Käringsund ja Eckerö Ahvenanmaalla

Automatkamme Ahvenanmaalla jatkui tiukalla koko lauantaipäivän kestäneellä tutustumisella maakunnan nähtävyyksiin ja etenkin maisemiin. Maarianhaminasta ajoimme aamulla yhden pysähdyksen taktiikalla 35 kilometrin päähän, saaren läntisimpään kolkkaan Eckeröön. Se on ollut itselleni sellainen "listakohde", johon olen halunnut jo nuoresta koululaisesta lähtien. On aina tuntunut niin oudolta, että tuollaiseen paikkaan rakennettiin 200 vuotta sitten  posti- ja tullitalon kaltainen rakennus. Siitä kuitenkin vähän myöhemmin.

Matkailussa tärkeää on myös bongata näitä hienoja rakennuksia, rakennelmia ja koristeita. Hammarlandin kirkkomaalla oli hienot lyhtypylväät.

 

Se yksi pysähdys, se oli kiertotien johdosta vastaan tullut Hammarlandin keskiaikainen kirkko. Sekin olisi avautunut sisätiloiltaan vasta seuraavalla viikolla. Tässäkin kirkossa huomio kiinnittyy tuohon rakennusaineeseen, punaiseen luonnonkiveen, josta täällä nämä kivikirkot on rakennettu. Hammarlandin kirkon runkohuone lienee jopa 1300-luvulta. Kirkon vieressä olisi ollut myös rautakautinen hautapaikka.

 

Seuraavaksi ajelimme Käringsundin rantaan. Kävelimme niillä punaisilla kallioilla ja seurasimme haahkaemojen ja poikasten uiskentelua. Käringsundissa on vierasvenesatama palveluineen ja myös leirintäalue ja mökkikylä palveluineen. Täältä rannasta löytyvät myös valokuvaukselliset ranta- ja venevajat. Näissä maisemissa on myös aikanaan kuvattu nostalginen Astrid Lindgrenin tarinaan perustuva Saariston lapset -televisiosarja. 

Rannasta löytyy myös hulppean tyylikäs museorakennus, Ahvenanmaan metsästys- ja kalastusmuseo. Olisi ollut varmasti tutustumisen arvoinen, me kävimme tällä kertaa vain museokaupassa ostoksilla.

Eckerön rannasta lähtevät Eckerö linen (yllätys yllätys) autolautat Ruotsiin Grisslehamniin. Aikanaan Eckerön rantaan saapui Ruotsista Suomeen saapuva posti. Vuonna 1828 Venäjä rakennutti tähän valtakuntansa läntisimmän raja-aseman kohdalle hulppean, arkkitehti Carl Ludvig Engelin ja Carlo Bassin suunnitteleman empirerakennuksen. Virallisesti postitie oli kulkenut tästä kohti manner-Suomea jo vuodesta 1638, mutta epävirallisesti jo vuosisatoja aiemmin. Ahvenanmaan talonpojat määrättiin postitalonpjiksi, jotka hoitivat postinkuljetusta omilla veneillään. 

Posti- ja tullitalon sisätiloihin pääsee tutustumaan, esillä oli nyt paikallisten taiteilijoiden ja muotoilijoiden näyttely. Pelkästään tuon kokoisen rakennuksen näkeminen tuollaisessa paikassa on Eckerö-ajelun väärti. 

Eckerön kalliolta löytyy myös muistomerkki postitalonpojille.

 

Toki myös Eckeröstä löytyy keskiaikainen kirkko, totta kai. Sekin oli kiinni, mutta kiersimme kuitenkin sekä kirkon että hautausmaan. Kirkkomaalta löysimme hautakiven, jota vähän etsimmekin. 

Uno Ekblomin, "pojan, joka halusi Amerikkaan", hauta löytyi. Kuskille (miehelleni siis) oli aikaan jäänyt mieleen tämä Uno, kun oli nähnyt Teema-kanavalta elokuvan, joka kertoi hänestä. Vuonna 1939 eckeröläinen Uno Ekblom lähti rakentamallaan Eckerö-nimisellä moottoriveneellään Ahvenanmaalta New Yorkin maailmannäyttelyyn. Hän oli ensimmäinen, joka ylitti Atlantin 9,7 metriä pitkällä puuveneellä. Veneessä oli 10 hv kuulamoottori, Ruotsista mukaan lähti kaksi miehistön jäsentä. Seurue pääsi perille New Yotkiin kahden kuukauden matkan jälkeen ja herätti kaupungissa suurta huomiota. Uno jäi sodan takia asumaan Amerikkaan, mutta vuonna 1955 hänet löydettiin hukkuneena.  Ahvenanmaan posti on 2019 julkaissut myös Unoa esittävän postimerkin. 

- Tällaisia ovat meidän matkailukohteitamme.

Ennen matkan jatkumista poikkesimme vielä kahvilla aidossa diner-tyylisessä autotallibaarissa. Kahvia ja raparperipiirakkaa ja lasiseinän takana tallissa oli 1950-60-luvun jenkkiautoja. Kahvila oli siis ECC Cafe och Grill.

Edellinen Ahvenanmaan-kirjoitus käsitteli Maarianhaminaa. Ja seuraava Getan moottori- ja nostalgiamuseota.

Seuraa blogia myös Facebookista.