Talviajelulla Satakunnassa

 

Talviset automatkailut eroavat luonnollisesti aika paljon kesäisistä. Kohteet ja maisemat kun nyt vaan ovat vähän erilaiset. Normivuosina talvimatkailu onkin koostunut museoista, näyttelyistä, teatterista ja konserteista. No, ainakaan täällä suunnalla edes museoihin ei nyt pääse. Tai ei niissä ainakaan ole mitään mielenkiintoisia näyttelyitä. Mutta minä nyt kuitenkin kävin taas yhdella talviajelulla, jolla tosin oli toiseen suuntaan ihan muukin kuin matkailutarkoitus. Paluumatkalla kävin nyt edes kauniita rakennuksia bongaamassa.

Jos ei muuta, niin näistä ehkä jollekin toisellekin herää se ajatus, että tuonne voisi sitten kesällä lähteä. 

Pomarkku

Pomarkusta tulee ensimmäisenä mieleen Pomar-kengät. Mutta niihin en nyt tutustunut. Poikkesin valtatieltä 23 sen verran, että kävin katsomassa paikkakunnan uuden sillan. Kyllä, ei ne matkailunähtävyydet sen merkillisempiä tarvitse olla. No, sillan kohdalla nyt vaan teki mieli pysähtyä, koska tuo kylämaisema juuri tässä kohtaa oli tosi kaunis. Kauniita, hyvässä kunnossa olevia asuin- ja liikerakennuksia kapean tien molemmin puolin. Pomarkunjoen ylitti sadan vuoden ajan vuonna 1913 rakennettu kivisilta, joka ei enää ollut riittävä nykyajan liikenteelle. Päädyttiin siihen ratkaisuun, että tuo silta purettiin vuonna 2017 ja tilalle rakennettiin samat mittasuhteet täyttävä betonisilta, jonka vuorauksena tai päällysteenä käytettiin niitä sata vuotta vanhan kivisillan kiviä. 

Uusi silta valmistui viime kesänä, mutta vallitsevan tilanteen johdosta siltaa ei vielä ole virallisesti vihitty käyttöön. Tai ainakaan sitä ei ole juhittu. Tässä siis kannattaa pysähtyä. Joen yli kulkee myös kevyenliikenteen silta, ja sen ympärillä näytti olevan myös jonkinlaista ITE-taidetta.

Vähän matkaa eteenpäin ja vastaan tulee samalla mäellä kaksi kirkkoa. Punainen puukirkko on valmistunut vuonna 1802. Kirkon suunnittelivat ja rakensivat paikkakunnan talonpojat. Kirkon kellotorni on vähän poikkeuksellisesti kirkon eteläsivulla sipulin muotoisine huippuineen. Sisälle ei näin talvella tietenkään päässyt, mutta alttari tässä kirkossa sijaitsi eteläisellä sivuseinällä. Kuten niin monessa muussakin seurakunnassa, oli täälläkin lähellä, että tämä kirkko olisi purettu uuden valmistuttua. Näin ei onneksi tapahtunut. 

Se uusi kirkko on sitten ihan vieressä. Kansallisromanttistyylisestä kirkosta olisi tämä kirkkobongari voinut lyödä vetoa, että sen olisi suunnitellut Josef Stenbeck. 

No eipä ollutkaan. Häneltä ne suunnitelmat kuitenkin oli tilattu, mutta seurakunta hylkäsi ne. Toteutuneen suunnitelman laati sitten arkkitehtiylioppilas Ilmari Launis. Harmaagraniittinen kirkko valmistui vuonna 1921. Tännekin kyllä pitää poiketa sisälle joskus, kun ovet olisivat taas avoinna.

Pomarkun kirkkomaalla kannattaa bongata myös lähes tasan kaksi vuotta sitten menehtyneen Yö-yhtyeen Olli Lindholmin hauta. Tähänkin aikaan vuodesta oli haudalle tuotu niin kynttilöitä, kukkia kuin muitakin muistotervehdyksiä. Hauta löytyy aivan tuon vanhan kirkon länsisivulta.

Noormarkku

Noormarkku lienee aika paljon yhtä kuin A. Ahlström Oy. Noormarkun kiertoliittymästä on useaankin kertaan ajettu ja aina olen katsellut, että siinä vieressä on selvästi keskiaikainen kirkko. Päätin tällä kertaa käydä katsomassa vähän lähempää tuota kirkkoa. No, eihän se sitten läheltä enää näyttänytkään aivan keskiaikaiselta. Rakennusvuosi ilmeni jo kirkon pääportin numeroista. 

Noormarkun edellinen kirkko oli tuhoutunut sisällissodan melskeissä maaliskuussa 1918. Jonkun aikaa seurakunta piti meijerirakennusta kirkkona. Tämä kirkko on rakennettu A. Ahlström osakeyhtiön lahjoittamilla varoilla yhtiön perustajan Antti Ahlströmin syntymän 100-vuotismuistojuhlan kunniaksi. 1927 tehtyyn lahjoitukseen sisältyivät myös arkkitehti Armas Lindgrenin laatimat piirustukset. Kirkko valmistui Lindgrenin kuoleman jälkeen 1933. Paikallisesta graniitista valmistunut kirkko suunniteltiin vanhan keskiaikaisen kirkon mittasuihteisiin ja muotoon. Siksi siis itsekin kirkkoa sivusilmällä aikanaan katsellessa luulin sen olevan satoja vuosia vanhempi. 

Sankarihautausmaan muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Erik Bryggman.

Lähellä tätä kirkkoa ja hautausmaata löytyy paikkakunnan hienoin nähtävyys (omasta mielestäni), arkkitehti Alvar Aallon mestariteos Villa Mairea. Rakennukseen järjestetään kesäaikana opastettuja kierroksia, itse olen siitä aikanaan raportoinut näin.

Kiertoliittymästä kun jatkaa sitten Noormarkun keskustaan, tulee Noormarkun ruukin alueelle. Ja miten uskomattoman upea alue sieltä tulikaan vastaan! 

Noormarkussa jo 1400-luvulta lähtien sijainnut kartano sai 1806 kruunulta etuoikeuden rautaruukin perustamiseen. 1870-luvulla rautaruukin sahoineen ja pajoineen osti liikemies Antti Ahlström. Raudanvalmistus ruukissa päättyi 1920. Noormarkun ruukkialue on yhä Ahlström-yhtiön omistuksessa ja myös yrityksen keskuspaikka. Museovirastonkin mukaan alue on yksi Suomen merkittävimmistä kulttuurihistoriallisista ympäristöistä. Ruukki oli viimeinen Ruotsin vallan aikana perustettu Rautaruukki Suomessa.

Alueelta löytyy valtavasti rakennuksia. Itse tein talvisena pakkaspäivänä vain pienen kävelylenkin itsekseni. Tänne on ehdottomasti tultava kesällä uudelleen. Alueella järejstetään myös erilaisia opastettuja kulttuurikierroksia, joille on hyvä osallistua, sillä silloin näkee ja kuulee parhaiten alueen ja sen rakennusten historiasta. 

Pikasilmäyksellä alueelta saattoi bongata ainakin upean pääkonttorirakennuksen vuodelta 1915 (kuva yllä), Antti Ahlströmin koristeellisen pitsihuvilan Isotalon (kuva alla), hieman kauempana sijaitsevan havulinnan, saharakennuksen, pajan, työväen asuinrakennuksia jne.

 

Kosken pohjoisrannalla on ollut vasarapaja ja etelärannalla saha (punainen rakennus kuvassa oikealla). Sahan teollinen toiminta päättyi 1910-luvulla, mutta kotitarvesahausta siinä on harjoitettu vielä 1950-luvulle asti. Nyt saha on museona. Käsittääkseni sahan sisäosat laitteineen ovat säilyneet lähes alkuperäisinä, joten siksikin tänne on tultava joskus siten, että näitä pääsee ihailemaan.

Erilaisista ruukkialueen opastuskierroksista löytyy tietoa täältä.

Blogia kannattaa seurata myös Facebookissa.