Lourdes - katolilaisten oma Disneyland?

 

Ensimmäinen Ranska-kierroksen kohteemme oli Lourdes. Kaupunki, jossa omia asukkaita on vain runsaat 15.000, mutta lähes 300 hotellia. Ja hotellihuonetta aikanaan googlettaessani herätti huomiota se, että moni hotelli mainitsi ensimmäisenä, että hotelli on esteetön. Tiesin toki, mihin olin menossa, sillä olin kuullut tästä katolilaisten tärkeästä pyhiinvaelluskaupungista ja juuri sen johdosta halusin käydä siellä. Ei siksi, että olisin kovinkaan hengellinen, vaan koska minua kiinnosti nähdä, oliko paikka todellakin sellainen, mitä siitä oli kirjoitettu. Ikuinen kulttuurintutkija kun haluaa ymmärtää eri tapoja ajatella asioita. Ja jotenkin katolisuus pyhimyksineen, kynttilöineen ja rukouksineen on aina kiehtonut.

No, olihan se. Jossain vaiheessa tuli tosiaan mieleeni, että Lourdes oli jonkinlainen huvipuisto katolilaisille. Tosin en ole käynyt esimerkiksi Vatikaanissa, liittyyhän siihenkin vahvasti uskonnon kaupallistaminen.

Lourdes sijaitsee aivan eteläisessä Ranskassa, Pyrenneiden juurella. Hotellihuoneen kattoparvekkeelta näkyivät lumihuippuiset vuoret. Kaupungin nimi saattaa olla tuttu myös niille, jotka seuraavat Ranskan ympäriajoja - tai niille, jotka tietävät, että Madonnan Lourdes-niminen tytär sai alkunsa täällä (laulajatähden oman kertomuksen mukaan).

Mikä kaupungista sitten teki tällaisen? Nuori lourdesilainen Bernadette-tyttö kohtasi helmikuussa 1858 luolassa Pyhän Marian, joka ilmestyi hänelle siellä kaikkiaan 15 päivän ajan. Luolaan ilmestyi lähde, jonka vedellä kylän eräs lapsi parani. Kertomus hämmensi kyläläisiä ja kun vielä myöhemmin selvisi, ettei luostariin siirtyneen ja siellä kuolleen Bernadetten ruumis koskaan mädäntynyt, oli pyhä kertomus valmis. Lourdesista muodostui pyhiinvaelluskohde ja vuonna 1933 Bernadette kanonisoitiin ja hänestä tuli köyhien ja sairaiden suojelupyhimys. Lourdesin luolassa on siis yhä lähde, josta on nyt jo vedetty johdot useisiin kaikkien käytössä oleviin hanoihin, joista ihmiset keräävät vettä pienemmistä pulloista suurempiin kanistereihin. Veden uskotaan parantavan sairaita, siksi kaupungissa näkee paljon mm. pyörätuolissa istuvia.

 

 

Luolan päälle rakennettiin vuosina 1866-1871 komea kirkko, joka hallitseekin koko aluetta. Sen tasanteelta olikin hienot näkymät mm. kaupungin toisella laidalla kukkulalla sijaitsevaa linnaa kohti. 

Mikä sitten tekee kaupungista huvipuistomaisen? Noiden kaikkien satojen hotellien lisäksi kaupunki on täynnä matkamuistokauppoja. Ja kaikki matkamuistot liittyvät joko Bernadetteen tai Pyhään Mariaan. Myös parantavaa vettä varten on tehty uskomaton määrä muovipulloja ja kanistereita. Kauppa toisensa perään. En keksi tuotetta, mitä ei olisi myynnissä näistä aiheista.

 

 

Huolimatta tästä kaikesta kitsistäkin, joka paikkaan liittyy, pidin kuitenkin kaupungista. Missään ei tullut sellainen olo, ettei olisi tervetullut näin turistinakin. Illalla kaupungissa vierailevat kokoontuivat luolan ja kirkon lähelle kynttiläkulkueeseen, kaiuttimista soi Ave Maria, kukkulalla olevan linnan julkisivuun heijastettiin valotaidetta, kaikki oli hyvinkin rauhallista.  

 

Meille taisi sattua melko rauhallinen aika Lourdesissa. Muiden kuvauksissa olin lukenut satojen metrien pyörätuolijonoista kirkon tai luolan edessä. Me emme sellaisia nähneet. Hotellissakin oli varsin rauhallista.  Jokirannassa sijaitsevassa Mercure-hotellissa ei ainakaan illallisella tai aamiaisella ollut meidän lisäksemme muita.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa.