Höyrylaivoja juhlaa viettävällä Vääksyn kanavalla
Miten me tänä kesänäkin löysimme itsemme Asikkalasta Vääksyn kanavan varrelta? Viime kesäreissuilla kävimme pitkästä aikaa Vääksyn kanavan tienoilla pariinkin kertaan. Ja eilen, loman tähän mennessä helteisimpänä lauantaipäivänä vietimme lähes koko päivän Vääksyssä. Poikkesimme heti aamulla Vintage Rusty Cafen pihalla romutorilla ja päätimme samalla katsoa, mitä ohjelmaa Vääksyn kanavan 150-vuotisjuhlaviikon lauantaille oli järjestetty. Ja olihan sinne järjestetty. Erilaisista vanhoista menopeleistä kiinnostuneina jäimme seuraamaan, kun Suomen Höyrypursiseuran Päijänteen regatan osallistujat saapuivat kanavalle.
Täällä meillä Uudessakaupungissa Pakkahuoneenrannassa näkee kyllä niin puuveneitä kuin uusia huvijahtejakin, mutta harvemmin sata vuotta vanhoja höyryhinaajia tai muitakaan höyryaluksia. Nyt paikalle oli saapunut ainakin seitsemän vanhaa höyryalusta, joista moni entisiä puutavarayhtiöiden hinaajia.
Vääksyn kanava on Suomen vilkkain kanava ja sen kyllä lämpimänä heinäkuun lauantaina ymmärsi. Niin Päijänteeltä kuin Vesijärveltä tuli erilaisia ja eri kokoisia vesikulkuneuvoja tasaiseen tahtiin. Päijänteen suunnasta tulleet höyrylaivat olivat moni sen verran suuria, ettei sulkuun mahtunut kerrallaan muita, joten tällaiselle meren rannalla kasvaneelle konkretisoitui kyllä hyvin sulkujen toiminta ja myös se, että siirtyminen kanavassa seuraavaan vesistöön todellakin ottaa aikansa.
Vääksyn kanava on tosiaan valmistunut 150 vuotta sitten, 1871. sitä rakennettiin kolmen vuoden ajan. Kanavan pituus on 1351 metriä. Nyt kanava on selvästi Asikkalan tärkein matkailunähtävyys. Päivän aikana kanavan varrella kävi varmasti satoja, jos ei tuhansia ihmisiä. Rannoilla on myös kahviloita ja ravintoloita. Ja jos helteellä jaksoi kiivetä läheisen Päijännetalon yläkertaan saattoi saada vielä lisätietoa mm. kanavan historiasta. Jopa tällä seurueella alkoi kyllä siinä helteessä olla keskittymiskyky historianäyttelyyn sen verran heikkoa, että vietimme suurimman osan ajasta kanavan rannalla puiden varjossa istuen ja liikennettä seuraten.
Tässä lyhyt videoni kanavan sulkujen läpi menneistä höyryaluksista (kannattaa klikata ja katsoa video YouTubesta).
Vanhin paikalle saapuneista aluksista oli s/s Metsä, joka
oli lähes yhtä vanha Vääksyn kanavan kanssa. Alus oli valmistunut 1877
Hollannissa ja Suomeen se on hankittu vuonna 1925. Se on ollut aikanaan
Iisveden Metsä Oy:n omistuksessa. Hinaajan vieressä kulki Wäinölä-proomu.
s/s Vänni on höyryhinaaja vuodelta 1901, alus on ollut mm. Lahdessa Tornator Oy:n lankarullatehtaan omistuksessa sekä Säynätsalossa Joh. Parviaisen Tehtaat Oy:n omistuksessa (aiemmin nimi ollut Sven).
Vännin perässä tuleva s/s Aure on höyryhinaaja vuodelta 1926. Se on ollut mm. Metsähallituksen ja Serlachiuksen omistuksessa.
s/s Tapio on höyryhinaaja vuodelta 1899. Alus on rakennettu Turussa Vulcanin konepajalla (aikaisemminb nimenä ollut Akkas). Tapio on ollut mm. Viialan sahan ja Iisveden Metsä Oy:n omistuksessa.
Viimeisenä meidän näkemistä aluksista saapui s/s Joh-Parviainen, joka on valmistunut vuonna 1908 höyryhinaajaksi saman nimiselle yhtiölle.
Seuraa blogia myös Facebookissa.
Vaikka ihan lähellä asumme, emme ole Vääksyn kanavalla vieläkään käyneet. Hienolta vaikuttava kesäkohde kuitenkin kyseessä. Täytyy yrittää tämän kesän aikana käymään.
VastaaPoistaAinakin nyt heinäkuisena lauantaina katsottavaa riitti.
PoistaVääksyssä kävimme viimeksi vuosi sitten kesällä. Tämähän olisi ollut aivan huippu tapahtuma kun nuo vanhat paatit ovat lähellä minunkin sydäntä. Harmi kun missasin! Upeita kuvia kauniista laivoista. Itse haluaisin myös kokea Vääksyn kanavan veneestä käsin.
VastaaPoistaOli hieno sattuma, että nyt oli tällainen tapahtuma.
PoistaVääksyn kanavalla (ja Vääksyssä yleensä) on aina kiva pysähtyä ohikulkiessaan... En vieläkään ole onnistunut käymään vinkkaamassasi Vintage rusty Cafessa, mutta ehkä tässä vielä selvitään... Yleensäkin kiitos monista kivoista matkavinkeistä! Hellittäisi vaan korona ja helteet, että jaksaisi edes miettiä matkustamista.
VastaaPoistaKiva kuulla, että vinkeistä on iloa. Ja eiköhän paikka siellä pysy, että ehdit poikkeamaan.
Poista