Sigtuna - ruotsalaisten Porvoo

Vajaan tunnin ajomatkan päässä pääkaupunki Tukholmasta, Ruotsin ehkä vanhin kaupunki, kapea keskiaikainen katu, jonka varrella siistit ja värikkäät puutalot pääasiassa 1700-luvulta, taloissa erilaisia putiikkeja ja kahviloita, huhtikuisena lauantaina kävelijät ovat pääasiassa Tukholmasta tulleita turisteja, keskiaikaisia kirkkoja tai niiden raunioita… Kyllä, yhtäläisyydet Porvoon ja Sigtunan välillä ovat ilmeiset. 

Sigtunassa kuitenkaan ei tunnut olevan lainkaan sitä ”uudempaa kaupunginosaa”. Pieni kaupunki on yhtenäinen, tyylikäs ja historiallinen puutalokaupunki. 

 

 

Kaupunki on ehdottomasti vierailun arvoinen – ainakin jos pitää vanhoista rakennuksista ja historiasta. Sigtunan perusti Erik Voittoisa vuonna 900-luvun lopulla. Mälaren-järven rannalla sijaitsevasta kaupungista tuli keskiajalla vilkas kauppapaikka. Kaupungissa toimi arkkipiispa ja siellä sijaitsi dominikaaniluostari. Tukholman kehittyessä alkoi kaupungin mahtiasema Ruotsin valtakunnan tärkeimpänä kaupunkina hiipua. Sigtunassa on lyöty myös Ruotsin ensimmäinen kolikko vuonna 995.

 

Sigtunan seudulla minuun tekivät vaikutuksen ne kymmenet riimukivet, joita näkyi paitsi vanhojen teiden varsilla, kirkkojen pihoilla mutta myös ihan ihmisten puutarhan tuntumassa. Kaupungin turisti-infosta saa esitteen, jonka mukaan kiviä voi bongailla. Kiertämällä pienen kaupungin tärkeimmät nähtävyydet, kivet kyllä tulevat etsimättäkin vastaan. 

Nämä alueen riimukivet ovat pääasiassa 900-1000-luvuilta. Ruotsista tunnetaan lähes 3000 riimukiveä ja niistä noin puolet juuri täällä Upplannin alueella. Kivet ovat muistokiviä, jotka sijoitettiin paikkoihin, joissa mahdollisimman moni näkisi ne. Riimukirjoitukset kertovat usein esimerkiksi ulkomailla kuolleen viikingin nimen ja tarinan.

 

 

Sigtunan Stora Gatan on kaupungin keskustaa halkova kävelykatu, jonka varrella kaupungin putiikit ja kahvilat pääasiassa ovat. Kadun varrella on myös Sigtunan museo ja turistineuvonta. Museolta odotin, että se olisi esitellyt kaupungin historiaa, mutta ainakin nyt esillä oli puuhun liittyvä näyttely. Kadun varrelta löytyy myös vanha puinen ”kirjastoksi” muutettu puhelinkioski sekä Ruotsin pienin raatihuone, joka on 1740-luvulta. Vaikka kevät on myöhäinen ja taivaalta satoi lähes lunta, oli siellä täällä jo tyylikkäitä kukkaistutuksia. Kesällä kaupunki on varmaan vielä kauniimpi, toisaalta varmasti myös täynnä turisteja.

 

 

 

Sigtunan vanhin rakennus on Marian kirkko. Kirkon kuoriosa on osa dominikaaniluostarin kirkkoa 1230-luvulta. Kirkon laivaosa valmistui 1250-luvulla. Reformaation seurauksena luostari purettiin ja Marian kirkosta tuli Sigtunan seurakunnan kirkko ja muut kaupungin kirkoista raunioituivat pikku hiljaa.

 

Kevätautomatkailijan helpotuksia ovat avoinna olevat kirkot. Jokaisesta löytyy siisti vessa (kuten muuten myös kaikista linnojen puutarhoista, vaikka itse linnat olivatkin vielä kiinni).

 

 

Lähes kaikkien turistien on varmaan poikettava Täti ruskean kahvilassa. Elsa Beskow sijoitti satukirjojensa tarinoita juuri Sigtunaan. Tunnetusta sadusta on myös saanut nimensä tämä varsin idyllinen kahvila. 

Matalassa ja vinossa hirsimökissä on suosittu kahvila. Ja miten tyylikkäästi he palvelun hoitavatkaan.  Vanhat kalusteet, kynttilävalaistus, ruskeisiin esiliinoihin pukeutuneet ”täti-ruskeat” tuovat tilaukset pöytiin. Kuparipannussa riittää kahvia vaikka santsattavaksi ja kakut ovat suussa sulavia. Tänne on ehkä ajettavat joskus toistekin kahville.

 

Sigtunan ympäristössä on myös useita linnoja. Niistä ehkä lisää myöhemmin.

Seuraa kivoja paikkoja myös Facebookissa, niin tiedät, missä nyt mennään.