Syksyinen kotiseutuajelu Nokian seudulla

Syyskuun viimeisenä sunnuntaina oli kaunis kesäinen sää. Luonto oli ruskan johdosta kauniin värikäs ja lämpötila oli täysin kesäinen ja tuulikin aivan tyyni. Me ajelimme päivän aikana noin puolentuhannen kilometrin lenkin tutustuen pääasiassa pirkanmaalaiseen ja satakuntalaiseen maisemaan. Listaan meidän pysähdyspaikat vinkiksi muillekin näin oudoista paikoista pitäville.

Huittisten Ripovuori

Meiltä Tampereen suuntaan ajellessa aamukahvit juodaan lähes aina legendaarisessa Härkäpakarissa. Se on se taukopaikka, "jossa wc-paperikin on Lambia". Vähän tästä Huittisten kahvipaikasta Tampereen suuntaan löytyy Ripovuoren näköalapaikka. Tänne pääsee ajamaan ihan autolla. Näköalapaikalta avautuu aika hieno satakuntalainen peltomaisema ja etenkin jokimaisema. Kokemäenjoki mutkittelee tämän mäen alapuolelta. Tällä mäellä oli pitkään myös tanssilava, joka on tuhoutunut tulipalossa 1990-luvun lopussa.

Jos ei ole kiire, niin suosittelen tien 12 sijaan ajelemaan Huittisista Raskalantien kautta Keikyään ja siitä Äetsän ja Kiikan kautta Vammalaan - tai Sastamalaan. Kaunis tie, joka välillä menee aivan Kokemäenjoen vartta pitkin.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko

Sastamalassa sijaitseva keskiaikainen kirkko ja sen viereinen kallio on meidän jokakesäinen vierailukohde. Nyt ehdimme paikalle kirkon viimeisenä avoinnaolopäivänä. Kirkon edustalla on kaunis järveen laskeutuva kallio, missä istuen olemme monia kertoja nauttineet eväitä. Niin nytkin. Ja koska sisälle kirkkoonkin pääsi, piti siellä käydä fiilistelemässä. Yksi Suomen vaikuttavimmista kirkoista.

 

Siuron Koski-Baari

Sastamalasta kannattaa ajelle Karkun ja Nohkuan kautta Siuroon. Kaunista maisemaa, tosin jonkun matkaa myös soratietä. Siuro on Nokian kyliä tai taajamia, joka tapauksessa maisemiltaan kaunis paikka. Ja siinä kalastajien suosiman Siuronkosken liepeillä sijaitsee lähes legendaarinen Koski-Baari, jonka historia taitaa kattaa jo kuusi vuosikymmentä. 

 

Syksyisenä sunnuntaina baarin terassi oli lähes täynnä retkeilijöitä, pyöräilijöitä, motoristeja ja autoilijoita. Selkeästi suosittu taukopaikka. Ja oli muuten todella herkulliset munkit!

Siuron kohdalla kannattaa kävellä mäen huipulle katsomaan myös Siuron kirkkoa. Heikki Tiitolan suunnittelema kansallisromanttishenkinen puukirkko on valmistunut vuonna 1910, tosin ensin seurakuntataloksi.

Ossi Somman veistospuisto

Varsinainen syy tälle Siuron ja Nokian ajelulle oli somesta tutuksi tullut veistospuisto. Kuvanveistäjä Ossi Somman (1926-2020) veistospuisto sijaitsee Siurossa entisen Penttilän koulun pihapiirissä. Veistospuistossa on pysyvästi esillä taiteilijan tuotantoa. Pihapiirissä sijaitsevassa ulkorakennuksessa on nyös ”Vahakabinetti”,  johon Somma on sijoittanut erityisesti ainutlaatuisella tekniikallaan valamia vaha- ja lasikuituveistoksiaan.  Taiteilija, professori Ossi Somma toimi mm. Kankaanpään taidekoulun opettajana ja rehtorina. 

Piha-alue oli kyllä aika erikoinen, hienokin. Osa veistoksista oli esittäviä ja helposti ymmärrettäviä, moni taas juuri näitä lasikuidusta valettuja "haamuja" pitkin puita ja pensaita. Mieleen tulee väkisinkin Edvard Munchin Huuto.

Jonkinlainen taiteilijan oma symboli on myös selvästi ollut tuoli, jota näkyi osana veistoksia tai yksinään eri puolilla veistospuistoa. Piha-alue on laaja ja oikeastaan aika hieno syksyn ruskassa. Monessa teoksessa Somma on halunut testata tai pohtia ihmisen ja luonnon kamppailua - kumpi voittaa?  

 

Kun Ossi Somma huomasi männyn alkavan kasvaa vanhan hylätyn auton keskeltä, laittoi hän auton viereen nimikyltin: Optimistinen luonto. 1980-luvulla Porin taidemuseo hankki teoksen kokoelmiinsa, tosin siten, että se pysyy Siurossa. Aika isoksi oli puu jo kasvanut.

Veistospihaan voi tutustua omatoimisesti klo 10-20 välisenä aikana osoitteessa Siuron valtatie 617, 37200 Siuro. Pihassa on pysäköintialue muutamalle autolle.

Pitkäniemen hautausmaa

 

Seuraava pysähdys tällä ajelullamme oli Nokian keskustan jälkeen Sarpatintien varrella. Kävimme nimittäin jaloittelemassa Pitkäniemen mielisairaalan hautausmaalla. Lähes aavemainen puisto, jos ei oteta sitä huomioon, että valtatien 12 liikenteen ääni on tässä kohtaa melko kova. 

Pitkäniemen sairaalan hautausmaa oli käytössä vuosina 1902-1964. Hautausmaalle haudattiin pääasiassa sairaalan kriminaaliosaston potilaita tai kunnan holhouksessa olleita, joiden omaisia ei tunnettu tai joiden kuljettaminen kotipaikkakunnille oli vaikeaa.  

Hautausmaalla oli aikanaan puinen kappeli, joka toimi myös ruumishuoneena. Tämä on purettu 1960-luvulla pois. Vainajille ei pidetty varsinaisia hautajaisia, ainoastaan pappi siunasi vainajan haudalla.

Hautausmaalla on jonkin verran samanlaisia pieniä hautakiviä, joista osasta ei enää näe tekstejä. Vuonna 1992 sairaalan työterapiayksikkö valmisti hautausmaan vainajille yhteisen muistomerkin. Pitkäniemen hautausmaa on rauhoitettu muinaisjäännös. 

Pinsiön ympäristötaideteokset

Stara-nimisen ympäristötaiteen tuotantoryhmän kaksi teosta löytyvät Nokian, Ylöjärven ja Hämeenkyrön rajakylästä Pinsiöstä. Ensin kävimme katsastamassa Puuvuoren. Tämä on unkarilaisen taitelijan Agnes Denesin suunnittelema puistomainen taideteos. Puuvuori on sorasta muodostettu mäki, jonne on ellipsin muotoon istutettu 10 600 mäntyä.   

Taideteoksen tekstin mukaan: Puuvuori vahvistaa ihmiskunnan sitoumusta maapallon ekologisen, yhteiskunnallisen ja kulttuurisen hyvinvoinnin turvaamiseksi tulevaisuudessa. No, ympäristötaide sisältää toki niin paljon muutakin kuin sen, minkä satunnainen katselija automatkallaan havaitsee tai oivaltaa. Ehkä puuvuorta olisi pitänyt päästä katselemaan ilmasta käsin.

 

 

Jokusen kilometrin Puuvuoresta sijaitsee sitten se ”teletappimaa”. Eli yhdysvaltalaisen Nancy Holtin luoma ympäristötaideteos Yltä ja alta. Vuosina 1997-98 sorakuoppaan toteutettu taideteos on siis vähän kuin ne teletappimaan kumpareet. 

Putkia, käytäviä, kukkuloita jne. Esittelytekstin mukaan myös lampikin. No, lammen kohdalla kasvoi pujoa ja nurmikotkin jo parhaat päivänsä nähneet. Mutta ihmisiä. Niitä tällä taideteoksella riitti. Perheitä viettämässä sunnuntaipäivää, retkeilijöitä ja jopa bussilastillinen eläkeläisiä. 

 No, minuun taideteos ei tehnyt kovin suurta vaikutusta. Lähtiessä oli oikeastaan mielessä vain se, että ”Ruotsissa olisi tälläkin alueella ollut kunnon vessa”.

Kotimatkalle suuntasimme todella kaunista tietä pitkin, Pinsiöstä Mahnalan kautta Hämeenkyröön. Sitten Mouhijärven ja Suodenniemen kautta Lavialle. Matkalla poikkesimme vielä yhdessä kohteessa ennen auringonlaskua. Hieno paikka olikin.

Pirulanvuoren näkötorni

Suodenniemen ja Lavian rajan läheltä löytyy tienviitta tälle Pirulanvuoren näkötornille. Ja siinä tien vieressä on myös muutaman auton parkkipaikka. Tästä on noin 500 metrin ylämäki kalliolle, jonne paikalliset leijonat ovat rakennuttaneet näkötornin. 

Puisen tornin korkeus on 15 metriä ja pudotus viereiseen järveen noin 60 metriä. Ja kyltin mukaan juuri tämä tornista näkyvä maisema olisi hahmoteltu suomalaisen euron kolikon kuvaan. 

Seuraa blogia myös Facebookissa.