Kokemuksia Kokemäeltä

Vähän aikaa sitten kirjoitin jo vierailustamme "Kokemäen suosituimmassa museossa" eli Piispa Henrikin muistohuoneessa. Kun kerran kaupunkiin olimme ensimmäistä kertaa eksyneet, päätimme kierrellä paikkakunnan muitakin nähtävyyksiä.

Kokemäen kirkonmäeltä kuului hurja meteli. Ihmisiäkin oli liikkeellä paljon. Kirkkopuiston puiden oksille oli ripustettu kovaäänisiä, joista kuului virrenveisuu. Olimme tulleet keskelle rukoilevaisten kesäseuroja. No, ei se mitään, pääsi sitten kirkkoonkin kurkistamaan. Kokemäen kirkko on 1780-luvulla rakennettu kivikirkko, joka sata vuotta myöhemmin laajennettiin ristikirkoksi.

Kirkon vieressä oli mielenkiintoisempi kohde. Museo, jota esitteessä luonnehditaan museoksi, jossa mikään ei ole muuttunut sitten 1930-luvun. No sehän tietenkin kiinnosti! Kokemäen maatalousmuseo vanhassa kivimakasiinissa on avoinna heinäkuussa. Opas lähes riemuitsi, kun kuuli että meidän seurueemme oli tullut oikeasti sitä museota varten paikalle. Seurat kun olivat viikonlopun aikana tuoneet paljon asiakkaita kuin vahingossa. Taisi kuitenkin museon kävijätilastot kaunistua seurojen ansiosta edellisvuodesta. Oppaan mukaan tämä on kaupungin toiseksi suosituin museo, viime vuonna heinäkuussa kävijöitä oli 39.

Maatalousmuseo oli avattu tässä makasiinissa tosiaan 1930-luvulla. Esillepano oli tyylikkään kansatieteellinen. Ihan tuli mieleen kansatieteen opintojen ensimmäiset opintoretket Viikin maatalousmuseoon 1980-luvun lopulla. Myöhemmin kuulin, että näyttelyä on kuitenkin uusittu tai päivitetty, mutta ideana on ollut juuri tämä eräänlainen museoitu esillepano. Se toimi. Juuri tällaisella tavalla makasiinimuseo voi erottautua muista vastaavista. Tekstit ja esineet oli siististi Ensopahvilla vuoratuilla seinillä. Tässä museossa tuli hyvälle mielelle.

Seuraavassa museossa sen sijaan en tullut hyvälle mielelle. Kokemäen ulkomuseossa tuli sellainen olo - tällaiselle vieraspaikkakuntalaiselle ainakin - ettei mitään menetettäisi, vaikkei juuri tämä museo olisikaan olemassa. Eräänlaista museoiden historiaa, joka tosin itsellekin on varsin tuttua oman työn kautta. 1960-luvun museoinnostuksessa on alueelle koottu kymmenkunta vanhaa rakennusta - jotka siis eivät ole alkuperäisillä paikoillaan.

Näistä rakennuksista yksi oli avoinna. Talo oli ihan komea. Mutta se ei kertonut mitään - ainakaan minulle. Kaikesta aisti, että museoon on viimeksi panostettu ehkä 1980-luvulla. Heinäkuuksi se tarjosi yhden kesätyöpaikan pojalle, joka kyllä tuli kiltisti autostaan avamaan meille museorakennuksen ovet. Muuta ei sitten kertonutkaan.

Muovipelargoniat ikkunalla, pöydällä ja kukkapylväässä, loistelamput tuvassa, rikkinäiset piianpeilit. Muut rakennukset olivat kiinni pusikoituneella pihalla. Stereotyyppinen "pölyinen kotiseutumuseo" pahimmasta päästä. No, tämä olikin se Kokemäen hiljaisin museo.

 

 

Seuraavaksi ajoimme yli Kokemäenjoen museosiltaa pitkin. Tulkkilan silta on kolmiaukkoinen teräsbetonisilta, joka on valmistunut vuonna 1918. Museosillaksi se nimettiin vuonna 1982.

Sillan toisella rannalla sijaitsee Kokemäen vanha keskiaikainen sakaristo, jota ympäröi hautausmaa. Paikalla on ollut aikanaan puinen kirkko ja siihen on kai ryhdytty rakentamaan tilalle kivikirkkoa viimeistään 1500-luvun alussa. Ainoastaan sakaristo kuitenkin valmistui. Paikka oli oikein kaunis.

Kahviakin piti välillä saada. Ja kas, Kokemäeltä löytyi vanhasta hienosta muuntamorakennuksesta sähkömuseo, jossa toimii myös kahvila - tai toisin päin. Joka tapauksessa rakennus oli hieno, kirkkomainen kivirakennus, jossa esiteltiin muuntamon esineistön lisäksi muuta sähköalan esineistöä. Museoksi en itse kutsuisi, mutta koska oven päällä niin lukee, niin lasketaan sitten museoksi.

Museohaasteeseen siis Maatalousmuseo, ulkomuseo, sähkömuseo sekä museosilta - 34-37/100
Kirkkohaasteen 19. tälle vuodelle.