Linna ja kirkkoja Växjön ympäristössä (15)

Växjön kunta Etelä-Ruotsissa oli roadtripin seuraava pysähdys. Yövyimme hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevassa Teleborgin linnassa. Tai emme me oikeasti yöpyneet linnassa, mutta aamiaisen sentään siellä nautimme ja huoneemme maksoimme linnan respaan. Linnan huoneet olisivat olleet kyllä samanhintaisia kuin tuon järven rannalla sijainneen, linnaan liittyvän punaisen tiilirakennuksen, jossa meidän huone oli, mutta linnassa olisi ollut yhteiskäytössä olevat vessat ja suihkut. Siihen ei ollut enää innostusta.

Jyhkeä graniittilinna torneineen valmistui vuonna 1900 ruotsalaiselle kreivi Bondelle, tai oikeammin hänen vaimolleen. Fredrik Bonde oli tilannut arkkitehdeiltä Harald Boklund ja August Lindvall tämän linnan, jonka hän antoi häälahjaksi vaimolleen Annalle. Linnasta tehtiin komea paitsi ulkoa myös sisältä. Koristeellisia rautataontoja, takkoja, kivenveistoa, kaakeliuuneja ja hienoja huonekaluja teetettiin ja hankittiin ympäri Eurooppaa. Vain yhdeksän vuoden kuluttua Fredrik kuoli ja Annakin vuonna 1917. Lapsettoman pariskunnan peri kreivin veljenpoika Christer Bonde. Linnaa käytettiin vuosikymmenen ajan tyttökouluna, mutta 1930-luvulla Christer Bonde otti jälleen linnan haltuunsa ja teki kunnostustöitä ja laitatti mm. linnapuistoa. Bonden suvun kesäasuntona linna oli 1960-luvulle saakka, jolloin Växjön kunta osti sen. Nykyinen hotellia ja ravintolaa pyörittävä yritys on toiminut linnassa 20 vuotta.

Pelkästään tämän aamiaisfiiliksen johdosta voisin viettää Trummen-järven rannalla joskus toisenkin yön.

Växjön keskustassa kävimme myös tuomiokirkossa. Kirkon kaksi terävää korkeaa tornia näkyvät jo kauas. Tuomiokirkon vanhimmat osat ovat täälläkin jo 1100-luvulta, mutta kirkossa tehtiin huomattavat korjaustyöt 1950-luvulla ja sisällä fiilis onkin hyvin moderni. Tässä kirkossa oli yksi vaikuttavimpia alttarikaappeja, jonka muistan nähneeni, sen on suunnitellut lasitaiteilija Bertil Vallien vuonna 2002. 

Smoolannin keskiaikaisia kirkkoja

Växjön pohjoispuolelta löytyivät ehkä tämän matkan yhdet vaikuttavimmat kohteet. Kävimme neljässä pienessä keskiaikaisessa kirkossa. Hämmästyttävää, miten paljon Ruotsissa on säilynyt vanhoja kirkkoja ja miten hienoa, että lähes kaikki ovat yleisölle ainakin kesäisin avoinna. Missään emme nähneet oppaita tai vartijoita, joten täällä selvästi uskalletaan pitää kirkkoja avoinna. Nämä kirkot olivat noin 10-15 km säteellä toisistaan.

Ensimmäisenä poikkesimme pieneen Dädesjön vanhaan kirkkoon. Romaaninen pieni kirkkorakennus on 1200-luvulta ja sisäkatossa on säilynyt maalauksia myös tuolta ajalta. Kun kirkko tuli seurakunnalle pieneksi 1700-luvulla, rakennettiin viereen uusi kirkko ja tämä rakennus jäi varastoksi ja viljamakasiiniksi. Se kuitenkin säilyi ja kunnostettiin 1900-luvun alussa jälleen seurakunnan kesäkirkoksi.

Ja siinä vieressä tosiaan oli sitten se uusi Dädesjön kirkko, joka oli 1790-luvulta ja siellä oli myös hyvä vessa!

Seuraava kohde oli Granhultin kirkko, joka monesta muusta poiketen ei enää ollut Ruotsin kirkon hallinnassa vaan paikallisen kotiseutuyhdistyksen. Mutta upea se oli! 

Kyseessä on siis keskiajalta säilynyt puukirkko, joita on Ruotsissa säilynyt vain kymmenkunta. Tämä kirkko on rakennettu 1220-luvulla, sakasti on 1600-luvulta ja seinämaalaukset 1700-luvulta. Kirkon edessä oleva puinen kellotapuli on 1700-luvulta (mutta siinä oleva isompi kello on 1300-1400-luvulta). 

Kun seurakunnalle oli valmistunut uusi kirkko vähän kauemmaksi 1830-luvulla oli kirkkoherra päättänyt tämän kirkon purkamisesta. Kyläläiset vastustivat asiaa ja siitä lähtien kirkko on ollut kyläläisten hoidossa, niin nytkin. 

Kirkko oli vaikuttava jo ulkoa, mutta kun astui sisälle 160cm korkeasta naisten ovesta oli näkymä vielä vaikuttavampi. Kirkkosalin maalaukset olivat pääasiassa 1750-luvulta, sakaristossa olisi ollut maalaukset 1600-luvulta, mutta sen ovea emme saaneet kunnolla auki. 

Kirkon vieressä sijaitsee kaunis punainen kaksikerroksinen rakennus, joka on rakennettu 1700-luvun alussa ja on nyt kotiseututalona. Senkin ovet olivat avoinna, vaikkei missään ketään ihmisiä näkynytkään. Kaunista ja siistiä ja hyvät vessat löytyivät tämänkin alueen piharakennuksesta.

Seuraava kirkko oli Sjösjån vanha kirkko. Sinne mennessä osui kova ukkoskuuro ja koska emme löytäneet kirkosta mistään valokatkaisijaa, josta olisi saanut jotain valoa kirkkosaliin, ovat kuvat juuri niin pimeitä, kun siellä kirkossa olikin. 

Vanhimmat osat tästä kirkosta ovat 1200-luvulta, mutta suureksi osaksi rakennus on 1400-luvulta, sisäosilta kirkko lienee pääasiassa 1700-luvulta. 

Ja vielä yksi keskiaikainen kirkko löytyi lähiseudulta. Drevin vanha kirkko oli myös hyvin pieni romaaninen kirkkorakennus jo vuodelta 1170. 1600-luvulla kirkossa tehtiin uudistuksia ja mm. nykyiset seinämaalaukset ovat 1620-luvulta.

Tässä kirkossa olisin kaivannut opasta, sillä minua jäi askarruttamaan tuossa lehterin alla seinällä riippuvat vanhat seppeleet. Osittain ainakin paperista valmistettuja seppeleitä, joissa yhdessä oli mm. 1842 syntyneen ja seuraavana vuonna kuolleen lapsen tiedot. Ovatko nämä kastettujen lasten seppeleitä vai juurikin kuolleiden, vai mitä nämä mahtavat olla, tiedätkö sinä? Missään muualla en ole näitä tällä tavalla kirkossa nähnyt. Ja näitä oli aika paljon.

Itseäni juuri tällaiset paikat kiinnostavat todella paljon ja antavat jotenkin suurta sisältöä matkoihin. Nämä ovat niin paljon lähempänä omaa historiaamme ja kulttuuriamme kuin kaukomaiden ihmeet. Ja kun näitä kokemattomia ja näkemättömiä kohteita riittää jo ihan naapurissa!

Edellisessä postauksessa käytiin autohautausmaalla. Ja seuraavassa ihastellaan Eksjön puutalokaupunkia.

Seuraa blogia myös Facebookissa.