Ja se Oolannin sota... Bomarsundin rauniot ja vierailukeskus Ahvenanmaalla

Tuskin kukaan aikuiseksi elänyt on voinut välttyä Oolannin sota -laululta. Bomarsundissa Ahvenanmaalla oltiin juurikin laulun ytimessä. Bomarsundissa on nyt nähtävänä linnoituksen raunioita ja uusi, vasta pari vuotta valmiina ollut komea vierailukeskus. Vierailukeskusta voi hyvällä sydämellä suositella kaikille alueella vieraileville. Pääsymaksullinen, Museokortti-kohde kylläkin, vierailukeskus valottaa modernein keinoin, mistä linnoituksessa oikein oli kyse. Ja yllättipä se tieto kyllä vähän itsenikin.

Suomi oli siirtynyt 1809 Haminan rauhassa osaksi suurta Venäjää ja Venäjä halusi sen jälkeen vahvistaa läntistä rajaansa, eli rajaa Ruotsia vastaan. Tuhansia sotilaita siirrettiin Ahvenanmaalle. 1830-luvulla ryhdyttiin rakentamaan käsittämättömän mahtavaa linnoitusta Ahvenanmaan Bomarsundiin. Linnoituksesta suunniteltiin tulevan valtavan suuri ja itse päälinnoituksen lisäksi Bomarsundiin rakennettaisiin useita puolustustorneja ja kokonainen kylä tai kaupunki linnoituksen tarpeisiin sairaaloineen ja kirkkoineen. Tämä Skarpans-kaupunki oli koko Ahvenanmaan keskus ja vasta 1860-luvulla perustettiin Maarianhamina, joka otti saarimaakunnan keskuskaupungin tehtävän.

Bomarsundin linnoitus ei koskaan valmistunut täysin. Krimin – eli se Oolannin – sota syttyi 1853 ja Itämerelle sota saapui seuraavana vuonna. Elokuussa 1854 13.000 sotilaan ranskalais-brittiläiset joukot valloittivat linnoituksen, jota oli puolustamassa vain 2000 sotilasta. Linnoitus antautui 16.8.1854.  Linnoitusta puolustaneet venäläiset ja suomalaiset joutuivat vangeiksi ja heidät vietiin mm. Englantiin ja Ranskaan vankileireille. Sodan päätyttyä solmitussa Pariisin rauhansopimuksessa Ahvenanmaa demilitarisoitiin, eikä sinne enää sallittu uusia linnoitusrakennelmia.

Vierailukeskuksen lisäksi itse linnoituksen rauniot ovat mielenkiintoinen nähtävyys. Mutta ilman vierailukeskuksen näyttelyitä ei ehkä olisi osannut hahmottaa sitä valtavaa kokonaisuutta, joka alueella on ollut ja suunniteltu. Raunioiden alueella pääsee kävelemään vapaasti, eikä tälle raunioalueelle ole pääsymaksua.

Raunioiden vierestä lähtee pieni maantie ylös mäelle, josta löytyy Notvikin puolustustornin rauniot. Tuonne kannattaa ehdottomasti mennä, sillä maisemat korkealta mäeltä ovat hienot. Alueella on myös merkittyjä luontopolkuja, jotka kulkevat näiden raunioiden ja tornien kautta.

Me kävimme autolla vielä katsomassa muutamaa hautausmaata, jotka myös liittyivät linnoituksen aikakauteen. Sotilaat edustivat useita uskontokuntia ja metsässä, meren äärestä löytyivät (aika pitkän metsäautotien päässä) ainakin juutalainen ja islamilainen hautausmaa. 

Samalta alueelta löysimme myös muistopaikan, jonka tulkitsimme olevan paikka, josta voi luvalla ripotella vainajan tuhkat mereen. Paikassa oli myös muistokivi, jossa laatoissa näiden vainajien tietoja. Tämä taisi olla ihan uusi muistokivi.

Takaisin Maarianhaminaan ajelimme vielä Kastelholman linnan ja sen vieressä olevan Smakbyn-ravintolan kautta. Ruoka ja palvelu olivat molemmat ykkösluokkaa, ei paikkaa turhaan kehuta. Kastelholma oli luonnollisesti jo illalla suljettu, mutta kävelykierros linnan ympäri kuitenkin tehtiin.

Smakbyn isäntä Micke Björklund piti jokaisesta asiakkaasta hyvän huolen.

 

Edellisessä Ahvenanmaa-kirjoituksessa käytiin Getan moottori- ja nostalgiamuseossa.

Seuraa blogia myös Facebookissa.