Jaa, kummone paat hänelt jäi?

Sanotaan, että jos kotikaupungissani tulisi jostakin syystä asukkailla tarve paeta, mahtuisivat kaikki rannoilla oleviin veneisiin. Sanotaan myös, että toisen kertoessa jonkun tutun kuolemasta, saattaa ensimmäinen kysymys olla - "jaa kummone paat hänelt jäi?  tai sitten, "mimmone venepaikka vapautus?" Kaikilla uusikaupunkilaisilla siis on vene. Tai sitten ei. Mekin olemme täällä käytännössä koko ikämme asuneet, eikä meillä sitä paattia ole ollut. Mihin sitä nyt tarvittaisiin, museot kun ovat yleensä maanteiden takana.

Kesäkuussa kävimme Salon romutorilla, josta kirjoitinkin. Siellä eräällä myyjällä oli vitosella myynnissä tyylikkäät veneen ratti ja kaasu-vaihdevipu. Pitihän ne korjata pois. Vene vaan puuttui.

No nyt on sekin pihalla. Nuorisolle suosittelimme, ettei kannata edes ikkunasta katsoa. He kun eivät muutama vuosi sitten voineet ymmärtää, että jopa pihagrillin me osaamme ostaa käytettynä ja vielä "nostalgiamallia".

 

 

Pieni se on, se paatti siis. Mutta pihalle sopii ihan hyvin. Turun veneveistämöltä vuonna 1965 valmistunut ja perässä vuotta uudempi Evinrude. Saa nähdä, minä vuonna se juhannusajelu sitten tehdään...