Aabenraan hautausmaalla ja vähän Saksaakin

Roadtripin tämä lauantai oli alkanut jo Odensesta, jossa tutustuttiin H. C. Andersenin elämään. Sieltä matka jatkui Unesco-kaupunki Christiansfeldiin – ja jatkui edelleen. Päätimme poiketa syömässä Saksan puolella Flensburgissa, mistä palasimme takaisin Tanskaan Aabenraan pikkukaupunkiin. Kaikkeen oli syynsä.

Saksan puolelle ajeltiin, kun kuski heitti ilmoille kysymyksen, että olisikohan siellä halvempaa bensaa. Mentiin siis katsomaan – ja ei, ei ollut. Niin Tanskassa kuin Saksassakin polttoaineen hinta oli käytännössä samalla tasolla kuin Suomessa. 

Flensburg on vanha, perinteinen satamakaupunki, joten ohjelmassa oli kävelyä rantalaitureilla, veneiden katselua, sekä satama-altaassa uineiden pyöriäisten ihmettely. Ja tietenkin perinteiset schnizelit ja oluet panimoravintolassa.

Seuraanva yö vietettiin kuitenkin Tanskassa, Aabenraan pikkukaupungissa. Tämä oli jonkinlainen "pyhiinvaelluspaikka". Koska oman kotikaupungin historia kiinnostaa ja on merkittävä osa niin työtä kuin vapaa-aikaakin, halusin vierailla kaupungissa, mistä on lähtöisin Uudenkaupungin urkutehtaan perustaja Jens Zachariassen. Merenkulkukaupungin vanha keskusta olikin todella viehättävä.

Tanskalainen Jørgen Marcussen perusti vuonna 1806 urkutehtaan appensa maatilalle. Vuodesta 1830 lähtien tehdas on sijainnut Etelä-Jyllannissa, Aabenraan kaupungin keskustassa, ja se on maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva urkutehdas. 1840-luvulla tehtaan osakkaaksi tuli perustajan poika, niin ikään nimeltään Jørgen. Tässä yhteydessä yrityksen nimi vaihtui muotoon Marcussen & Søn.

Nuoremman Jørgenin sisar avioitui Zachariassen-nimisen miehen kanssa, ja heidän poikansa Jens Zachariassen muutti 1860-luvun lopulla Uuteenkaupunkiin. Jens oli siis tehtaan perustajan lapsenlapsi. Uudenkaupungin seurakunta tilasi uuteen, vuonna 1864 vihittyyn kirkkoonsa komeat urut juuri kyseisestä Aabenraassa sijaitsevasta Marcussenin tehtaasta, ja niiden asennusta tuli mestaroimaan nuori Jens Zachariassen.

Jens ihastui kaupungissa Maria Rivelliin, ja he avioituivat. Pariskunta jäi asumaan Uuteenkaupunkiin, ja Jens perusti kaupunkiin oman urkutehtaan. Myöhemmin hän oli mukana monessa muussa liiketoiminnassa, samoin kuin hänen perillisensäkin, ja suku vaikutti monella tavalla oman kotikaupunkini historiaan.

Jens jäi kuitenkin nuorena leskeksi ja neljän pojan yksinhuoltajaksi, kun Maria kuoli. Myöhemmin Jens avioitui tanskalaisen serkkunsa, äitinsä veljentyttären Mary os. Marcussenin kanssa, joka niin ikään muutti Tanskasta Uuteenkaupunkiin. Maryn sisar Marie os. Marcussen puolestaan avioitui edesmenneen Maria-vaimon veljen, Johan Petter Rivellin kanssa. Aabenraan urkutehtaan omistajasuku kietoutui siis monella tapaa yhteen Uudenkaupungin historian kanssa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, mikä teki kaupungista minulle kiinnostavan.

Marcussenin urkutehtaan perustaja vaimonsa kanssa, Jens Zachariassenin isovanhemmat.

Aabenraan urkutehtaan omistajiin kuuluu yhä Zachariassen-nimisiä ja suku on merkittävä kaupungissa. Sukuhauta löytyi siis helposti kaupungin hautausmaalta. 

Aabenraan vanha kaupunki oli viehättävä, ja siellä huomiota herättivät erityisesti hienot, yksilölliset ovet, joita oli pakko valokuvata.

 Seuraa blogia myös Facebookissa.