Ruotsin itärannikkoa Tukholmasta Oskarshamniin, Ruotsi-roadtrip 2023 (1)

Jälleen kerran kesäloman pidempi roadtrip tehtiin Ruotsissa. Siitä on monesta syystä tullut viimeisen vuosikymmenen suosikki-matkailukohteemme. Matkaa teimme tänä kesänä lähes kaksi viikkoa, laivamatkat teimme Vikingillä Turusta Tukholmaan ja takaisin. Matka-autona meillä oli tuttuun tapaan nyt jo 58-vuotias automme, asia, joka on iso osa tätä meidän matkantekoamme. Minulla on tapana tehdä aika tarkkakin matkasuunnitelma, kerään vuoden mittaan kohteita kartalle, aina kun luen esim. jostain lehdestä, postauksesta, blogista tai kirjasta jostain mielenkiintoisesta paikasta ja muodostan reittimme sitten sen mukaan. Yövyimme hotelleissa, joista, jos mahdollista, yritin valita sellaisia, joilla olisi jokin mielenkiintoinen historia tai tarina kerrottavanaan. Kun ajoissa on liikkeellä varausten kanssa, voi hyödyntää erilaisia alennuksia ja jäsenyyksiä. Jälleen kerran yövyimme useamman yön entisessä Nordic Choise -ketjun hotelleissa, joiden nimi on nyt muuttunut Strawberryksi. Vinkiksi muille ja muistoksi itselle sarja postauksia tältä roadtripiltä. Ja jos nyt sattuu joku uusi lukija olemaan, niin tämäkään matka (kuten ei mikään muukaan tässä blogissa) ole mitään kaupallista yhteistyötä. Itse maksettu ja mielipiteet myös täysin subjektiivisia. Tosin voisi Ruotsin matkailuorganisaatiot kyllä muistaa minua tästä Ruotsi-hehkutuksestani :-)

Tämän postauksen kohteet löytyvät tältä reitiltä.

 Söderköping

 

Tukholmassa olimme laivasta ulkona ensimmäisten joukossa jo 6.30, joten aamiaista pysähdyimme nauttimaan tällä kertaa vasta Söderköpingissä, parin tunnin ajomatkan päässä. Kaupungissa olimme poikenneet aikaisemminkin (tässä postaus vuodelta 2019) ja todenneet sen idylliseksi. 

Kaupunki on pieni, sen läpi kulkee Götan kanava ja keskustassa vierasvenesataman vieressä olevat sulut ovatkin kaupungin matkailullinen keskusta. Sen läheisyydestä löytyy useampi tunnettu ja suosittu jäätelöbaari. Ne eivät kuitenkaan olleet vielä auki, olin googlettanut, että torin laidalla olevassa leipomossa tarjottaisiin aamupalaa, joten sinne siis. 

Ensimmäiset ihastuneet huokaukset niistä puutaloista, salkoruusuista ja muista ruusuista piti jo täällä huokailla. Niitä sitten riitti kyllä koko matkaksi. Kaupungissa toimii myös Ruotsin vanhin kirjakauppa, joka on aloittanut toimintansa jo 1815. Sieltä kävimme ostamassa kunnollisen maantiekarttakirjan Ruotsista, paperikartat kun olivat unohtuneet kotiin. 

Valdemarsvik

Matka jatkui etelään E22 tietä, jolta tosin teimme poikkeaman Valdemarsvikiin. Pieni muutaman tuhannen asukkaan kuntakeskus "Ruotsin itärannikon ainoan vuonon pohjukassa". Kirkko oli avoinna, joten vessakäynti ensin siellä (kirkot ja hautausmaat yhä taattuja siistin ilmaisen vessan paikkoja) ja pieni kävely rannassa. Muutama tehdaskiinteistö, jylhät kallioseinämät, joilla puuhuviloita, vierasveneitä. 

 

Mutta syy, miksi tähän taajamaan suosittelen pysähtymään on paikallisen puuveneyhdistyksen laituri. Keskeisimmällä paikalla kaupungin rannassa pitkä laituri ja siinä nyt noin 50 erilaista hienoa puuvenettä laiturilla olevine kyltteineen. Jos itse olisin tämän pienen kunnan markkinoija, niin ehkä mainitsisin asiasta edes kunnan matkailusivuilla, sen verran hieno nähtävyys tämä oli.  

Almvikin tiilitehdasmuseo

No seuraava jarrutus tehtiin ennen Västervikin keskustaa Almvikin kohdalla. Almvikissa ja ympäröivällä seudulla on vuosisatoja toiminut tiilitehtaita. Ja Almvikin tiilitehdasmuseo oli avoinna. Paikka, jossa varmasti saa rauhassa itsekseen kuljeskella, ei ole häiriötä muista asiakkaista. Jos teollisuushistoria kiinnostaa, kuten meitä, paikka on pysähdyksen arvoinen. 

Tiiliä on täällä valmistettu 1600-luvulta alkaen ja viimeisen kerran tiilitehtaan uunirakennuksen aukot muurattiin umpeen (viimeinen poltto siis) vuonna 1971. Rakennukset ovat säilyneet ja ne tämän paikan arvo onkin. Pitkä puinen rakennus, jossa tiiliä on kuivattu ja valmistettu savesta, jota erilaisilla kuljettimilla tuotiin lähiseudulta. 

 

Ja sitten se uunirakennus. Tiilitehtaassa tiilet on poltettu tavallaan lämpimällä kiertoilmalla. Taas opittiin uutta, joka syventää ihan eri tavalla seudun kiinnostavuutta ja sitä, miksi esimerkiksi juuri täällä näyttää tältä. 

Västervik 

 

Västervikissä pysähdyimme vähän pidemmäksi aikaa. Kaupunki on yksi Ruotsin itärannikon suosituista kesäkaupungeista ja siellä sijaitsee myös suuria lomailukeskuksia. Meri on ihan rannassa sielläkin. Vierasveneet, paikalliset puuveneet, kävelykadut, kaupat jne. 

Taustalla näkyvä uudempi kirkko on vuodelta 1905.

Mutta Västervikissä on myös todella hieno puutaloalue. Tai siis kaupungin keskustassa talot ovat pääasassa puisia. Niitä kauppiaiden, laivanvarustajien tai toisaalta varviäijien tai merimiesten entisiä vanhoja taloja. Ja poikkeuksetta niin hyvässä kunnossa ja salkoruusut tai muut ruusut kivijalassa kadun puolella. Nämä kaupungit ovat yksi syy, miksi me Ruotsissa matkailemme. Ja tässäkin kaupungissa ne riittivät lähes pelkästään meille nähtävyyksinä, toki keskustan kahdessa kirkossa myös poikkesimme. 

Kaupungin vanhaa, St Gertrudin kirkkoa ryhdyttiin rakentamaan jo kaupungin perustamisen 1433 jälkeen. Nämä urut ovat vuodelta 1743 ja niitä "pidetään Ruotsin arvokkaimpina".

 

Oskarshamn

Västervikistä etelään, samaa Ruotsin itärannikkoa, sijaitsee pieni Oskarshamnin satamakaupunki. Uudenkaupungin kokoinen kaupunki, josta lähtee autolauttoja niin Öölantiin kuin Gotlantiinkin. Yövyimme  hotellissa, joka oli entinen postirakennus vuodelta 1905. Kaupunki vaikutti poikkeuksellisen hiljaiselta. Kävelimme illalla kaupungissa ja kaikki vastaan tulleet ihmiset taisivat olla niitä, jotka olimme jo nähneet hotellin illallisella (monessa Strawberry-ketjun hotellissa huonehintaan sisältyy aamupalan lisäksi iltapäivä-fika ja illallinen).

No, satama, karavanaareiden matkaparkki rannalla, kirkko, kävelykatuja, pieniä vanhoja merenkulkijoiden tai telakkatyöläisten puutaloja kauniissa kunnossa ruusuineen ja muraaleja. Ehkä muraaleista muistan tämän kaupungin jatkossa. 

Kaupunki tilasi taiteilijoilta ensimmäiset koko seinän muraalit vuonna 2020, nyt niitä oli jo toistakymmentä. Myös erilaisia sähkökaappeja oli annettu taiteilijoiden käyttöön. Tunnen olevani poikkeuksellinen matkailija, sillä näistäkään en kovin helposti löytänyt tietoa kaupungin matkailusivuilta.

Seuraavassa roadtrip-postauksessa vieraillaan Kalmarin kaupungissa.

Seuraa blogia myös Facebookissa.