Mikonpäivän tunnelmia

Uusissa paikoissa on kiva käydä. Uusissa museoissa, kaupungeissa, tapahtumissa ym. on virkistävää vierailla. Mutta yllättävän kivoja ovat myös nämä kotiviikonloput. Tähän viikonloppuun kuului ainoastaan yksi pieni työasia, muuten ei suunniteltua ohjelmaa ollut. Nyt Mikonpäivänä olen jo sitä mieltä, että syksy saa tulla - ja onkin tullut. On mukavaa sytytellä kynttilöitä ja muita valoja pihalle ja sisälle. Koivurinteen innoittamana "löysin" meidän karttapallonkin ja toin sen tähän kamariin kirjahyllyn päälle. Hieno valo!

Sienimetsässäkin käytiin, mutta saalista ei tullut.

Ajan kulku konkretisoituu myös aina tähän aikaan vuodesta. Esikoinen täytti 16 vuotta ja saman ajan olemme asuneet tässä kodissamme. Ja on varmaan edes turha todeta, että aika on mennyt kuin siivellä. Vuosien aikana on hänelle leivottu monta junakakkua, ainakin yksi koripallon muotoinen kakku, Lordi-kakku, suunnistus-aiheisia kakkuja jne. Nyt oli toiveena perinteinen kermakakku suklaalastuilla. Sitä siis nautimme tänään.

Muutamia loppukesän ja syksyn aikana tehtyjä kirppis- ja muita hankintoja voisi myös esitellä. Olen kauan etsiskellyt tuollaista käsitöille (mitä ne ovat?) tarkoitettua pallia. Helsingin olympialaisten viiri sopii hyvin tuohon lentokoneen propelinlavan päälle ja erityisen iloinen ja kiitollinen olen uusista (vanhoista) Aalto-nojatuoleistamme.

Ensi viikolla voidaankin jo todeta Erkki-pappani tapaan - "ens kuun peräst onkin jo joulukuu".