Iltakävelyllä Maarianhaminassa, puutaloja ja merikorttelia

Ahvenanmaan roadtrip jatkuikin kävelyllä. Sillä saavttuamme Långnäsistä muutaman pysähdyksen taktiikalla (edellinen postaus) Maarianhaminaan, oli kello jo sen verran, että varsinaiset nähtävyyskohteet olivat jo suljettuina. Se ei tietenkään estänyt kaupunkiin tutustumista. Vajaan 12.000 asukkaan pikkukaupungin keskustan kun ottaa hyvin haltuun myös kävelemällä.

Tämä kuva otetaan reissuseurueesta aina, jos paikkakunta on teettänyt omat kaivonkannet. Maarianhamina oli.

 

Kävelykadun kautta Merikortteliin ja sieltä Itäsataman rantaa pitkin puutaloalueelle ja Länsisatamaan. Askeleita kertyi hyvä määrä ja paljonhan nähtävää tähänkin iltakävelyyn riitti.

Merikorttelissa toki kannattaa varmasti vierailla sellaiseen aikaan, että puodit ja museot ovat avoinna. Mutta kauniita rakennuksia, venevajoja ja etenkin puuveneitä löytyy ilta-aikaankin. Sympaattisen merenkulkukappelin ovi sentään oli avoinna. Tällä alueella on rakennettu niin purjealukset Linden, Albanus kuin Alantakin. Nyt yhdessä telakkahallissa rakennetaan Emeliaa, perinnelaivaa, jossa käytetään kuitenkin hyväksi nykytekniikkaakin. Rakennushankkeen tarkoituksena on myös kouluttaa nuorta väkeä laivanrakennukseen.  

Kajaasi Albanuksen historia alkaa tavallaan jo 1900-luvun alusta, kun tästä Merikorttelista muodostui laivanrakennuskeskus ja täällä valmistui vuonna 1904 Albanus-niminen alus. Nykyinen Albanus on jäljitelmä siitä ja se valmistui täällä samassa paikassa vuonna 1989. Laivan kotilaituri on tässä.

Etualalla Alanta-alus, 15-metrinen perinnealus, joka on rakennettu 1800-luvun alun menetelmien mukaisesti. Taustalla myös Sunnen II laiva, joka tekee illallisristeilyjä.

Merikorttelista löytyy myös yksi Suomen Niska-ravintoloista, Michael Björklundin pitseria - tai plåtbördejähän ne tuolla ovat. 

Merikorttelissa kannatta kävellä kappelille saakka. Merenkulkijoiden kappeli on aina avoinna. Kappeli ei kuulu millekään seurakunnalle, mutta sitä voidaan kuitenkin käyttää kirkollisiin toimituksiin. Kappeli on rakennettu ja sitä ylläpidetään talkoovoimin.  

Kävelymatka jatkui Itäsatamaan ja siitä puutalokaupunkiin. Maarianhamina perustettiin vasta vuonna 1861 ja kaupungin asemakaavan laati arkkitehti Georg Th. Chiewitz. Silmiinpistävää asemakaavalle on ruutukaavan lisäksi myös lehtipuiden reunustama keskustan halkova bulevardi sekä katujen lehtipuut. 

Maarianhaminassa voi nautiskella myös kauniilla rakennuksilla, erityisesti 1800-1900-lukujen vaihteen puutalot kiinnittävät huomion. Toki pidin myös 1930-50-lukujen arkkitehtuurista, jota sitäkin kaupungista löytyi. Monen talon taustalla on Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen, Hilda Hongell. Hilda oli maarianhaminalainen ja isänsä jalanjäljissä ryhtyi suunnittelemaan rakennuksia. Hän myös opiskeli alaa ja valmistui vuonna 1894 Suomen ensimmäiseksi rakennusmestariksi. Tosin hän oli ehtinyt suunnitella lähes parisenkymmentä taloa jo ennen valmistumistaan.

Maarianhaminaan Hilda suunnitteli jopa yli sata rakennusta. Koristeellisimmat hänen taloistaan edustavat kertaustyylejä ja ns. sveitsiläistyyliä torneineen, lehtisahakoristeluineen ja pikkuruutuisine ikkunoineen. Mikä hienoa, Maarianhaminan vanhoista rakennuksista monista löytyy tyylikäs messinkilaatta, jossa kerrotaan talon suunnittelijasta, asukkaista ja historiasta. Näitä saisi olla muuallakin. 

Kauniita ja koristeellisia rakennuksia löytyy ainakin kauniilta Södragatanilta, Mariegatanilta ja Norragatanilta. 

Myös lapsuutensa ja aikuisenakin kesänsä Ahvenanmaalla viettänyt arkkitehti Lars Sonck on suunnitellut Maarianhaminan rakennuksia. Yksi tunnetuimmista on Maarianhaminan bulevardin varrella sijaitseva Pyhän Yrjön kirkko, joka valmistui vuonna 1927.

Länsisatamassa kävelimme vielä purjehdusseuran koristeelliselle ravintolarakennukselle ja Merenkulkumuseon ja Pommernin ohi. Niissä vierailimme seuraavina päivinä.

Ahvenanmaan roadtripin edellisen kirjoituksen Pellaksen laivurintalosta löydät täältä.  Seuraavaksi käytiin Eckerössä.

Seuraa blogia myös Facebookissa.