Autojen hautausmaa - Ruotsi-roadtripin varrelta (14)

Ruotsista löytyy kaksi autojen hautausmaata, jotka on otettu mukaan erilaisiin matkaoppaisiin. Todennäköisesti muitakin metsäutojen kaatopaikkoja kuitenkin löytyy. Suurempi autohautausmaa eli hylättyjen autojen alue löytyy läheltä Norjan rajaa Båstnäsistä. Siellä lienee autoromuja maatumassa ja sammaloitumassa useita satoja, jos ei peräti tuhat. Siellä olemme vain "melkein käyneet". Mutta siinä toisessa poikkesimme kesän roadtripillä.

Tämä toinen autohautausmaa, "Bilkyrkogården Kyrkö Mosse" sijaitsee lähellä Rydin taajamaa ja on noin 60 km etelään Växjöstä. Maantien 119 varrella on kyltti autohautausmaasta ja molemmin puolin tietä on pieni pysähdysalue. Autoja olikin jonkin verran pysähtynyt paikalle ja seurasimme kyltissä ollutta nuolta ja tasaista leveää ja paljon käveltyä metsäpolkua suoraan kohti metsää. 

Olisi ehkä kannattanut vähän lukea ohjeita ja seurata, minne muut menevät. Toisaalta, tätä meidän valitsemaa polkua lähti kyllä aika moni muukin seurue. Polku jatkui ja jatkui ja tuli suolle. Sekin ylitettiin ennen kääntymistä takaisin. Kannattaa siis katsella parkkipaikalla ympärille ja huomata, että autohautausmaalle menee ihan kunnon tie sieltä parkkialueen laidasta. No, onneksi oli toiset kengät mukana.

Turvesuolle oli paikan omistaja ja asukas Åke perustanut 1930-luvulla tilansa ja rakentanut pienen mökkinsä. Hän hankki elantoaan tätä turvetta kaivamalla ja myymällä sitä alueen maanviljelijöille. 1950-luvulla hän kiinnostui autoista ja alkoi ostaa käytettyjä autoja ja myymään mm. varaosia niistä. Hän siis perusti oman "romuttamonsa". 

 

Viimeisen autonsa Åke hankki vuonna 1974, mutta jatkoi kuitenkin osien myyntiä eläkkeelle jäämiseensä 1992 saakka. Lapseton Åke kuoli ja autot jäivät. Aikansa kunta pohti, mitä tälle automäärälle tehdään ja kuka maksaa alueen siivoamisen viulut. 2000-luvun alussa päätettiin kuitenkin, että jätetään alue nähtävyydeksi. Autoista toki kerättiin ja siivottiin luontoa saastuttavat öljyt ja muut ja sen jälkeen päätettiin katsoa, milloin luonto ottaa omansa takaisin.

 

Autoja oli tuolloin 1990-luvulla ollut noin 150. Nyt luonto oli jo aika hyvin ottanut omansa takaisin. Monestakaan autosta ei ollut enää tunnistettavissa merkkiä tai yksityiskohtia. 

Mielenkiintoinen jaloitteluhetki roadtripillä (ilman suokävelyäkin). Parhaat jutut kuitenkin taitaa tällaisissa paikoissa kokea niissä parkkipaikan kohtaamisissa, niin nytkin. 

 

 

Edellisessä kirjoituksessa vierailtiin IKEA-museossa Älmhultissa. Seuraavassa ajellaan Växjön seudun kirkoissa ja linnassakin.

Seuraa blogia myös Facebookissa.