Mietoistenlahden ja Saaren kartanon lintutornit ja luontopolut

Maaliskuinen aurinko lämmittää niin houkuttelevasti, että huolimatta koronan jälkeisestä toipumistilasta tekee mieli jonnekin ulos. Ja kun ei uskalla lähteä vielä tarpomaan useamman kilometrin metsäpolkuja, koitin googletella jotain helppoja luontokohteita läheltä kotia. Mietoistenlahdella emme olleet aiemmin käyneet, mutta tämän jälkeen sinne pitää kyllä poiketa uudelleenkin joskus "sulan veden" aikana.

Mietoistenlahti on yksi lounaisen Suomen varmaan tunnetuimmista lintuvesistä ja siitä syystä myös lintubongareiden suosiossa. Erilaisia lintutorneja löytyikin ihan lähekkäin ainakin neljä erilaista. Mietoistenlahti on siis merenlahti, Mynälahden perukka, johon Laajoki laskee. Tämä lahti ympäristöineen kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin sekä Natura 2000-alueeseen. 


Mietoistenlahden rantaniittyjä on viime vuosina ennallistettu niittämällä ja laiduntamalla ja näin on alueen linnustoa ja kasvistoa voitu monipuolistaa. Nyt, kun meri vielä oli jäässä ja vesi poikkeuksellisen korkealla, ei oikein saanut käsitystä siitä, miltä maisema keväämmällä tai kesällä näyttää. Rantojen laidunalueiden sijaintia saattoi vain arvuutella aitojen perusteella. Tämänkin takia tänne siis pitää tulla uudelleen. Joka tapauksessa laajat peltoalueet, niityt ja merenlahden rannat ovat etenkin muuttolintujen tärkeä levähdyspaikka. Vaikka nyt eletään vasta maaliskuun puoliväliä, oli etenkin se lintulava täynnä bongareita, jonka viereen pääsi autolla. Eniten seudulla lienee vilskettä huhti-toukokuussa, jolloin lahdella voi levähtää samanaikaisesti jopa tuhansia vesilintuja, isokoskeloita, telkkiä, tukkasotkia sinisorsia jne. 


Nämä joutsenet eivät ole Mietoistenlahdelta vaan bongattu kotimatkalla Kalannista.
Itse en juuri lintuja tunne, eikä mukana ollut edes kiikareita, mutta laulujoutsenet sentään tunnistin. Aika hiljaista pelloilla ja jäillä kuitenkin vielä oli. Lintutornin asiantuntijalta näkymiä kysyessä sai vastaukseksi: joitakin hanhia, kiuru, kottarainen ja joutsenia.  


Alueelle on helppo löytää ns. Kustavintieltä (tie 192), Mietoisista Pyheen risteyksestä Saarentietä kohti etelää. Kahden kilometrin jälkeen tien oikealla puolella on pysäköintialue, josta löytyy karttaopaste ja puucee. Tästä lähtee polut kahdelle lintutornille. Reitit on hyvin opastettu, juuri nyt reitit olivat jäisiä, ilman nastakenkiä ei kannata lähteä.  Parkkipaikalta on noin 800 metrin matka Perhetornille ja 400 metrin matka Vasikkahaan lintutornille. Perhetornilta voi kävellä lenkin Vasikkahaan tornille, joten koko matkaa ei tarvitse tulla samaa reittiä. Reitit on erinomaisesti merkittyjä ja reitin varressa on useita penkkejä ja pöytäryhmiä mm. eväiden syöntiä varten. Mitään nuotiota tai laavua ei täällä ole ja avotulen tekeminen onkin alueella kielletty. 





Pysäköintipaikasta hieman eteenpäin Saarentietä tullaan Saaren kartanolle. Kartano on Koneen Säätiön ylläpitämä residenssi taiteilijoille ja tutkijoille. Kartanon historia ulottuu ainakin jo 1200-luvulle. 1500-luvulta lähtien Saari on ollut mm. kuninkaankartano ja everstin virkatalo. Kartanoon liittyvät mm. Fleming-, Ehrensvärd- ja Aminoff-suvut. Aminoffien aika kartanossa päättyi 1940-luvun alussa, jonka jälkeen rakennuksessa oli mm. maatalouden tutkimuskeskuksen koeasema, koulukoti jne. Koneen Säätiö osti kartanon 2006. Kartanon keltainen päärakennus on valmistunut vuonna 1779.




Kartanon parkkipaikka näytti olevan myös suosittu lintubongareiden ja retkeilijöiden pysäköintipaikka. Kartanolta noin parinsadan metrin päässä sijaitsee esteetön lintulava, Silakkari. Se, jonka viereen pääsi myös autolla (siksi se olikin täynnä miehiä, kun muilla torneilla ei meidän lisäksemme muita näkynyt). Yksi lintutorni, Kuustonlahden lintutorni löytyy vielä samalta suunnalta, jokusen kilometrin edellisistä etelän suuntaan. Senkin juureen pääsee autolla. 

Paitsi kevätlintujen bongaamisesta, taitaa paikka olla tunnettu myös varhaisten käärmeiden bongaamisesta. Siihen kun on lähes eläintarhamainen mahdollisuus Saaren kartanon parkkipaikan rinteessä. Lämmin rinne on aidattu ja ainakin nyt saattoi rinteestä bongata useita heränneitä käärmeitä.

 
Seuraa blogia myös Facebookissa. 

Kommentit

  1. Nyt olikin juuri uutisissakin, että lintuja alkaa näkymään. Mietostenlahti ei itselleni ollut tuttu paikka, mutta Parikkalan Siikalahdella on käyty useita kertoja lintuja katselemassa, varsinkin siellä olevasta piilokojusta niitä näkyy hyvin. Liminganlahdellakin olisi myös mukavaa päästä joskus käymään parhaaseen muuttoaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joutsenia nyt ainakin jo oli näkyvissä. Hieno päivä oli kaikella tavalla näki lintuja tai ei.

      Poista

Lähetä kommentti