marmoria oli Ruotsista löytynyt. Otin onneksi näyttelyssä olleesta kartasta kuvan. Sen mukaan sitten kuljettiin reissun viimeisenä päivänä.

Matkaan lähdettiin Arbogasta Mälarenin eteläpuolelta. Ensimmäisenä poikettiin katsomaan Sundbyholmin linnaa Mälarenin rannalla. Linna on nykyään hotelli ja sen rannassa on mm. suuri vierasvenesatama. Itse linnarakennus on valmistunut jo 1640-luvulla ja sen historiassa on monia omistajasukuja ja monia vaiheita. Ja löytyy alueelta myös 1960-luvulle tyypillinen konferenssisiipi.  

  

Se, miksi me poikkesimme kartanon tai linnan pihalla, oli se, että huomaismme matkalla, että vastaan tuli paljon todella vanhoja autoja. Äkkiä googlettamalla selvisi, että linnan alueella oli päättymässä viikonlopun yli kestänyt Styrkeprovet. Autotapahtuma yli satavuotiaille ajoneuvoille! Siinä meidän 60-vuotias jäi surutta toiseksi. Käytiin ihastelemassa vielä paikalla olevat menopelit.

 

Matkalla kohti Strängnäsiä pysähdyttiin vielä ihmettelemään Sigurdin riimukiveä. Kyseessä on riimukivi, joka on kirjoitettu tai kaiverrettu tasaiselle kalliolle ja poikkeaa siksi muista riimukivistä. Kaiverrus on 1000-luvulta ja sen kuvissa esitetään kohtauksia Sigurd Fafnesbanen tarinasta ja teksti kertoo tarinaa sillanrakennuksesta Ramsundin yli. Tarinasta, jota on hyödynnetti mm. Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjoissa.

Sitten siihen marmoriin. Reissun ensimmäisenä aamuna kävimme tarkistamassa Uppsalan tuomiokirkossa sen Katarina Jagellonican hautamuistomerkin, josta löytyi Kemiönsaarelta louhittua marmoria. Seuraava bongauskohde oli monilta aiemmilta matkoilta jo tutuksi tullut Strängnäs ja sen kuuluisa tuomiokirkko. Sieltä löytyy Kustaa Vaasan pojan Erikin hautamuistomerkki, jonka pylväissä oli myös käytetty Kemiön marmoria. No, sattui olemaan sunnuntai ja sattui olemaan jumalanpalvelus. Mutta kuva saatiin hautamuistomerkin rauta-aidan väleistä napattua.

Strängnäs on muuten yksi Ruotsin monista idyllisistä puutalokaupungeista, jossa ehdottomasti kannattaa poiketa. Kaupungista ja sen Tuomiokirkosta olen kirjoittanut enemmän 2017. 

Kemiön näyttelyssä olevassa kartassa mainittiin, että marmoripylväitä löytyisi Mälarenin rannalla sijaitsevasta Mälsåkerin linnasta. Sinne siis. Linna olikin omalla tavallaan aika hieno. Rakennus oli valmistunut jo 1600-luvulla, sen omistajina olivat mm. Soop- ja von Feres -suvut. 1900-luvulle tultaessa vanha linna alkoi rappeutua ja sillä oli monia eri käyttötarkoituksia. 

Toisen maailmansodan aikana linna sai erikoisen tehtävän. Kun Norja oli miehitetty 1940, siirtyi norjalaisia sotilaita ja pakolaisia Ruotsiin. Ruotsin valtio järjesti salassa heille koulutusleirejä eri puolella maata. Yksi tärkeimmistä paikoista oli juuri tämä Mälsåkerin linna, joka toimi norjalaisten sotilaiden koulutus- ja harjoitusleirinä. Miehiä koulutettiin taistelemaan saksalaisia vastaan, mutta toiminta oli hyvin salaista, ettei ruotsin puolueettomuus vaarantuisi. 

Talvella 1945 nämä norjalaiset sotilaat olivat lämmittäneet vähän liikaa linnan uuneja, jolloin savupiippu oli rikkoutunut ja linnassa syttyi tulipalo. Tulipalossa, mm. suuren ritarisalin stukkokatto romahti. Palo kesti kolme päivää ja se tuhosi linnan lähes täystin, jäljelle jäivät vain kiviseinät. 

Linnaa on 1950-luvulta lähtien pikku hiljaa restauroitu. Itse asissa linnassa ei ollut montaa sisustettua huonetta, se ehkä teki siitä vielä mielenkiintoisemman. Linnan omistaa nykyään Nordiska museet ja se on kesäaikana avoinna yleisölle.

Niin, ne marmorit. Kemiön marmoripylväät löytyivät linnan entisestä kirkkotilasta alakerrasta ja yksi erikoinen myös linnan edestä ulkoa.

Ja vielä sopi yksi marmorikohde reittiimme kohti Kapellskärin satamaa. Täbyn keskiaikainen kirkko on tunnettu hienoista Albertus Pictorin maalaamista keskiaikaisista seinä- ja kattomaalauksista 1400-luvulta. Mutta olihan siellä se pylväskin, saarnatuolin alla.

Albertus Pictor on Ruotsin tunnetuimpia keskiaikaisia kirkkomaalareita. Hänen koristelemiaan kirkkoja olemme aikaisemmillakin matkoilla käyneet ihailemassa. Tässä Täbyn kirkossa on ehkä se hänen kuuluisin maalauksensa, Kuolema pelaa shakkia. 

Koska aikaa oli, poikkesimme vielä ennen Norrtäljeä yhdessä entisessä rautaruukissa, Wiran ruukkialueella. Tämä on yksi Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin perustamista rautaruukeista. Kuningas kävi sotia ja tarvitsi aseita. Ruukki perustettiin 1600-luvulla juurikin armeijan tarpeisiin miekkojen ja sapeleiden valmistusta varten. Ruukin toiminta hiipui 1800-luvun puolivälissä, siihen mennessä siellä oli valmistettu noin 1,5 miljoonaa miekkaa kruunulle.

Nyt alueelta löytyy paitsi kauniita punamultaisia rakennuksia, myös kahvila ja sepän pajoja. 

Siinä se, kesäloman 2025 Ruotsi-roadtrip. Muistathan, että blogissa yli vuosikymmenen aikana esitellyt kohteet löytyvät kartalta, joiden merkkejä klikkaamalla pääset lukemaan sen tekstin. Ruotsi alkaa olla jo aika täynnä oransseja Ruotsi-pisteitä.

Edellisessä kirjoituksessa oltiin Arbogan puutalokaupungissa. 

Seuraa blogia myös Facebookissa.