Ensikertalaisena Roomassa


 
Tähän kirjoitukseen tarvittiin lähes vuosi, että se kypsyi edes tällaiseksi. Nytkään en tässä Roomaan liittyvässä postauksessani jakele asiantuntevia vinkkejä. En vaan pysty tai osaa. Kävimme siis ensimmäistä kertaa Roomassa vuosi sitten koulujen syysloman aikaan, mukana oli myös yksi historiasta kiinnostunut nuori. Postauksesta tuli kuitenkin pitkä, nauttikaa vaikka valokuvista!
Olen jotenkin vältellyt Roomaa, sillä olen ajatellut, etten pysty hallitsemaan kaupunkia sillä tavoin, miten matkakohteisiini yleensä suhtaudun. Yleensä haluan tietää mahdollisimman paljon kohteesta jo ennakolta ja myös paikan päällä haluan tietää nähtävyyksien taustat ym. No, kyllähän Rooman tunnetuimmat nähtävyydet tuttuja ovat ja historiakin melkoisen tuttua, sieltähän tämä kaikki meille ja meidän kulttuurillemme ominainen on tavallaan lähtenyt. 
Osittain aavistukseni oli oikea. Vajaan viikon matkalla toki koin hienoja elämyksiä, näin vaikuttavia kohteita, tunsin historian läsnäolon. Mutta joku vaan ei natsannut. Ehkä se oli se, että kaikki paikat olivat täynnä ihmisiä, ehkä se, että katukauppiaat eivät jättäneet hetkeksikään rauhaan, ehkä se, että vuosisadat ja keisarit eivät olleetkaan tarpeeksi hyvin muistissani ja vaati valtavaa energiaa ymmärtää, mikä rakennus tai alue liittyikään mihinkin aikakauteen ja tapahtumaan.
 
Minulle, joka en ole ollut varsinaisella opastetulla ryhmämatkalla kuin 1980-luvun Leningradissa, tuli jopa se ajatus, että Rooma olisi ensimmäistä kertaa kierrettävä opastettuna, hyvän oppaan kanssa.
Mutta, oltiinhan sitä silti ihanassa Italiassa, kuultiin maailman kauneinta kieltä, oltiin kaupungissa, jonka pystyi ottamaan haltuun kävellen, nähtiin Pantheonin valo tai koettiin se Sikstuksen kappeli. Kyllä matka kuitenkin oli elämys. En ole kuitenkaan ollenkaan varma, onko minulla tarvetta tai haavetta matkustaa kaupunkiin toista kertaa.
 
 
Kun matkasta nyt on lähes vuosi aikaa, näyttävät nämä valokuvatkin jo ihan hyviltä. Jostain syystä näitä kuvia ei ole tullut edes kunnolla katsottua tuon matkan jälkeen. Kyllähän me nämä tunnetuimmat nähtävyydet halusimme koluta.
 

Vatikaani

 
Onhan Vatikaani sellainen lapsuuden haave ollut. Ihan oikeasti, oma valtio keskellä Roomaa. Ja ne koulukirjan kuvat sveitsiläiskaartilaisista! 
 
 
Vatikaanin museota en Rooma-reissulla kuitenkaan jättäisi väliin, vaikka se samalla oli lähes tuskallisin museokokemus ikinä. Meitä turisteja kun vaan oli aivan liikaa. Täällä opastettu kierros on lähes ainoa vaihtoehto selvitä ja sillä välttää myös jonotuksen Pietarinkirkkoon.
Vaikka kylki kyljessä täydessä kappelissa seistäänkin, on tämä!
Tämä karttaseinäinen käytävä oli äärimmäisen kaunis tila.

Pantheon

Varmaan hienoin tunnelma missään löytyi Pantheonin sisältä, kun pilvisenä päivänä se aurinko tuleekin pilven takaa esille ja valo pääsee tuon antiikinaikaisen temppelin kattoaukosta heijastumaan hienoon kattoon. Tätä olisi voinut tuijottaa aika kauan.

Colosseum

No siis ehkä se legendaarisin Rooma-kohde. Colosseum yllätti mielenkiintoisella sisätilallaan ja toisaalta sillä valtavalla koollaan. En jättäisi tätäkään käymättä.

Espanjalaiset portaat

 
No, ne nyt ovat portaat. Aamulla käydessä ihmispaljous ei vielä häirinnyt. Luin kesällä jostain, että Rooma on ryhtynyt nyt sakottamaan portailla istuvia turisteja.

Fontana di Trevi

 
 No juu, ehkä suhikulähteen suurin nähtävyys olivat ne valokuvia ottavat ihmiset.
 
 

Trastevere

Kaupunginosa, josta nyt kuuluu pitää ja josta se hotelli olisi pitänyt valita. Hieno Santa Maria -kirkko sieltä ainakin löytyi ja hyvää pastaa.

Forum Romanum

Tämä antiikin Rooman uskonnollinen, kaupallinen ja lainopillinen keskus yllätti minut koollaan. Ehkä juuri tällä alueella olisin kaivannut edes opaskylttejä, karttoja tms., joiden avulla aluetta ja sen eri kerrostumia olisi voinut hahmottaa paremmin. Tai sitten sitä matkaopasta.


Pitäähän matkablogin kirjoituksessa nyt joku vinkki olla. Olkoon se vaikka nyt se, että Fiumicinon (Leonardo da Vinci) lentokentältä pääsee kätevästi junalla keskustaan ja hotelli kannattaakin valita läheltä päärautatieasemaa.

 

Teille, jotka oikeasti olette kiinnostuneet Rooman historiallisista nähtävyyksistä, suosittelen lukemaan taidehistorioitsija Hurmioituneen blogikirjoituksia kaupungista.

Kommentit

  1. Jaan tunnelmasi siitä, että Rooma on tärkeä kohde käydä, mutta joka paikka on täynnä ihmisiä, joten tunnelma jotenkin vain kärsii. Olen käynyt kaksi kertaa ja joka ikinen kuvasi oli tuttu. Joten nuo paikathan siellä pitää kiertää. Opastettu kierros voisi olla hyvä idea. Toisella kerralla "opastamisesta" oli todellakin iloa. Meidän ryhmällämme ei ollut varsinaista opasta, mutta olin matkalla muutaman työkaverin kanssa ja yksi heistä oli valmistautunut joka kohteessa kertomaan siitä ja sen taustoista. Toi kyllä näkökulmia asioihin, kiitos hänelle siitä ja perusteellisuudesta. Ehkä tuon voisi tehdä omin päinkin? Keräisi vain taustatiedot kaikesta, missä aikoo käydä. Kivoja kuvia sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo voisi olla hyvä vaihtoehto. Minä kun yleensä matkustan vain miehenki kanssa, on se taustatyö melkein aina oma hommani. Nyt en vaan ollut tehnyt läksyjäni kunnolla.

      Poista
  2. Olen odottanut tätä postaustasi Roomasta! Muistan Instan puolelta teidän matkan hyvin vuosi sitten. Olin itse ensimmäisen kerran Roomassa jo reppureissulla ikuisuus sitten ja käynyt sen jälkeen muutamia muitakin kertoja "kaupungissa, jonne kaikki tiet vievät". Ja taas haluaisin mennä...

    Roomaan latautuu todella paljon odotuksia ja siksi on ymmärrettävää minusta, että jossain kohden voi tulla pettymyksiä kun joutuu jonottamaan eikä näe eteensä kun ihmisiä on niin paljon. Muistan, että olimme reppureissulla ystäväni kanssa listanneet paikkoja, joissa haluamme käydä ja niissä myös vierailtiin.

    Colosseum ja Pantheon olivat vaikuttavia - juuri sellaisia kuin kuvissa mutta tunnelma niissä ainutlaatuinen - ihmisistäkin huolimatta. Vatikaani oli huikea pienoisvaltio toisen valtion sisällä. Sixtuksen kappeli mykisti kauneudellaan ja kipuaminen Pietarin kirkon kupoliin oli kaikkien hikipisaroiden arvoista. Victor Emmanuelle II "kermakakku" oli hyvä maamerkki suunnistaa Roomassa.

    Ihan huikea kokemus oli myös Callixtuksen katakombit, joka mielestäni oli ainoa opastettu kierros missä olimme mukana. Piazza Navona hurmasi, Espanjalaisilla portailla melkein kaaduin kun olin niin innoissani ja Fontana Trevilla saimme pari liian innokastasta ihailijaa seuraamme.

    Upeita kuvia olet ottanut ja paljon ehditte nähdä. Nyt tuli taas matkakuume Roomaan turisteistakin huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja saattahan olla, että minäkin vielä joskus kaupunkiin menen. Toisaalta minua kyllä kiehtoo muut Italian kaupungit niin paljon enemmän, että ehkä kuitenkin valitsen jonkun muun kaupungin.

      Poista
  3. Kauhea näyttää olevan ryysis ja sitähän se on ainakin kesäkuukausina. Pitää muuten paikkansa tuo, että Italiassa on paljon muita kiehtovia kaupunkeja, niissäkin riittää toki tutkimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minä pidän monista pienemmistä kaupungeista. Ja mekin tosiaan vierailimme Roomassa lokakuun lopussa.

      Poista
  4. Rooma on kyllä kiva, mutta pitää vaan osata ottaa rennosti siellä. Itse olen niin monta kertaa Roomassa käynyt, ettei ole enää mitään pakollisia kohteita olemassa. Saa vain chillailla ja ihmetellä. Itse asiassa, palasin nyt la-su -yönä Roomasta taas. Tosin en Roomassa käynyt, vaan otin vain auton alle ja suuntasin Toscanaaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toscana onkin niin kiva. En ole ihan varma haluanko Roomaan edes chillailemaan. Ehkä valitsen ennemmin jonkun muun italialaiskaupungin.

      Poista
  5. Minäkään en ensimmäisellä matkalla Roomaan lämmennyt mitenkään erityisesti. Toisella reissulla aloin jo vähän ymmärtää Roomaan ihastuneita, mutta vasta kolmannella kerralla Rooma vei sydämen. Ehkä se johtui siitä, että nähtävyydet oli jo koettu ja pystyimme keskittymään kaupungin tunnelmaan, kiertelemään sivukaduilla, poissa muiden turistien reiteiltä ja vain nautiskelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että näin voisi käydä. Maailmassa taitaa vaan olla niin paljon nähtävää, etten ehkä tuhlaa aikaani (lue rahojani) enää Roomaan.

      Poista

Lähetä kommentti